Kohvik Muna, Narva

Narvassa on Tarton yliopiston toimipiste, joka sijaitsee arkkitehtonisesti kiinnostavassa rakennuksessa kaupungin keskellä sijaitsevalla kukkulalla Narvan linnan takana samalla aukiolla Narvan Raatihuoneen kanssa. Punainen raatihuonerakennus edustaa vanhempaa arkkitehtuuria...

...ja niin näyttäisi edustavan vaaleampi yliopistorakennuskin. 

 

Kyseessä on kuitenkin vain yliopistorakennuksen yksi sivu, joka sekin on rakennettu optiseksi illuusioksi, mistä pieni vihje näkyy tästä kuvasta, joka on otettu Narvan Raatihuoneen sisäpihalta. Raatihuone on punainen rakennus vasemmalla, oikealla puolestaan näkyy yliopistorakennuksen takasivun punatiiliseinää ja optisen illuusion luovaa lipparakennetta:

 

Mutta asiaan, eli kahvila-ravintola Kohvik Munaan (jostain syystä monien paikkojen nimi tuntuu olevan kohvik, vaikka ne olisivat kahviluuden lisäksi myös ravintoloita). Muna on yliopiston kahvila-ravintola, joka tarjoilee ainakin lounasta ja herkullisia vitriinituotteita. Muna on täydellinen päiväkahvipaikka. Porkkanakakku oli ihanan kerroksellinen ja kostea. Kahvitellessa voi nauttia akateemisesta, kansainvälisestä tunnelmasta ja arkkitehtonisista yksityiskohdista.

 

Gothic Modern @ Ateneum, Helsinki

Kävin vuoden alussa katsomassa Ateneumin hittinäyttelyn Gothic Modern, joka esittelee 1800- ja 1900-lukujen modernia taidetta ja peilaa sitä vasten renessanssin ja keskiajan teoksia, joista se on ottanut vaikutteita. Mukana on niin kotimaisia teoksia kuin taidetta maailmaltakin. 

Kokonaisuus on kiinnostavasti kuratoitu ja kiehtova. 

Kävin myös ensimmäistä kertaa Ateneumin kolmannen kerroksen kahvilassa, Cafe Höijerissä. Se oli yksi miellyttävimmistä viime aikojen kahvilakokemuksista. Kahvilassa on pöytiinohjaus ja pöytiintarjoilu, jotka tekevät kokemuksesta rauhallisen ja elegantin: kaikki hösääminen ja turha säätö on poissa, ovella vain jonotetaan ja sen jälkeen kaikki sujuu kuin itsestään. Viisi tähteä Cafe Höijerille!

Vallisaari, Helsinki

Vallisaari Suomenlinnan vieressä avautui yleisölle jokunen vuosi sitten, ja nyt kävimme siellä päiväretkellä. Lautat lähtevät Kauppatorilta Vanhan kauppahallin takaa ja edestakainen lippu maksoi 6,90 euroa. Vallisaari on entinen armeijan saari, ja sen sotahistoria ulottuu vuosisatojen taa. 

Saareen on kunnostettu helposti kuljettava kävelytiemäinen reitti, Aleksanterin polku, jonka varrella on erilaisia kohteita ja niihin liittyvät opastukset. Kahviloita sijaitsee koko reitin varrella, samoin wc-tiloja. Kahvilat ovat kivoja ja niiden terasseilla pääsee myös sateelta suojaan - retkellemme osui niin sadetta kuin paistettakin.

Se, missä saarella saa liikkua, on tarkoin rajattua. Koko eteläkärki on suljettu, sillä siellä sijaitsee vielä niin huonossa kunnossa olevia rakennuksia, etteivät ne ole turvallisia. Polulta poistuminen on ilmeisesti luontoarvoihin vedoten kiellettyä, sillä luonto saarella on todella rehevää ja ymmärrettävästi esimerkiksi sammaleet kärsisivät, mikäli niitä tallottaisiin. Saarella onkin hyvin vihreää: on niittyjä, lampia, upea vanha lehmuskuja. 

 

Kansalliskirjasto, Minsk

 
Minskin kansallsikirjasto on mykistävän massiivinen näky, kuten kovin moni muukin asia Minskissä. Kirjasto ei sijaitse aivan keskustassa, ja matkaoppaiden muakinen "viiden minuutin kävey metroasemalta" ei ole aivan viiden minuutin mittainen kestoltaan. Aivan kirjaston vieressä on Ushodin eli Vostokin metroasema, mutta kauniimman ja paremman kokonaiskuvan kirjastosta saa, jos jää pois edellisellä, Maskouskajan eli Moskovskajan metroasemalla - jolta kirjastolle on kyseinen "viiden minuutin" kävelymatka.

Muodoltaan kirjasto on kahvilan englanninkielisen tabletin mukaan "rhombocuboctahedron", eli kansankielellä jotakuinkin timantin muotoinen kuutio. Kirjasto on avattu 16.6.2006, joten onnistuimme käymään siellä sen 12-vuotissyntymäpäivänä.

Etuovi on hieno ja kulturelli:

...mutta etuovesta on käynti vain kiraston kokoelmiin ja työskentelysaleihin, ja se, mitä turisti etsii, on sisäänkäynti maisematerassille ja kahvilaan. Se puolestaan löytyy talon takaa. Hissilippu maksaa 3,5 valkovenäjän ruplaa (pyöreästi ottaen kurssi tällä hetkellä on jotakuinkin sellainen, että yksi euro vastaa noin kahta ruplaa). Maisemahissi vie ylimpään kerrokseen, josta pääsee ulkoilmanäköalatasanteelle. Näköalasta saa jonkinlaisen käsityksen kaupungin valtavuudesta ja puistojen määrästä:

Yllä oleva kuva on otettu keskustan suuntaan.

Näköalaterassia alemmassa kerroksessa on kahvila, josta saa myös ruoka-annoksia ja olutta. Kahvila oli mukava lounaspaikka, ja listalla on muun muassa kansallisruoka perunalettuja erilaisina annoksina. Perunalettuja saa esimerkiksi perinteiseen tyyliin smetanan kera tai vaikkapa mädin ja oliivien kera. Annos sisältää juuri sitä, mitä listassa lukee: esimerkiksi mäti-oliiviannokseen kannattaisi itse tajuta tilata lisäksi smetana, koska muutoin annos on erittäin kuivakka. Kahvilan henkilökunta osaa jonkinlaista englantia, mutta venäjän alkeiden osaaminen on avuksi, jos haluaa koettaa selvitellä esimerkiksi ruoan erilaisia ominaisuuksia.

Kansalliskirjasto on ehdoton must see -kohde Minskissä, suosittelen!

Ipi Kulmakuppila, Helsinki

Karhupuiston kulmilla Kallion kirjaston vieressä oli liikehuoneisto, jonka ikkunoissa tuntui olevan koko viime vuoden teksti "Avaamme tähän kahvilan". Kun tekstissä ilmoitettu päivämäärä umpeutui, hymähtelimme, mitäköhän tuossakin tapahtuu. Elokuussa kiinteistössä aukesi kuitenkin todella kiinnostava kahvila, Ipi Kulmakuppila. Ehdin testaamaan sitä itse vasta nyt marraskuussa.

Ensinnäkin Ipi tuo Kallioon sitä, mitä Ipiä ennen on edustanut vain Bergga Karhupuistossa ja osin Galleria Keidas Flemarilla: kunnon kahvilan, jossa on tarjolla sekä suolaisia että makeita herkkuja, jonne voi mennä myös nälkäisenä, joka on tunnelmaltaan rauhallinen ja kutsuva ja jossa halutessaan voi tilata myös jonkin alkoholijuoman.

Ipi on sisustellu skandinaavisen vaaleaan ja rauhalliseen tyyliin. Tiloja on kolmessa tasossa: kahdella alatasolla erilaisia pöytäpaikkoja ja parvella on puolestaan chillailumeininkiä lepakkotuoleineen. WC:t yllättävät shokkivärityksellään - mutta varsin pirtsakasti.

Myynnissä on herkullisen ja ruokalisan näköisiä leipiä, valtava päivän salaatti, ja monenlaisia makeita herkkuja, sekä isoja että pieniä. Ipin olutvalikoimasta luin syksyllä, ja jutussa sitä kehuttiin laajaksi. Olut- ja siiderivalikoimat eivät ehkä ole erityisen laajat (siidereitä on kaksi, oluita viiden ja kymmenen väliltä), mutta loogisesti valitut: tuotteet ovat kotimaisia - joskaan ei ehkä enää voi sanoa pienpanimoiden, sillä eiköhän Laitila ole jo jokseenkin vakiinnuttanut asemansa juomamarkkinoilla.

Myös hintataso on Ipissä kohdallaan: esimeriksi päivän salaatin ja oluen sai alle viidellätoista eurolla.

Tunnelmaltaan kahvila on sellainen, että siellä on mukavaa istuskella. Moni näyttää löytäneen paikan myös etätyöntekoon, aivan kuten Berggankin.

Eivätkä nämä kehut yksin riitä, sillä Ipin taustalla on hyvä ajatus: se tarjoaa työtä kehitysvammaisille,

Lost in Esplanada, Lissabon

Lost in Esplanada on värikkään hippimäinen kahvila tai baari Bairro Alton kaupunginosassa muutaman askeleen päässä Bairro Alton kaupunkiin päin antavan näköalatasanteen, Miradouro de São Pedron de Alcantaran huikeista maisemista.

Talviaikaan Lost in Esplanadan terassi on muovitettu, joten maisemasta, ruoasta ja juomasta voi nauttia hytisemättä. Toastit ovat valtavia, wrapit puolestaan lähinnä koristemaisia. Tunnelma on loistava!

Boheem, Tallinna

Tallinnan vanhakaupunki on kaunis, mutta mikäli vaeltelu sen muurien sisäpuolella alkaa kyllästyttää eikä ostoskeskuskokemus kiinnosta, kannattaa suunnata Kalamajan kaupunginosaan, jossa sijaitsee muun muassa Kahvila Boheem. Boheem on oivallinen pistäytymispaikka, jossa voi nauttia kahvin, hetkellisen istuskelujuoman kuten Martinin tai vaikkapa lounaan. Laivaturisti löytää satamasta Kalamajaan helposti kävelemällä, laiskottelija voi nousta raitiovaunuun. Matka ei ole pitkä ja alueella on mukavaa ihan vain vaellella, sillä arkkitehtuuri on erilaista kuin Suomessa, voi ihastella vanhoja ja jokseenkin rapistuneita puutaloja ja alueella on myös kirpputoreja.

Julkisen taiteen tutkimusmatka, Helsinki

Maanantaisinkin, todellisena epämuseopäivänä, on mahdollista tehdä taidekierroksia ja kokea kaupunkia seikkailullisesti. Oiva apu on Pääkaupunkiseudun palvelukartta, josta voi tarkastella valitsemiaan kohteita näppärästi kartalla ja suunnitella juuri haluamanlaisensa kierroksen. Valitsimme kohteemme, veistokset ja julkinen taide, Kallio-Arabia-akselilta, sitten vain kartta tai jokin nykyaikaisempi suunnistusväline käteen ja pyörä alle!

1. Ässärykmentin muistomerkki

Ässärykmentin muistomerkki on  Alli Tryggin puiston yläosassa, ja sen ovat pystyttäneet taisteluista selvinneet sotilaat kuolleiden tovereidensa muistolle lokakuussa 1940, siis talvisodan jälkeen. Tästä kohteesta ottamani valokuvat olivat korvautuneet lyhyellä ja sekavalla videopätkällä, joten muistomerkki jää lukijan kuvitelman varaan. Kyseessä on harmaakivinen obeliski ja pikemminkin siis muistomerkki kuin taideteos.

 

2. Tannerinportti

Tannerinportti sijaitsee Hämeentien ja Kaikukadun kulmassa.Kadulle päin suuntaa katseensa yksi hahmo. Hän on varmastikin Väinö Tanner. Tosin veistoksen vasemmassa alalaidassa on myös esittävä kasvoreliefi, jonka myös täytyy olla Väinö Tanner. Toiseen suuntaan, hiekkakentälle päin ja "portin" toisella puolen seisoo joukko hahmoja.

Mitä tämä tarkoittaa? Tanner on astunut portista sisään ja massat seisovat selin häneen, katse menneisyyteen suunnattuna?

3. Hanhiparvi

Hanhiparvi seisoo Lintulahden aukion keskellä. Enemmistö seisoo jalat tukevasti maassa, yksi on nousemassa lentoon. Tämä veistos sopii hienosti ympäristöönsä. Kun hanhea koputtaa, sen huomaa olevan ontto.

4. Osuustoiminta

Osuustoiminta on Hämeentiellä. Maapallossa, josta muotonsa vuoksi tulee edelleenkin mieleen Yhdyspankin säästöpossu, lukee "Yhteistyö". Tyyli on jotain sosialistisen realismin ja egyptiläisten seinämaalausten väliltä. Päädyssä seisoo nainen ja lapsi, leveällä seinustalla työläisiä. Mielenkiintoisin hahmo on mies toisena vasemmalta. Siinä missä muiden hahmojen piirteet tulevat selkeämmin esille ja ovat voimakkaammin kaiverrettuja, tämä mies on suorastaan litteä - epäilyttää jopa, onko hänet lisätty taustalle myöhemmin. Kaikilla muilla on työläisvaatteet - kyseessä on ehkäpä seppä, maatyöläinen ja kirvesmies - mutta toisella miehellä vasemmalta on päällään puku ja sylissään mappi - tai jos hänet ajattelee nykyaikaan, kannettava tietokone. Kaiken lisäksi hän kulkee vastavirtaan, toiseen suuntaan kuin kaikki muut. Osuustoiminta - mikä on tämän miehen rooli siinä? Onko hän taustalla vaikuttava riistäjäkapitalisti, tai jopa ruumiillistunut kapitalismi?

5. Katri Valan muistolaatta

Katri Valan muistolaatta Kurvissa - nyt tulee haukut sille, joka on vastuussa tämän huoltamisesta! Muistolaatta tuskin erottuu kiviseinämästä, istutukset sen alapuolella ovat vähintäänkin vaatimattomat ja laatta itsessään on hävyttömässä kunnossa. Katri Vala ansaitsee parempaa!

6. Hopeinen puu

Hopeinen puu on nimensä veroinen teos Lääkäriliiton talon edessä. Maassa on hopeinen kupla, jonka toisesta päästä kasvaa hopeinen puu, talvinen pihlaja. Kuplan toisessa päässä kasvaa oikea, viheriöivä puu. Teoksen on kustantanut Lääkäriliitto ja taustakiveä tulkiten se on pystytetty Arvo Ylpön kunniaksi. Aukio on sikäli hyvä paikka teokselle, että siinä on tilaa, mutta puu ei oiken pääse oikeuksiinsa Lääkäriliiton vaaleaa tiiliseinää vasten. 

7. Ihmisiä

Ihmisiä-reliefi on kirkon seinässä Vallilan varikkoa vastapäätä. Toisin kuin Osuustoiminnassa, Ihmisissä kaikki katsovat samaan suuntaan. Reunimmaisin hahmo osoittaa katseen suuntaan, missä rakennuksen oikeassa yläkulmassa on Kristuksen monogrammi.

8. Gunnar Bärlund

Nyrkkeilijä Gunnar Bärlundin patsas on Paavalinkirkon puistossa. Nyrkkeilijällä on valtavat reisilihakset ja nyrkitkin ovat puolen pään kokoiset. Bärlund (1911-1982) on minulle tuntematon nimi, mutta hän liittynee alueen paikallishistoriaan.

11. Valo ja aine

Valon ja aineen löytäminen tuotti hieman hankaluuksia. Teos sijaitsee Kumpulan kampuksella. Luulimme jo löytäneemme sen tutkiessamme mustia kivipaaseja, kunnes ymmärsimme nostaa katseemmem ja näimme todellisen Valon ja aineen. Kuten luonnontieteelliselle kampukselle sopii, Valo ja aine kuvastaa maailmankaikkeutta. Antero Toikan teoksesta kerrotaan seuraava tulkintaohje: "Infrapunasäieilyä mittaava IRAS-satelliitti on kartoittanut 15 500 galaksia alueella, joka ulottuu 293 miljoonan valovuoden päähän maapallosta. Veistos esittää galaksien jakautumista siten, että kiiltävällä alueella galakseja on keskimääräistä tiheämmin, himmeällä keskimääräistä harvemmin. Oma galaksimme Linnunrata on veistoksen keskellä: sen läpimitta on tässä mittakaavassa noin kaksi millimetriä."

Maapalloamme kuvaavat kartat ovat Eurooppa-keskeisiä kolonialismin perintönä - niin on tämäkin kartta sitten Linnunrata-keskeinen. Ajatuksia herättävä se on joka tapauksessa.

 

12. Perhe-reliefi

Ja sitten jotain konservatiivisempaa: Perhe-reliefi kirkon seinässä Koreankadun ja Kaironkadun risteyksessä. Reliefissä on selkeä sukupuolijako: vasemmalla perheen miehet, oikealla naiset ja sylivauvat. Pojalla on kädessään vene, tytöllä ei mitään. Pojat siis lähtevät maailmalle ja perivät omaisuuden, naiset kulkevat tyhjin käsin tai luottaen itsensä, elämänsä ja omaisuutensa miesten vastuulle. Taivaasta laskeutuu Pyhä henki.

Mutta mitä ihmettä siintää taustan keskellä? Mitä ovat nuo neliöt? Kolmoissymboliikkaa toki on, mutta tuntuu a) hiukkasen pelkistetyltä esittää kolminanenn Jumala laatikkoina horisontissa tai b) kovin synkältä, jos Golgatan kolme ristiä kummittelevat perheen sukupuolten välillä.  Onko se tehdas? Onko se urbaani kaupunkimaisema? Onko se Nooan arkki? Ja: käveleekö perhe vetten päällä? Tulkinta ei saa teoksesta otetta.

13. Floora-päiväkodin veistos

Konservatiivisuuskokemuksen jälkeen suuntaseimme epäilevin mielin Floora-päiväkohdin veistosta kohti. Millainen se voisi olla? Päiväkodin veistos osoittelevimmillaan voisi kuvata leikkiviä lapsia. Tämä ei kuitenkaan onneksi ollut ilmeisin mahdollinen päiväkodin veistos.

Pihalla kohtaamamme päiväkodin työntekijä kertoi Floora-päiväkodin olleen alun perin Arabian tehtaan lapsia varten, ja sisälläkin kuulemma on taidetta. Ympäristö on päiväkodille viehättävä, aidan takana aukeaa puisto ja siirtolapuutarhat.

14. Nocturnal

Nocturnal - näin me sen näimme:

Onko tämä todellisuudessa Nocturnal, en tiedä (no on, kun tarkistin kartalta). Raivostuttavaa joissain taidekohteissa oli täydellinen teostietojen puute. Arabiassa on paljon julkista (nimetöntä) taidetta, palvelukartta ei suinkaan sisällä kaikkia teoksia. Olen närkästynyt. Mielestäni laatta, jossa lukee teoksen nimi, valmistusvuosi ja taiteilijan nimi, tuo ehdottomasti lisäarvoa. Se luo teokselle historian ja tarinan. Nimilaputtomista teoksista syntyykin sitten ihan erilaisia tarinoita, kuten myöhemmin huomaamme Sinisten hetkien kohdalla.

 

15. Posliinimaalareita

Sen täytyy olla tämä (kyllä):

16. Lintuparatiisi

Lintuparatiisia etsimme melko pitkään, mutta sitä ei todellakaan löytynyt. Kartan mukaan sen pitäisi olla Hämeentien ja Arabiankadun risteyksessä puistossa. Puistossa ei kuitenkaan ollut mitään, mikä olisi voinut olla Lintuparatiisi. Puiston aidassa Hämeentien puolella on kylläkin taidetta, mutta se ei voi olla Lintuparatiisi, koska se olisi aivan liian ironinen: pylväiden päissä on mosaiikkia ja veistoksia, mutta lähinnä erilaisia kissoja.

Jälkiviisaushuomautus: jännittävintä retkellä oli se, ettei aina tiennyt, mitä etsii. Palvelukartalla on kuvat useimmista kohteista, mutta emme juuri katsoneet niitä ennakkoon. Lintuparatiisi saattaa olla paikallaan, mutta emme vain osanneet katsoa oikealla tavalla... 

 

19. Siniset hetket

Birdparadise lost -kokemuksen jälkeen skarppasimme. Ja täytyy sanoa: löysimme huomattavasti paremmat Siniset hetket kuin sen, miksi se jälkikäteen googlatessa paljastui. Siniset hetkemme näyttävät tältä:

Ensin on ranta. Se on aaltojen muokkaamaa hiekkapohjaa, rypytettyä orgaanista maanpintaa vesirajassa. Sen jälkeen tulee laituri. Laituri on rajapinta. Kaikki kolme osaa ovat pitkiä betonipalkkeja nurmikentällä, eivät aivan viereysten jaan puistossa etäisyyden päässä toisistaan, ja ne koostuvat kolmeta palkista. Laiturin maanpuoleisin palkki on tavaomainen: kuin normaalista suorasta laudasta nakutettu. Toisen palkin kohdalla laudat hitaasti vinoutuvat suhteessa toisiinsa ja kolmannen palkin merenpuoleisin pää muistuttaa jo mosaiikkia. Mitä kauemmas astuu, sitä ennustamattomammaksi elämä käy? Mitä sinisempi hetki, sitä arvaamattomampi elämä? Kolmas osa on meri. Betoni välkehtii aurinkoisena merenpintana.

Todellinen (ja niin kovin proosallinen) Siniset hetket löytyy täältä.

Kaupunkiharhailun parhaita hetkiä on löytää mukavaan uuteen kahvilaan. Arabianrannassa on yksi ihan mahtava, Arabianrannan elämyspuiston kahvilapaviljonki 2012. Ilmeisesti paviljonki on ollut paikoillaan jo vuodesta 2011, mutta kyseessä on todellinen kesäkahvila, jonka talviaukiolo on epätodennäköistä. Rantaan on tuotu kaksi tuolia ja pöytä, jonka alta muovipussista löytyy vieraskirja:

Mitä ilmeisimmin kahvila on ollut hyvin suosittu, enkä ihmettele yhtään.

18. Mamma 

Palvelukartalla Mamma-patsas on väärässä kohdassa. Se on merkitty aivan rantaan, mutta siellä se ei todellakaan ole. Luulimme Mamman jo kokeneen kovat kohtalon ja joutuneen kaappauksen tai tuhon uhriksi, mutta siinnikäs googlaaminen johti meidät oikeille jäljille. Internetin totuus kertoi Mamman olevan kolmemetrinen, 7,5-tonninen patsas, joten se ei todellakaan voinut maata piilossa rantaheinikon suojissa. Mamma löytyy Arabianrannan ruotsinkielisen kampuksen opiskelija-asuntoalueen pihapiiristä, niin sanotuilta taidepihoilta, kortteleista jotka alkavat Berliininkujalta ja päättyvät Roomankujalle.

 

Taidepihoilla oli muutakin kaunista, kuten esimerkiksi upeita mosaiikkikukkia, joista voi saada hullutusinspiraatiota kylpyhuoneremonttiin:

9. Keidas

Keidas oli upea huipentuma kierroksemme päätteeksi. Keidas aukeaa aivan yllättäen Toukolankadun päässä. Yhtäkkiä aukiolla loikoilee punaisen auringon valossa kolme valtavaa leijonaa, rentoina, raukeina ja vaikuttavina. Paras teos!