Jytäkesä Go-Go @ Suvilahti, Helsinki

Huh hellettä voi todellakin sanoa myös Jytäkesä Go-Go:n osalta!

Lauantai-iltapäivämme alkoi päälavalta, missä Antti Autio soitti iltapäiväsetin aikuisrockia.

Absoluuttinen nollapiste täytti autereisen päälavan kentän.

J. Karjalainen soitti aivan mahtavan alkuiltaan sopivan keski-ikäisen rokkikeikan, joka oli nautittavaa kuunneltavaa ja tanssittavaa. Keikka alkoi uuden levyn biiseillä ja jatkui osuvasti valituilla kesään sopivilla hiteillä, kuten Marjaniemessä ja Hän.

Go-Go-lavalla rokkasi loppuillasta Mary Ann Hawkings.

Festarin viimeisenä bändinä kuultiin Saimaa, joka osoittautui mielettömän svengaavaksi bilebändiksi - niin tanssittavaksi, etten edes tullut ottaneeksi kuvia. Ennen encorea kuultiin Finlandia, joka aiheutti aika ristiriitaiset tunelmat. Hieno biisi ja upea sovitus, mutta tämän maailmanajan eurooppalainenkin kehys on sotaisa: Ukrainan sotaa on jatkunut jo kolme vuotta, tai jos Itä-Ukrainan valtaus lasketaan, niin yli kymmenen. Encorena sitten taas jammailtiin kevyemmissä tunnelmissa.

Jytäkesä osoittautui hyvän fiiliksen aikuiseen makuun tehdyksi sopivankokoiseksi festariksi, jonka järjestelyt toimivat ja tunnelma oli hyvä. Loppuillasta huomasi, että ruokatarjonnassa olisi saanut olla enemmän kasvis- tai vegaanisia vaihtoehtoja (ne loppuivat ensimmäisenä) ja Tiivistämössäkin olisi ollut kiinnostavia esiintyjiä, mutta jono sisään oli matemaattisesti aika toivoton, jos ei ollut hyvissä ajoin ennen keikkaa liikkeellä, ja sisällä olleet totesivat lämpötilan olleen kuin saunassa, eli keikan kuunteleminen vaati myös kisakuntoa ja nesteytystä (mitä vaadittiin myös ulko-oloissa ennen auringon kääntymistä iltaan). 

Narva-päivät 2025 @ Narva

Vuoden 2025 Narva-päivät juhlittiin kesäkuun viimeisenä viikonloppuna, ja samaan aikaan kaupungissa järjestettiin myös Esto 2025 -konferenssi. Vuonna 2025 Narva on myös suomalais-ugrilainen kulttuuripääkaupunki. Narva-päivillä oli monenlaista ohjelmaa, joista tässä vain muutama poiminta. Koko ohjelman voi nähdä tapahtuman sivuilta. 

Lauantaiaamuna Narvan linnan linnapihalla ja puistossa järjestettiin myyjäiset. Paikalla oli ihastuttavan paljon pieniä käsityökojuja, joissa myytiin puuvilla- ja pellavatuotteita, keramiikkaa, kudonnaisia, virkattuja ja neulottuja vaatteita ja koruja ynnä muuta. Myös ruokapuolella oli kiinnostavaa tarjontaa, kuten paikallista hunajaa, pakurijuomaa, kuivattua kalaa, kurkkusäilykkeitä, marjoja ja paljon muuta. Toki markkinahumuun kuuluen oli myös onnenpyöräkoju, hattaraa, perunakiekuroita ja kaiken maailman kiinakrääsää, mutta yli puolet kojuista oli jotakin muuta kuin perusbulkkia.

Illalla linnapihan festarilavalla oli livekeikkoja ja paikallisten kulttuurintekijöiden palkitsemiset. Musiikista vastasi Ivo Linna & Supernova (joka sai yleisön syttymään Eestlane olen ja eestlaseks jään -hittibiisillään) ja uudemman polven artisti Stefan & bänd.

 

Narvan kaupunki sijaitsee aivan Narvajoen rannalla, ja joen toisella puolella on Venäjän Ivangorod. Joen länsirannalla seisoo Narvan linna ja itärannalla Ivangorodin linna - ja siinä linnat ovat katselleet toisiaan satoja vuosia. Tässä on ollut lännen ja idän kohtaamispiste jo pitkään, ja jotakin nykyisestä ajan hengestä tähän myös tiivistyy. Aivan linnojen vieressä on joen ylittävä silta, josta rajaliikenne kulkee. Ja enää se kulkee vain jalan, ja vain muutama rajanylittäjöä kerrallaan. Narvan Peetri-aukion laidalla seisoo yötä päivää rajanylittäjien jono, välillä pidempänä, välillä lyhyempänä, satoi tai paistoi. Narvajoki virtaa voimakkaasti ja pyörteisesti, satunnaisia kalastajia seisoo molemmilla rannoilla ja ihmisiä on kalassa myös pienellä veneellä. Lokit kaartelevat joen yllä - sieltä noussee niillekin saalista niin hyvin, että rantapromenadin terassilla istuvia lokit eivät piinaa lainkaan. Tunnelma Narvan kaupungissa on pysähtynyt, lähes uinuva. Länsipuolella jokea on Viron rajapyykki ja Viron ja Euroopan unionin liput liehuvat linnan saloissa - itärannalla seisoo Venäjän rajapyykki ja salossa liehuu Venäjän lippu. Narvan kulttuuripalkinnot jaettiin ja juonnettiin sujuvasti kahdella kielellä, viroksi ja venäjäksi. Kaupungilla kuulee lähinnä venäjää, taloyhtiön ilmoitustaulun tulosteet ovat vain venäjäksi. Tällaisissa paikoissa vironkieliseen koulutukseen siirtyminen voi olla hyvinkin mullistava uudistus.

 

 

Taiteiden yö 2024

Katedraalin yö @ Uspenskin katedraali

Uspenskin katedraalissa vietettiin Taiteiden yönä Katedraalin yötä. Kävimme kuuntelemassa katedraalikuoron esiintymistä. Kuoron ääni teki katedraalin tilan näkyväksi aivan uudella tavalla kohotessaan kohti kattoa ja täyttäessään tilan kokonaan. 

Vilma Jää @ Etno-Espan lava

Espan lava on todennäköisesti yksi Taiteiden yön ruuhkaisimpia kohtia ja suosituimpia paikkoja. Helsingin SAnomat nosti tärppijutussaan esiin Vilma Jään ja luonnehti hänen musiikkityyliään jotakuinkin suomalais-ugrilaiseksi popiksi. Pitihän sitä mennä kuuntelemaan. 

 

Emme olleet aivan suoraan lavan edessä, joten en tiedä, johtuiko se siitä vai miksauksesta ylipäätään, mutta niin musiikki kuin laulukin olisi voinut tulla paljon kovempaa. Ajoittain oli ylipäätään vaikeaa kuulla. Artistin tyyliin pääi kuitenkin käsiksi: laulu oli eteerissävyistä, taustalla jokin komppi ja soittimina myös kanteleita tai niiden sukulaisia tai variaatioita. Biisissä, joka kertoi manaaja-Miinasta, laulaja sai yleisön hienosti mukaan kirkumaan.

Basso @ Senaatintori

Juhlaviikkojen tilausteos oli Senaatintorilla illan hämärän syventyessä esitetty BASSO. Siitä ei voi sanoa muuta kuin WAU. Näimme kirkon portaiden leveydeltä bassoja: sähköbassoja, kontrabassoja, muita matalia jousisoittimia, matalia puhaltimia, rumpusetin ja matalan taajuuden lyömäsoittimia kuten patarumpuja... ja bassolaulajakuoron sekä sooloja. Kuulutukset ennen esityksen alkamista lausui myös matala bassoääni, kuten asiaan kuului. Tilausteoksen tematiikka lähti liikkeelle maailman synnystä: "Ennen kuin oli mitään... mitä oli ennen mitään.... oli basso." Esityksessä oli siis sekä mahtipontisuutta että huumoria. Bassojen ihalijana nautin tästä esityksestä suuresti!

Kake Randelin @ Palowouti, Ylöjärvi

 

Välillä on mahtavaa käydä tällaisilla keikoilla. Tilipäivä koittaa!

Kaija Koo @ Allas Sea Pool, Helsinki

 

Kaija Koon keikka oli Allas Sea Poolilla heinäkuun lopussa. Keikka oli loppuunmyyty ja täytyy sanoa, että nyt on nainen kovassa keikkavedossa! Kuka keksi rakkauden kuultiin melko alkupuolella settiä, mikä oli toimiva ratkaisu, koska se sai ansaitsemansa tilan ja antoi hyvin tilaa muillekin biiseille.

Allas Sea Pool on varsin kiva keikkapaikka - alue on yllättävn intiimi ja kompakti. Festarityyliin tosin juomajonoilta ei voinut välttyä.

Kauko Röyhkä: Jumalan lahja @ Dogtori, Helsinki

 

Kauko Röyhkän Jumalan lahja -keikka Dogtorissa Tapanilassa oli aivan mieletön. Kokoonpano soitti Jumalan lahja -levyn alusta loppuun ja encorena pari uutta biisiä. Tämä oli ensimmäinen kertani livekeikalla sitten korona-ajan alun, ja sai muistamaan livemusiikin voiman. Huh huh!

Nufit 2020 @ Paasitorni, Helsinki

Helsingin Paasitornissa järjestetyn vuoden 2020 Nuorten filosofiatapahtuman teemana oli Aika. Kiinnostavaa teemaa lähestyttiin tapahtumassa monesta näkökulmasta. Kävin seuraamassa alustuksista pari ja myös hieman taideohjelmaa, jota en muista aiemmilta vuosilta mutta joka toi tapahtumaan lisää syvyyttä.

Parjantain myöhäisiltapäivän taideohjelmassa Juho Rissanen -salissa esiintti Rebekka Holi.

Holin kappaleet olivat omaelämäkerrallisia tarinoita, joissa oli oivalluksia, joihin on helppoa samastua. Holi on taitava äänenkäyttäjä ja kitaristi - aiemmin en ollut hänestä kuullut, mutta epäilen, että kuulemme hänestä vielä.

Perjantai-illan viimeisen alustuksen Juhlasalissa piti Maria Hämeen-Anttila aiheesta "Matematiikka, aika, intuitio". Alustuksessa käsiteltiin kiinnostavalla ja minulle uudella tavalla matematiikkaa tai pikemminkin erilaisia matemaattisia ajattelu- ja lähestymistapoja: peruskysymyksenä oli, onko matematiikka jokin "olemassa oleva asia", jonka ihminen on "vain löytänyt", vai heijasteleeko matematiikka itse asiassa ihmisen tapaa ajatella ja olla maailmassa. Hämeen-Anttila osasi puhua asiasta varmaankin niin kansantajuisesti kuin se on mahdollista, mikä teki alustuksen seuraamisesta ylipäätään mahdollista ainakin itselleni.

Hämeen-Anttila lähti liikkeelle Kantin filosofiasta ja siitä, kuinka aika ja tila ulottuvuuksina liittyvät ihmisyyteen ja ihmisen tapaan tulkita maailmaa, koska ihminen on ajallis-tilallinen olio. Matematiikassa aika liittyy aritmetiikkaan ja diskreettiin laskemiseen, tila puolestaan geometriaan, jota Hämeen-Anttila ei sen syvemmin keskittynyt tarkastelemaan. Alustuksessa käytiin myös ajatusleikki siitä, miten ihmisen rajallinen, ajallis-tilallinen oleminen vaikuttaa siihen, miten ihminen laskee; Hämeen-Anttila kehotti (jonkun tutkijan esimerkin mukaan) kuvittelemaan maailman, jossa olemmekin kaasuja - rajattomia, sekoittuvia, olemukseltamme täysin erilaisia kuin millaisia nyt olemassa olevassa todellisuudessa olemme. Olisiko tapamme laskea ja harjoittaa matematiikkaa aivan erilainen? Todennäköisesti. 

Lauantaiaamun ensimmäisen alustuksen piti Eeva Kolttola Nyyti ry:stä ja se käsitteli ylisuorittamista ja loppuunpalamista niin työelämässä kuin opiskelijankin näkökulmasta. Kolttolan alustuksessa ei tullut minulle juurikaan uutta sisältöä, mutta toisaalta alustus teki asiaansa näkyväksi. Kolttola myös esitteli erinäisiä sitaatteja uupumuskirjallisuudesta ja sitä kautta myös uusinta, eritoten kotimaista uupumuskirjallisuutta.

Nufitissa ollaan tyypillisesti suurten kysymysten äärellä ja niitä käsitellään monen tieteenalan näkökulmasta, mikä tekee tapahtumasta virkistävän ja uusia näkökulmia avaavan. Ensi vuoden Nufitia odotellessa!

Ellips @ Peacock-teatteri, Helsinki

Ellipsin eli Haloo Helsingin Ellin sooloprojektin keikka Linnanmäen Peacock-teatterissa oli elämys. Keikka rakentui musiikin varaan, mikä jo itsessään nykypäivänä tuntuu varsin retrolta. Lava oli täynnä osaavia ammattilaismuusikoita, joiden soittamista ja taidokkuutta oli ilo seurata. Laulajana Elli otti hyvin haltuun sekä lavan että yleisön, mutta oli samalla myös osa bändiä, ei vain solisti, jolla on taustabändi (millainen oletus sooloprojekteista saattaa syntyä).

Biiseissä Ellin ääni pääsi oikeuksiinsa ja kappaleiden tulkinta oli nautittavaa. Koko keikka itse asiassa tuntui aikamatkalta jonnekin 70-luvulle - vaikutelma syntyi paitsi upean livesoitannan, joidenkin cover-kappaleiden, lavan takana olevan psykedeelisen kankaan ja valojen, myös biisien ja etenkin Ellin olemuksen kautta.

Hieno keikka!

Peacock-teatteri keikkapaikkana sen sijaan oli hieman kaksijakoinen: toisaalta tuntui, kuin olisi tullut sirkukseen (mikä Linnanmäkeen sijaintina sopiikin), toisaalta kuin kulahtaneelle ruotsinlaivalle tai jääkiekkoareenalle. Ylihintaista suppeavalikoimaista alkoholia myytiin ennen keikkaa, ja keikkasaliin ei tietenkään saanut viedä juomia. Sisustus oli aikansa elänyt ja kasvojenkohotusta kaipaava, ja vessat (joita toisaalta kyllä oli riittävä määrä) oli sijoitettu kellarikerrokseen sillä tavoin, että ne piti etsiä.

Ellipsin keikka sopi hyvin konserttisaliin (ja konserttisalikiertueestahan oli kysymyskin), mutta esimerkiksi Kulttuuritalolla järjestelyt toimivat huomattavasti paremmin, muistaakseni myös Finlandia-talolla.

VereskFest @ Linnankoskenpuisto, Helsinki

Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksen järjestämä VereskFest Linnankoskenpuistossa Töölössä tarjosi sympaattisen kokoluokan tapahtuman, jossa oli monipuolinen sisältö. Ohjelmistossa oli muun muassa monikulttuurisia tanssiesityksiä ja kurkkulaulua, ruokakoju ja myytäviä tuotteita. Loppukesän sää suosi tapahtumaa, nurmikolla auringossa oli mukavaa viettää iltapäivää.

Vaikuttavinta ja erikoisinta VereskFestissä sinä aikana, kun tapahtumassa olimme, oli ehdottomasti jakutialainen kurkkulaulaja ja munniharpun soittaja Olena Uutai. Tällaista esitystä en ole koskaan aiemmin nähnyt, kuullut tai kokenut. On hienoa, että Helsingissä järjestetään ilmaisia kulttuuritapahtumia, joissa voi kokea jotain ennenkokematonta.

Myös VereskFestin tunnelmaa on kehuttava: yleisöä oli sopivasti, esityksiä runsaasti ja yleisöstä näki aidon kiinnostuksen ohjelman sisältöä kohtaan.

Helsingin Taiteiden yö 2019

Tänä vuonna Taiteiden yössä lähdimme aivan uusille suunnille. Perinteisesti olemme viettäneet Taiteiden yötä Töölönlahden suunnalla: aloittaneet oopperan kirppikseltä, käyneet Sanomatalon World Press Photo -näyttelyssä, kohdanneet kaikkea matkan varrelle osuvaa ohjelmaa, sytyttäneet Unicefin kynttilän pimenevässä illassa ja huipentaneet illan oopperan tulevan kauden ohjelmistoa ulkolavalla esittelevien esitysten ja skumpan äärellä. Tänä vuonna oopperakirppistä ei ollut (koska se ilmeisesti järjestettiin Flow'n yhteydessä) ja illan live-esitykset oli korvattu kahdella videoidulla esityksellä. Videoita voi katsella kotisohvallakin, joten Töölönlahti ei houkutellut. Toivottavasti tämä on oopperan osalta Taiteiden yön poikkeusvuosi.

Töölönlahden sijaan suuntasimmekin Teurastamolle Night Market -tapahtumaan, joka osoittautui todella onnistuneeksi. Teurastamon sisäpihalla oli monenlaista ohjelmaa: muun muassa ruokaa, juomaa, kukkaseppeleiden sitomista, livemusiikkia, kujallinen erilaisia käsitöitä myyviä kojuja, tanssiopetusta ja tulishow.

Tunnelma Teurastamolla oli todella mukava ja leppoisa. Illan päätti Saimaa-orkesteri, joka oli livenä todella hyvä.

Helsinki Pride 2019

Helsinki Priden marssi lauantaina 29.6. Senaatintorilta Kaivopuistoon oli massiivinen, värikäs ja äänekäs. Kaivopuisto täyttyi pikniköivästä juhlakansasta ja ohjelman kruunasi Darude, joka itse asiassa vain lämmitteli yleisöä pääesiintyjä Tuure Boeliukselle. Tuure Boelius oli loistava valinta Priden puistojuhlan pääesiintyjäksi, sillä hän piteli yleisöä täysin näpeissään ja esityksen jälkeen ei ole vaikea ymmärtää hänen suosiotaan, niin sympaattinen mutta samalla tabuja tölvivä ihminen lavalla nähtiin.

Muse @ Suvilahti, Helsinki

Musen keikka Helsingin Suvilahdessa tiistaina 18.6. oli hieno spektaakkeli! Illan draaman kaari oli taitavasti rakennettu ja Suvilahden teollinen ympäristö loi konsertille osuvat puitteet. Show alkoi tuomiopäivän pasuunoilla, lavalla nähtiin näyttäviä tanssiesityksiä ja valtavaa, kaareutuvaa digitaalista taustaseinää käytettiin oivaltavasti. Visuaalisuuteen oli panostettu monella tasolla. Konfetteja lensi näyttävästi ja lopussa yleisöön vapautettiin valtavia ilmapalloja. Ainoastaan esityksen Hamlet-kohta hopeisine pääkallofiilistelyineen lipesi korniuden rajamaille, muutoin esitys oli upeaa ja nautittavaa katsottavaa. Ei muuta kuin "Good evening, Sweden!"

Stam1na @ Tavastia, Helsinki

Stam1nan loppuunmyyty keikka Tavastialla 15.12. oli aivan mielettömän hyvä. Tunnelma oli kerrassaan katossa ja bändi todellakin otti yleisönsä.

Mokoma @ The Circus, Helsinki

Mokoman Kurimus 15 vuotta -juhlakeikka Helsingin The Circus -yökerhossa oli kahden tunnin kattaus jytinää ja silkkaa energiaa. Paikka oli tupaten täynnä yleisöä, joka eläytyi keikkaan ihan täysillä: tunnelma oli todella intensiivinen, suorastaan hurmoksellinen.

Kaija Koo @ Hartwall-areena, Helsinki

Mahtava tapa viettää marraskuun viimeistä perjantai-iltaa oli mennä katsomaan Kaija Koota Hartwall-areenalle. Paikka näytti loppuunmyydyltä ja yleisöä oli laidasta laitaan. Show oli näyttävä ja nautittava, mutta epätasainen.

Ilta alkoi Kaija Koon laskeutuessa lavalle pelilipallosta. Biisikimara sisälsi niin uudempaa tuotantoa, megahittejä kuin marginaalisempaakin tavaraa - esimerkiksi esikoislevyltä kuultiin Kaikki vanhat filmit. Kokonaisuutta oli pyritty rytmittämään balladi- ja biletysosioihin, mikä olikin järkevää, kun oli kyse näin massiivisesta esiintymisestä.

 

Kaija Koolla on ihan mieletön karisma, ja häntä oli ilo sekä katsella että kuunnella. Lavatekniikkaan oli panostettu ja se oli näyttävää - permannolla pystyi tuntemaan pyrotekniikan luoman kuumuuden.

 
Epätasaisuutta keikkaan toi osittainen sekavuus - lavalla nähtiin Kaija Koon lisäksi erinäisiä vierailijoita, mutta heidän esittelemisensä jäi osin puolitiehen. Esimerkiksi keikan aikana jäi osin mysteeriksi, ketkä kolme naista Kaija Koon lisäksi lavalla oli laulamassa ja bailaamassa, sillä heidän äänensä kuulostivat vahvasti autotunetetuilta. Jenni Vartiaisen käheä ääni oli helposti tunnistettavissa ja Sanni pääteltävissä, mutta että neljäs nainen oli Paula Vesala - sille sain varmistuksen vasta, kun luin keikka-arvostelun Hesarista. Hieman mautonta oli se, että Cheekin ääntä kuultiin yhdessä biisissä nauhalta: vaikka joskus olisikin tehty tällainen biisi, jossa Cheek fiittaa, mutta jos miestä ei saada lavalle, ei mennyttä yhteistyötä ehkä tällä tavoin ole tarvetta korostaa - vaikutelma oli lähinnä korni.

Hartwall-areena keikkapaikkana ei tehnyt positiivista vaikutusta - paikalle saapunutta yleisöä kohdeltiin kuin karjalaumaa ja jonottaminen oli sääntö, ei poikkeus. Ymmärrän, että kyse on massatapahtumasta - mutta miten on mahdollista, että ulkomailla stadionkonserttien järjestelyt onnistutaan hoitamaan huomattavasti jouhevammin ja kohteliaammin? Ei jäänyt erityistä halua palata Hartwall-areenalle mihinkään tapahtumaan.

Keikan epätasaisuudesta ja keikkapaikan tylyydestä ja toimimattomuudesta huolimatta illasta jäi positiivinen fiilis, ja siitä ehdoton kiitos kuuluu illan tähdelle, Kaija Koolle.

Bryan Singer: Bohemian Rhapsody

Queenistä ja Freddie Mercurystä kertova elokuva Bohemian Rhapsody on saanut melko nihkeät kritiikit. Queenin musiikista nauttivalle elokuva on kuitenkin ehdoton katsomiskokemus, ja nimenomaan elokuvateatterissa: keikkakohtauksissa parhaimmillaan tuntuu siltä, kuin olisi itse paikan päällä nauttimassa tunnelmasta. Elokuva keskittyy kuvaamaan Queenin nousua ja se huipentuu vuoden 1985 Live Aid -konserttiesiintymiseen. Tämä on katsojaystävällinen valinta (vaikka osa Queenin superhitesitä rajautuukin näin elokuvan ulkopuolelle): Live Aid -esiintymisen vahva tunnelma jää päällimmäisenä mieleen. Freddie Mercuryn sairaus ja kuolema käsitellään lähinnä vain lopputeksteissä. Minään elämäkertakuvauksena elokuvaa ei oikein voi pitää, mutta musiikki- ja bändielokuvana Bohemian Rhapsody on mahtavaa seurattavaa.

LPRHC 2018 @ Lappeenranta

LPRHC osoittautui tänäkin vuonna äärimmäisen hyvätunnelmaiseksi ja leppoisaksi festariksi. Tänä vuonna säät suosivat eri tavalla kuin edellisvuonna: perjantai-ilta oli lämmin ja kaunis, ja lauantaissa oli niin aurinkoiset kuin sateisetkin hetkensä, mutta viime vuoden kaltaista mutashowta tänä vuonna ei päässyt syntymään.

Lauantaina paras sekä musiikillisesti että esiintymisensä puolesta oli Strum 101: biisit ovat tarttuvia ja bändi osaa luoda hyvää meininkiä. Vahva suositus!

Yllättävästi viihdyin mainiosti myöskin Ratfacen keikalla, missä puolestaan kokonaisuus oli elämys.

Lauantai-illan pääesiintyjä Kakka-Hätä 77 puolestaan veti jotenkin varman päälle: keikka oli ihan jees muttei oikein tarjonnut mitään bonareita.

Kaiken kaikkiaan LPRHC täytti tänä vuonna edellisvuoden asettamat odotukset, ja osoittautui mahtavaksi tavaksi korkata elokuu.

Vesta @ Tavastia, Helsinki

En muista, milloin olen viimeeksi jonottanut Tavastialle samalla tavalla kuin Vestan loppuunmyydylle keikalle lauantaina 28.4. Tavastia oli täpötäynnä ja vaikka ulkona oli viimeä loppuhuhtikuun ilta, sisällä tunnelma oli trooppinen. Katsoimme puolet keikasta parvelta, mistä näkymä oli varsin hyvä, ja puolet suosiolla salin takareunasta.

Keikka alkoi hitailla biiseillä: aloituiksena kuultiin Tuottelias-biisi, jonka itseironinen sanoitus (rakkaus aikani vie, enkä siksi sitä enää tee - - minä haluan olla / minä haluan olla / minä haluan olla / tuottelias) johdatteli siihen, että keikan toinen pääsävy oli - itseironia. Samassa tunnelmassa kuultiin muun muassa Fakin Rockstarr -kappale ja autotunen överi-ilottelua, johon upeaäänisellä Vestalla todellakin oli varaa.

Toisaalta keikalla kuultiin myös koskettavia ja herkkiä kappaleita, kuten keväällä julkaistun Lohtulauseita-levyn nimikkobiisi.

Keikan huippukohta oli kuitenkin Vestallica, jossa irrottelivat niin esiintyjät kuin yleisökin.

Keikka oli todella onnistunut, joskin siinä (mielestäni sympaattisella ja odotuksia luovalla tavalla) näkyi myös se, että kyse ei ole kokeneesta pitkän linjan artistista: esimerkiksi tauot kappaleiden välillä olivat huomattavan pitkiä ja kappaleisiin oli sovitettu myös sisäisiä taukoja, jotka liiallisesti toistuvassa määrin eivät toimineet.

Ja samaan aikaan toisaalla...

Loppukesästä väsyin bloggaamiseen ja ajattelin jo lopettaa. Näin kevään tullen tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin. Tässäpä tuokiokuvia elokuulta 2017 huhtikuun 2018 alkuun.

LPRHC @ Lappeenranta

Olin ensimmäistä kertaa LPRHC-festareilla Lappeenrannassa ja ihastuin heti - vaikka lähes koko festarin ajan satoi järkyttävän paljon vettä ja alue muuttui upottavaksi liejuksi. LPRHC on ehdottomasti yksi parhaista ja leppoisatunnelmaisimmista festareista, joilla olen käynyt. Ja myös bändit olivat hyviä.

Hiekkalinna, Lappeenranta

Ja kun nyt Lappeenrannassa oltiin, tutustuttiin toki myös kaupungin nähtävyyksiin, joista kesäaikaan yksi näyttävimmistä oli hiekkalinna. Lappeenranta kokonaisuudessaan vaikutti viehättävältä kesäkaupungilta, etenkin linnoituksen alue ylipäätään.

Lana Del Rey @ Flow, Helsinki

Lana Del Rey soitti koskettavan keikan Flow'n elokuisessa yössä. Päivä oli paahteisen aurinkoinen, mutta illan tullen laski jo viileys, jota keikan hurmassa ei ehtinyt huomata, mutta joka seuraavana päivänä paljastui nuhaisena nenänä. Mieleenpainuvinta laulajan upean äänen lisäksi oli se, että hän oli pukeutunut kokovartalo-Adidakseen. O tempore, o mores!

Taiteiden yö, Helsinki

Hengailimme Töölönlahden kieppeillä ja yö huipentui tuttuun tapaan Oopperalle, missä tällä kertaaitse kunkin meistä keskittymiskyky oli herpaantunut johonkin ihan muuhun kuin oopperaohjelmiston seuraamiseen, mikä muistaakseni aiheutti myös hieman pahennusta kanssayleisössä. Kuitenkin: mitä mahtavin ilta!

Rajaportin sauna & Pispalan Pulteri, Tampere

Rajaportin yleinen sauna Tampereen Pispalassa - mitkä löylyt ja mikä tunnelma! Aion ehdottomasti mennä toistekin. Saunan jälkeen on luonnollisesti nälkä, joten kävimme Pispalan Pulterissa: konstailematon tunnelma ja valtavat annokset, tosin kaukaa viisas ainakin koettaisi tehdä pöytävarauksen etukäteen.

Ilona Jäntti & Aino Venna: Yablochov Candle @ Kapsäkki, Helsinki

Aino Vennan ääni: jotain niin lämmintä ja syleilevää. Yablochov Candle yhdisti musiikkia ja tanssia vaikuttavaksi kokonaisuudeksi.

Helsingin kirjamessut

Piipahdin luonnollisesti täälläkin, mutta melko lyhyesti. Mieleenpainuvinta ehkäpä oli, että nimeäni pyydettiin Paavo Väyrysen kannattajakorttiin vuoden 2018 presidentinvaaleja varten.

Koivu ja tähti @ Kansallisteatteri, Helsinki

Voi surkeuden surkeus, tästä näytelmästä ei jäänyt mitään hyvää sanottavaa. Tekotaiteellisuutta sekoitettuna sähläämiseen, joka ei ottanut edetäkseen mihinkään suuntaan, vaikka näyttämö kuinka pyöri. Väliajalla tilasimme kokonaisen skumppapullon ja kellon soitua mietimme, jäisimmekö vain juomaan sitä. Palasimme kuitenkin teatterisaliin, mikä osoittautui optimistiseksi virheeksi. Ei jatkoon.

AJ Annila: Ikitie

Ikitie oli sopivan mittainen ja koskettava elokuva amerikansuomalaisista 1930-luvun Neuvostoliitossa - ja aiheestahan jo näkee, että elokuvassa ei voi käydä kovin hyvin.

Rosa Liksom: Everstinna

Like 2017. 194 s.

Everstinna on hieno ja raaka romaani Lapin sodasta, nuoren naisen valinnoista ja onnettomasta avioliitosta, fasisimin historiasta ja toisaalta naisen vapautumisesta. Rankka kirja, mutta rankkuuden keskellä on kauneuden hetkensä. Ehdottomasti lukemisen arvoinen teos.

"Vaikeneminen tekkee sen, ettei ruoka mene kurkusta alas, ja jos mennee, ei pysy mahassa vaan tullee samantien jommasta kummasta päästä ulos. Vaitiolo tappaa sisältä käsin. Läpitte maailman historian on ollu niittä jokka kertojat ja niitä jokka ei kerro ko häpeä estää puhumisen."

"Aamula sato räntää. Mie sain kammettua itteni ylös ja laahustin peilikaapin eteheen. Sieltä minua katto takaisin hirviö, jolla oli viinan lasittamat silmät läskinen maha ja ränsistynny vartalo. Mie hunteerasin, että olenko tuo mie, missä on se kaunis, verevä mie, joka mie ennen olin. Toljotin itteäni aikani ja sitte tuntuki jo paremalta. Mie en häpeä itteäni. Mie kannan vanhan, kuolevan naisenruuhmiin ylpeyellä. Ruostuminen on elämän laki, jonka elämän kiertokulku ja luonto on ihmisolentojen ketjule suonu."

Nationalpark Sächsische Schweitz @ Bad Schandau, Saksa

Bad Schandaun pikkukylä Kaakkois-Saksassa lähellä Tsekin rajaa on ainakin loppusyksystä hyvin idyllinen ja rauhallinen patikoitilomakohde - jossa on aivan mielettömät maisemat. Kylä sijaitsee jokilaaksossa ja sitä ympäröivät sumuiset vuoret.

Tarjolla on monenlaisia patikointireittejä: metsää on paljon, ja se on aivan erinäköistä kuin suomalainen metsä.

Yski näyttävimmistä kohteista on Felsenburg Neurathen, jossa ei voi kuin hämmästellä aivan käsittämättömiä kivimuodostelmia ja niiden päälle rakennettua sinne tänne polveilevaa linnoitusta ja linnoituksesta avautuvaa henkeäsalpaavaa maisemaa, katsoipa sitten mihin suuntaan tahansa. Kesäaikaan täällä on todennäköisesti järkyttävä turistiruuhka...

Juurihoito @ Kansallisteatteri, Helsinki

No, tulipahan nähtyä. Halusimme valita viihdyttävän näytelmän, ja oli tässä yritystä siihen suuntaan. Ei tästä kuitenkaan oikein mitään jäänyt käteen.

Diamonds at Danger @ Exite, Helsinki

Pakohuonepelikokemus Katajanokalla. Sopivasti haastetta ja hullutusta.

Juha Hurme: Niemi

Teos 2017. 439 s.

Niemi osoittaa sen, että romaani voi todellakin olla mitä vain - tai romaani-leiman voi laittaa sellaiseen teokseen, jolle Suomessa halutaan lukijoita, koska romaanejahan suomalaiset lukevat, eikö totta.

Sisällöllisesti Niemessä oli minulle vain vähän uutta. Teos perkaa Suomen, tai siis "Niemen" kulttuurihistoriaa aikojen alkuhämäristä Ruotsin vallan alta vapautumiseen saakka. Ja riemukasta luettavaa Niemi toden totta on! Kertoja päästelee suustaan pidättelemättömiä kommentteja ja tekee kulttuurihistoriasta viihdyttävää, nykylukijalle ymmärrettävää ja elävää. Ja osoittaa sen, että eipä elo täällä niemennokalla mentaalitasolla ainakaan ehkä kovin erilaista ollut satoja, tuhansia tai kymmenenkään tuhatta vuotta sitten.

Aku Louhimies: Tuntematon sotilas

Pitihän tämä käydä katsomassa. Pituutta elokuvalla oli sen kolmisen tuntia, eli tiivistämisen varaa olisi ollut, mutta yllätyin elokuvasta positiivisesti. Mielestäni se onnistuu päivittämään maskuliinisen klassikon nykypäivään ja oli vahvatunnelmainen elokuva. Kannatti katsoa.

Aivovuoto & Laineen Kasperi @ Tavastia, Helsinki

Nufit @ Paasitorni, Helsinki

Vuoden 2018 Nufitin teemana Paasitornissa oli "Absurdi", ja teemaan saatiin paljon kiinnostavia tulokulmia.

Allas Sea Pool, Helsinki

Kävimme keskitalven kylmyydessä testaamassa Allas Sea Poolin Helsingin Katajanokalla. Merivesialtaaseen emme uskaltautuneet, mutta höyryävä lämminvesiuima-allas oli kiehtova kokemus: on eksoottista uiskennella pimeän taivaan alla ruotsinlaivojen ja kaupungin valojen loisteessa.

Paikka on myös todella turistinen: hitaiden uimareiden osastolla lämminvesialtaassa uimisesta ei ole tulla mitään, kun kulttuurien yhteentörmäyksessä kenellekään ei ole selvää suomalaisten uimahallien konspti uintisuunnasta. Nopeiden uimarien radoilla taas kroolataan siihen tahtiin, että kloorivesi roiskuu hitaampienkin puolella aaltoina suoraan nenäontelosta alas. Olisi ehkä ollut järkevää tehdä vähän matalampi lämmin hengailuallas - sellainen, jossa voi vain nauttia eikä tarvitse edes teeksennellä uivansa.

Sauna naistenpuolella oli positiivinen kokemus - varsin tilava ja ihanan kosteat löylyt.

Pukuhuoneet sen sijaan ovat katastrofi, jossa tilankäyttösuunnitelman laatija on tyrinyt pahimman kautta. Tänne on turha tulla hakemaan rentouttavaa spa-tunnelmaa tai edes sitä, että onnistuisi sujahtamaan vikkelästi vaatteisiinsa ilman nahkeaa ihokontaktia kanssapukeutujien kanssa. Uh huh!

Ravintola Shelter, Helsinki

Katajanokalla sijaitseva ravintola Shelter oli todella positiivinen kokemus. Paikka on astetta fancympi, mikä tarkoittaa sitä, että kannattaa ottaa jokin menu, ei pelkkää pääruokaa. Sisustus on tunnelmallinen ja henkilökunta välitöntä ja ystävällistä. Keittiö huomioi hienosti erityisruokavaliotoiveita. Ruoka oli todella hyvää - ja sellaista, jotai ei ihan heti kotikeittiössä pysty kopioimaan. Myös hinta-laatusuhde oli paikallaan.

Vahva suositus tälle paikalle!

Veriruusut @ Kom-teatteri, Helsinki

Veriruusut-näytelmä Kom-teatterissa on yksi parhaita ja vaikuttavimpia näytelmiä, joita olen nähnyt. Se kertoo vuoden 1918 tapahtumista Tampereella punaisten naissotilaiden näkökulmasta. Nautin esityksessä siitä, kuinka kaikki tapahtui näyttämöllä - ja esimerkiksi tehdastyön fyysisyys välittyi oivasti näyttelijätyön kautta.

Ensimmäinen puoliaika pohjusti hyvin tulevia tapahtumia ja toinen puoliaika oli katsojan - tai ainakin minun - näkökulmasta pelkkää kyynelehtimistä, niin osuvasti tragedisten tapahtumien kauheus välittyi näyttämöltä.

Näin upean näytelmän sisällissodan satavuotismuistovuosi todellakin ansaitsee.

Lumilinna, Kemi

Kävimme katsomassa Kemin Lumilinnaa - tosin vain lyhyesti ja ulkoapäin, koska kuten kuvastakin välittyy, pakkanen oli todella, todella kireää!

Guillermo del Toro: The Shape of Water

Kaunis aikuisten satu! Elokuva siivoojasta, joka rakastuu miespuoliseen merenneitoon, tai pitäisikö sanoa merihirviöön. Kaunista eskapismia.

Arki ja kauhu @ Q-teatteri, Helsinki

Tätä näytelmää odotin todella kiinnostuneena. Kun ensi-illan jälkeiset kokemukset valuivat lehdistöön ja Nyt-liite kyseli katsojilta kokemuksia, ennakko-odotukseni ohjautuivat vain siihen suuntaan, kuinka paljon on paljon verta näyttämöllä ja toivottavasti suolenpätkät eivät haise kovin pahalta - ja että tällä kertaa eturiviin en halua.

No, lopulta yllä kuvattu osoittautui jotakuinkin näytelmän suurimmaksi sisällölliseksi anniksi - ja koko näytelmä siis pettymykseksi. Mitä tämä halusi sanoa - ja mistä? Ensin kuvataan puuduttavan hidasta arkea ja sitä, kuinka ihmiset eivät kohtaa toisiaan (tarvitaanko siihen tosiaan yksi puoliaika?), ja sitten veri lentää. Jaha.

Valosuunnittelusta täytyy tosin antaa iso plussa: se, kuinka paljon valon lämpöä säädellään, vaikuttaa tunnelmaan yllättävän vahvasti. Hieno efekti! (Ja kuinka ihanan vähäeleinen ja lähes huomaamaton; sellainen, jonka pistää merkille vasta, kun on ikään kuin liian myöhäistä.)

CMX @ Kulttuuritalo, Helsinki

CMX veti kiinnostavan keikan Kulttuuritalolla. Ehkäpä keikkapaikkavalinnasta johtuen keikka oli jaettu kahteen puoliaikaan.

Ensimmäinen puoliaika oli syna-/konehäröilyä, ja siinä kuultiin uudenlaisia versioita biiseistä. Bändi oli pukeutunut jonkinlaisiin avaruuskemistin valkeisiin haalareihin ja tunnelma oli sen mukainen.

Toinen puoliaika olikin sitten täysmittainen ja -verinen rokkikeikka, jolla kuultiin kunnon poikkileikkaava hittitykitys - ja joitakin sen verran uudempia kappaleita, että ne eivät olleet itselleni aiemmin tuttuja.

Lemminkäinen @ Kansallisteatteri, Helsinki

Millainen teatterikevät 2018 onkaan ollut! Juha Hurmeen Kansallisteatterin Pienelle näyttämölle ohjaama Lemminkäinen ei ollut kaikista helpoiten seurattava näytelmä, sillä hetkinen meni totutellessa siihen, kuka kukin lavalla oikein on, mutta aivan loistava näytelmä se oli!

Aikakudet leikkaavat toisiaan, nähdään kultaisessa puvussa seikkaileva Louhivuoren ämmä (jonka nimeä ei voi mainita), suomalaiskansallinen hiihtokohtaus, romumiekkabisneksen hämärät ja vielä hämärämmät koukerot, upean härskit (ja ah niin korvamadoiksi taipuvat) rekilaulut, työhyvinvointitoimintaa pilkkaava tyky-tyky-laulutanssi ja vielä vaikka jos mitä, herkkyyttäkin.

Kaikki ääni tuotetaan näyttämöllä, jonka takaosassa on kaksi perkussionistia, ja myös näyttelijät pistävät parastaan.

Mielettömän hieno ja hersyvän hauska kokonaisuus!

Amy Winehouse Tribute Band @ Storyville, Helsinki

Ihan mielettömän mahtavaa, että vaikka upeaääninen Amy Winehouse ei enää meille livenä laulakaan, hänen tuotantoaan voi päästä kuulemaan livenä - ja vielä kahden loistavan laulajan tulkintoina sekä upean bändin säestyksellä. Hieno keikka!