tiistai 30. heinäkuuta 2013

Pitkä kuuma kesä @ Alppipuisto

Pitkä kuuma kesä -festari päätti Alppipuiston kesäfestarien sarjan ja oli nimensä mukainen. Puisto oli täynnä sunnuntairentoa väkeä ja aurinko paahtoi siniseltä taivaalta.

Päivän parhaat keikat kuultiin pikkulavalta: The Splits, Maailmanlopun tyttö & Hyeenat (kuvassa) sekä Kivesveto Go-Go.



Päälavan paras rentoilija oli Super Janne.


perjantai 26. heinäkuuta 2013

Kruununpuisto, Aavasaksa




Kruununpuiston luonnonpuisto Aavasaksan vaaralla tarjoaa upeita näkymiä Tornionjokilaaksoon. Autolla pääsee halutessaan ajamaan huipulle saakka, mutta leirintäalueen jälkeen olevalta parkkipaikalta puiston portin vierestä on lyhyt kiipeäminen huipulle - ja se nyt vähintään kannattaa tehdä, sillä maisemat avautuvat polulta.


Polku on helppokulkuinen: osittain pitkospuita, osittain metsäpolkua. Tuulisella säällä hyttysetkään eivät piinaa, mutta tyynen hetken osuessa kohdalle niitä onkin yhtäkkiä yllättävän paljon.


Huipulla on ravintola ja kirjailija Annikki Kariniemen patsas. Kariniemen syntymästä on vuonna 2013 kulunut sata vuotta. Patsas on hauska ja raikas, puhutteleva patsaanakin, vaikkei olisi koskaan Annikki Kariniemestä kuullutkaan.


Kukkolaforsen, Ruotsi


Kukkonlankoski sijaitsee Tornionjoessa joitain kymmeniä kilometrejä Torniosta/Haaparannasta pohjoiseen. Suomen puolella tiet ovat paremmassa kunnossa, Ruotsin puolella tie muistuttaa maalaistietä ja Kukkolankoskesta pohjoiseen se on osin remontin kourissa.

Kukkolankoski on kaunis, pitkä ja vaikuttava koski, Etelä-Suomen koskiin tottuneille melko mykistävä näky, joka houkuttelee myös kalastajia.


Ruotsin puolella Kukkolaforsenissa voi kosken ihastelun lisäksi majoittua leirintäalueella, syödä ravintolassa tai kierrellä pienissä museoissa, näyttelyissä ja kaupoissa. Alueen opastekyltti hämmentää - kielinä näyttäisi olevan ruotsi, suomi ja englanti. Mutta "camppinki" - no, ihan ymmärrettävää, muttei ihan yleiskielen normistossa... Hetken tiirailun jälkeen johtopäätös on, että kyseessä täytyy olla meänkieli. Mikael Niemen maailmankartalle kirjoittama Pajala sijaitsee pari sataa kilometriä pohjoiseen.



Rannan vanhoihin rakennuksiin sijoitetun kesätaidenäyttelyn nimi on "Halut & Himot". Näyttely sisältää monin eri tekniikoin toteutettuja teoksia, joissa haluja ja himoja lähestytään eri suunnilta.


Jaana Karvon huopaa, metallia ja puuta oleva Hillasuo on oivaltava.


Sen sijaan Leena Sääskilahden Kesäyön uni edustaa kesänäyttelymäisyyttä, eikä Kitta Kuljun Turnajaisista ole erityisen vaativaa tehdä freudilaista tulkintaa.



Kesänäyttelyiden hauskuus piilee kuitenkin ehkä juuri siinä, että ihmiset voivat asettaa töitään yleisön ihmeteltäviksi ja parhaimmillaan yleisö voi kohdata mielenkiintoista taidetta.

Kukkolaforsenissa on myös kalastusmuseo, joka esittelee kalastamisen historiaa Tornionjokilaaksossa.


Valkmusan kansallispuisto, Pyhtää

Kesäinen Valkmusa on kaunis ja rauhoittava kävelykokemus.



Luontopolun loppupuolen vanhoja pitkospuita on alettu vaihtaa uusiin, ja polun loppupuolelle on myös rakennettu pari levennystä ja penkkiä, joille luontoa voi pysähtyä ihailemaan.



Kalasääksin pesässä on pesällinen poikasia, joita voi tarkkailla sekä lintutornista että polulta - kiikarit on suotava varuste.



Lintutornissa on kesän ajan valokuvanäyttely, joka esittelee erinäisiä luontokuvia.


Näyttely on hyvä idea, mutta luonnossa ihastelee luontoa mielummin livenä kuin kuvissa - siis tavallaan jokin jyrkemmässä kontrastissa oleva näyttely olisi vaikuttavampi tässä kontekstissa, vaikka kuvat ovatkin hienoja.


keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin 1. Rakkaus

 

"Elokuinen päivä on kulunut ilman pilvenhattaraakaan taivaalla, mutta kesä ei tunkeudu eristysosaston suljettujen ikkunoiden läpi."


Johnny Kniga 2013 [vaikkei painovuotta teoksessa luekaan - !]. Suom. Otto Lappalainen. Alkuteos Torka aldrig tårar utan hadskar - 1. Kärleken, 2012. 291 s.

Jonas Gardellista ja hänen romaanistaan Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin on ollut jonkin verran haastatteluja alkukesän lehdissä. Tällainen haastattelu sai minutkin kiinnostumaan teoksesta. Teos on itse asiassa romaanitrilogia, jonka ensimmäinen osa, Rakkaus, on suomennettu tänä vuonna.

Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin on tärkeä teos. Se kirjoittaa auki vaiettua historiaa, Ruotsin homoseksuaalinen historiaa. Tarina on tragedia, sillä se kertoo ajasta, jolloin Aids saapuu Ruotsiin. Gardellin tapa käsitellä aihettaan ja luoda henkilöhahmoja on kuitenkin lämminhenkinen ja jollain tapaa läpeensä ihmisuskoinen: henkilökohtalot ovat yksilötason tragedioita ja yhteiskunnan taso kertoo asenteista juontuvasta tragediasta, mutta kuitenkin maailmassa on paljon lämpöä, rakkautta ja keskinäistä solidaarisuutta.

Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin -romaanitrilogian ensimmäinen osa kertoo ennen kaikkea kahdesta pojasta, Rasmuksesta ja Benjaminista, ja lopulta heidän kohtaamisestaan. Rasmus saapuu ahdasmielisestä pikkukaupungista Tukholmaan opiskelemaan ja aloittaa vihdoin elämän sellaisena kuin hän on, homona. Rasmuksen ensiaskeleiden kuvaaminen Tukholmassa kuvittaa hienosti nuoruutta sellaisena kuin se on sekoitus äärimmäistä varmuutta ja epävarmuutta.

Benjamin puolestaan on Jehovan todistaja. Hänellä ei ole identiteettikriisiä tai erityisesti muitakaan kriisejä. Elämä Jumalan valtakunnassa odottaa häntä. Eräs ovelta ovelle -vierailu saa kuitenkin Benjaminin hyvin harjoitellut kysymykset ja vastaukset pahasti sekaisin - varsinkin kun lopuksi hänelle esitetään retorinen kysymys "Tiedäthän, että sinä olet homoseksuaali? Vai kuinka?"

Rakkaus on romaani nuoruudesta, etsimisen ja löytämisen ajasta sekä hitaasta vapautumisen kehityksestä, jota tapahtuu yhteiskunnassa ja asenteissa ja jota romaanin kerronta kommentoi lempeän ironisesti. Rakkauden kerronnassa on kuitenkin jatkuvasti leikkauksia tulevaisuuteen, sairaaloihin, kuolemaan ja menetykseen, jotka romaanin nykyajassa vasta hivuttautuvat tukholmalaiseen todellisuuteen.

Gardell kirjoittaa äärimmäisen koskettavasti. En malta odottaa romaanitrilogian seuraavien osien suomentamista - toisen osan, Sairauden, suomennoksn pitäisi ilmestyä keväällä 2014 ja kolmannen osan, Kuoleman, syksyllä 2014.

Ja terveiset kustantajalle - olis ihan kiva, jos kovakantisen kirjan sivut pysyisivät selkämyksessä kiinni edes yhden lukukerran verran. Tämä on romaani, jonka äärelle on ehkä pakko palata.

Pyhän Jaakobin katedraali, Šibenik



Tuntuu lähes siltä, että jokaiseen kroatialaiseen kaupunkiin kuuluu vähintään jokin Unescon maailmaperintökohde. Šibenikissä sijaitseva Pyhän Jaakobin katedraali on yksi tällaisista.

Katedraali rakennettiin keskiajan ja renessanssin taitteessa, ja rakentamiseen kului 105 vuotta. Katedraali on kolmen eri suunnittelijamestarin käsialaa, ja sen rakenteissa on nähtävissä tyylikausien kehittyminen.

Tyylikauden muutoksen ja kehityksen näkee hyvin oven yläpuolen koristeista. Aatamin ja Eevan hahmot ovat myöhäiskeskiaikaa ja ne vaikuttavat melko kömpelöiltä. Yläpuolella olevat hahmot puolestaan edustavat jo renessanssia, ja tyylimuutos on huomattava.



Katedraali on rakennettu Bračin saarelta tuodusta kivestä. Jos katsoo katedraalin kupolia mereltä päin, voi huomata siinä vaaleampia kohtia. Kupoli vahingoittui Jugoslavian hajoamissodissa 1990-luvulla, mutta on paikattu.

Katedraalin sisällä on ilmeisestikin vaikuttavia alttareita, mutta ovelle osuneen mummoruuhkan vuoksi jätimme sisätiloihin tutustumisen niin sanotusti toiseen kertaan.

Krkan kansallispuisto, Kroatia



Kroatian luonto on uskomattoman kaunis. Pitkä rannikko hurmaa saaristoineen ja rantoineen turkoosinpuhtaan Adrianmeren kimallellessa ja sisämaa on karua ja kuivaa vuoristoa. Dalmatian alueella poikkeuksen karuuteen ja kuivuuteen tekee Krkan jokilaakso, joka on kansallispuistoaluetta.



Krka on kauneudessaan ehdottomasti vierailun arvoinen paikka, eritoten joen alajuoksulla sijaitseva Skradinski bukin alue.


Skradinski bukiin voi tutustua kiertämällä luontopolun, joka on suurimmalta osin hyvin helppokulkuinen. Luontopolkuun kuuluu muutama porrasosuus, mutta lähinnä kuljetaan puulaiturin kaltaista reittiä. Polun pituus on 1900 metriä.





Alueella on myös pari matkamuistomyymälää, ravintola sekä mahdollisuus maistella paahdettuja manteleita tai paikallista rakijaa.




Alajuoksulla voi uida vesiputousalueella. Mikä paratiisi!





Skradinski bukista yläjuoksun suuntaan saarella sijaitsee Visovacin luostari, jonne pääsee halutessaan veneellä.




Kansallispuiston puolivälin paikkeilla on toinen putousalue, Roški slap. Roški slapin maisemat muistuttavat enemmän suomalaista jokimaisemaa, mutta mitä pohjoisemmas puistossa siirrytään, sitä vähemmän on myös turisteja. Roški slapissakin on mahdollisuus uida, mutta paratiisimaista kokemusta hakeville must on kuitenkin Skradinski bok.




Španjolin linnoitus, Hvar

Hvarin kaupunkia vartioi kaksi linnoitusta: Španjolin vuonna 1551 rakennettu linnoitus, joka on kukkulalla heti kaupungin laidalla, sekä Napoleonin linnoitus, jonka ranskalaiset rakensivat korkeammalle ja hieman kauemmas kaupungista vuonna 1810.


Nousu Španjoliin alkaa käytännössä Hvarin kaupungin keskusaukiolta. Alkumatka on kiviportaita kaupungin halki, joten vesipullo on aivan ehdoton varuste. Loppumatka taittuu kiemurtelevaa kävelytietä pitkin, mutta yhtä kaikki, sekin on ylämäkeä.



Puolimatkassa kävelytietä voi poiketa katsomaan pientä kirkkoa, mutta sen ovet lienevät suljetut. Kirkolle noustaan rappeutuneita tai jo lähes kadonneita portaita pitkin.




Španjolin linna on melko pieni ja vaatimaton, ja sikäli pääsymaksu (25 kunaa) tuntuu liioitellulta. Maisemat ovat upeat, ja sen vuoksi linnoitukseen kannattaa kiivetä.




Linnoituksen tyrmään on saatu luotua ahdistava tunnelma. Olin lukemassa linnoitusvierailun aikaan Carlos Ruiz Zafónin Taivasten vankia, ja tyrmässä vieraileminen assosioitui mielessäni tuon romaanin tyrmäkuvauksiin. Vaikka aika ja paikka eivät täsmääkään - Carlos Ruiz Zafón kuvaa Francon ajan Barcelonaa, Španjol on kroatialainen myöhäiskeskiajan linnoitus - niin tunnelma kylläkin.







Linnoituksessa on myös nähtävillä kuvia paikallisista vaakunoista ja arkeologinen näyttely Adrianmerestä löytyneistä esineistä.





Jonkinmoinen kahvila tai baarikin on, mutta siellä ei kerrassaan ollut ruuhkaa, kuten ei kyllä koko linnoituksessakaan. Matkamuistomyymälän vailkoima on tavanomainen lukuun ottamatta järkyttävän rumia simpukoista koottuja figuureja.