"Firma elää."
Siltala 2011. Alkuteos Die Unmöglichkeit des vierhändigen Spiels, 2009. Suom. Helen Moster. 526 s.
Stefan Mosterin esikoisromaani Nelikätisen soiton mahdottomuus kertoo kuiluista ja etäisyyksistä. Yksi kuilu on äiti Almutin ja poika Sebastianin välillä, toinen entisen DDR:n ja lännen välillä. Musiikki ja sävellykset toimivat tarinan taustana.
Sebastian on aikuistuttuaan lähtenyt kotoaan äitinsä luota maailmalle sen kummemmin selittelemättä ja ikään kuin jättänyt äitinsä. Tapahtuma kalvaa sekä äitiä että poikaa. Äiti Almut on ammatiltaan psykologi - hän osaa kyllä nähdä selkeästi toisten ongelmat ja tarjota apua, mutta hän on kyvytön oman elämänsä ongelmien edessä.
Entinen Stasi-upseeri Gaus junailee sekä Sebastianin että Almutin töihin luksusristeilijälle, joka kiertää maailmaa useiden kuukausien ajan. Lukija saa tutustua rauhassa sekä äitiin että poikaan ennen kuin he pääsevät tutustumaan uudelleen toisiinsa. Kohtaaminen on kuvattu nerokkaasti.
Laiva on suljettu tila, oma maailmansa joka toimii omilla säännöillään. Maailmaa tarkkailevat omasta henkilökunnan näkökulmastaan sekä äiti psykologina että poika pianistina. Kertomus maailmoineen on osin mukaansatempaava mutta osin kehittymätön. Romaani - tai ainakin suomennos - olisi kaivannut vielä kielellistä viimeistelyä, minkä oli huomannut myös teoksen kirjastosta ennen minua lainannut henkilö, joka oli tehnyt lyijykynällä tekstiin korjauksia, jotka ikävästi estävät fiktion maailmaan uppoutumista. Jos tyyli ei tyydytä, ei ehkä tarvitse ruveta leikkimään marttyyrimaista palkatonta kustannustoimittajaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti