keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Supernaiivi @ Ryhmäteatteri, Helsinki

Hauska. Osuva. Koskettava.

Tiina Lymi on ohjannut Erlend Loen Supernaiivi-romaaniin (1996) perustuvan samannimisen näytelmän Ryhmäteatterin Helsinginkadun näyttämölle, ja ohjaus on onnistunut. Näytelmä on hienosti rytmitetty: etenkin ensimmäisellä puoliajalla kohtaukset ovat lyhyitä ja kohtauksesta toiseen siirrytään sujuvasti. Toisella puoliajalla kohtaukset ovat pidempiä, mutta tämä vaikuttaa perustellulta ratkaisulta.

Supernaiivin keskushenkilö on elämässään hukassa oleva 25-vuotias mies. On siis parasta lopettaa paikallaanpolkevat opinnot ja ottaa aikalisä - muuttaa isoveljen asuntoon tämän kuukauden mittaisen työmatkan ajaksi ja ottaa selvää, mistä elämässä oikein on kyse. Romaania on tuotu 90-luvulta monin tavoin nykypäivään: päähenkilö googlaa vastauksia itseään askarruttaviin kysymyksiin kirjastossa hakuteosten äärellä istumisen sijaan, ja googlauskohtaus on ahdistavuudessaan vaikuttava.

Muun muassa äiti, isä, kuollut isoisä, isoveli, alakerran 6-vuotias Börre, ihastuttava valokuvaajatytsi ja kuollut Albert Einstein seuraavat vierestä päähenkilön elämäntempoilua ja osallistuvat siihen omilla tavoillaan. Eritoten Albert Einstein (Minna Suuronen) on kerrassaan hykerryttävä hahmo.

Näytelmän lopetus tuntuu jotenkin puoliteennäiseltä. Pyritäänkö sillä alleviivaamaan, että jokaisella meistä on oma totuutensa, elämän tärkeät asiat - jotka kuitenkin samalla ovat läpeensä kliseisiä ja yhteisesti jaettuja? En ehkä odottanut, että elämän tarkoitus paljastuisi, selviäisi ja tulisi jaetuksi yleisölle näytelmän päätteeksi, mutta tämä lopetus tuntui teennäiseltä ja jotenkin helpolta. Enpä tosin tiedä, miten itse olisin paremmin lopettanut.

Kokonaisuudessaan Supernaiivi on kuitenkin onnistunut ja pimeään syksyyn sopiva, hyvällä tavalla viihdyttävä esitys.

AlppiTori, Helsinki

Ravintola AlppiTori on alun perin Punavuoressa sijaitsevan Tori-ravintolan Alppilan haarayksikkö, ja tuo sellaisena kaivatun lisän Kallion seudun ravintoloihin. Sijainti Kirstinkadun ja Sturenkadun kulmauksessa on hyvä ja ravintola on tunnelmaltaan ja sisustukseltaan rento.

Olen käynyt nyt pari kertaa testaamassa AlppiTorin ruokalistaa, ja kokemukseni perusteella paikalla on sekä hittinsä että hutinsa. Kasvishampurilainen on runsas ja maittava: lisäksi on virkistävää, että pihvi on kasvispihvi - ei mitään kikkailua punajuuren kanssa tai aita on matalin -tyyliä soijan tai falafelin suuntaan.

Kantarellikvinotto sen sijaan oli pettymys: kvinotto on mauton puuro, josta kantarelleja saa etsiä. Annoksen päälle on onneksi siroteltu runsaasti juustolastuja, mikä pelastaa hieman sekä ulkonäköä että makua. Makua tähän annokseen olisi kuitenkin kaivannut lisää - vaikkapa runsaasti jotain tuoretta yrttiä, kuten persiljaa tai korianteria, tai toisaalta esimerkiksi balsamicoa.

AlppiTori on kuitenkin mukava ja hintatasoltaan kohtuullinen ravintola, ja tämän vaikuttavat huomanneen myös muut: paikka on usein melko täynnä, ja sikäli pöytävarauksen tekeminen on suositeltavaa.

maanantai 27. lokakuuta 2014

Nina Hemmingson: Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt


"Mutta sitten minä iskin nyrkin pöytään ja sanoin itselleni: vastedes olen piru vie onnellinen."


WSOY 2011. Suom. Saara Pääkkönen, tekstannut Mika Lietzén. Alkuteos Jag är din flickvän nu, 2006. 126 s.

Sarjakuvateoksen kannen nimen ja kuvan välinen jännite pakotti poimimaan tämän teoksen luettavaksi, enkä ole katunut yhtään.

Nina Hemmingsonin sarjakuva on yhteiskunnallisesti kärjistävän kantaaottavaa, hahmojen piirrosjälki on suoraviivaista ja yksityiskohtineen, kuten usein toljottavine tai tyhjine silmineen, vangitsevaa. Tekstit ovat suorasukaisia ja räävittömiä ja osuvat usein tabuaiheiden ytimeen.

Teoksessa on muutama usean aukeaman mittainen sarjakuvanovelli, joitain sivun tai aukeaman mittaisia tarinoita sekä useita yhden kuvan osui ja upposi -tyyppisiä tilanteita. Aiheiden keskiössä on naiseus, ihmis- ja parisuhteet sekä minuus ja mielenterveys. Sarjakuvat pursuavat mustaa huumoria ja oivalluksia.




Helsingin kirjamessut 2014

Yksi odotetuimmista syksyn tapahtumista on Helsingin kirjamessut, joka ei pettänyt tänä vuonnakaan. Tarjolla oli kiinnostavia esiintyjiä, vaikka harmillisesti esimerkiksi Jonas Gardell oli perunut tulonsa. Kirjamessuilla on mahdotonta käydä ostamatta mitään, joten tänäkin vuonna mukaan tarttui monenlaisia teoksia. Jossain määrin taloustaantuma näkyi oheistarjonnassa - juuri millään osastolla vierailijoita ei lahjottu karamellein, eikä kangaskassitarjontaakaan juuri ollut. Perjantai-iltana oli ruuhkaa, mutta lauantai-iltapäivänä oli yllättäen jo hieman väljempää.


Liken & Sammakon legendaarinen iltamessu @ Mascot, Helsinki

Liken ja Sammakon kirjamessuklubilla 2014 täpötäydessä Mascotissa oli tarjolla niin runoutta, musiikkia kuin puhetta kirjallisuudesta. Livenä oli tarjolla energiaa hyökyvä Maailmanlopun tyttö ja Hyeenat


ja loppuillasta lavalla nähtiin muun muassa Remu.

Maailmanlopun tyttö ja Hyeenat @ Toldi, Budapest

Maailmanlopun tyttö ja Hyeenat esiityi napakasti Toldissa unkarilaisyleisölle perjantaina 17. lokakuuta. Valossa on vauhtia!


Gellértin kylpylä, Budapest


Kylpyläkulttuuri kukoistaa Budapestissa. Gellértin kylpylä Budan puolella kaupunkia on yksi tunneituimmista ja myöskin suosituimmista kylpylöistä. Olen käynyt Gellértissä kahdesti ja täytyy tunnustaa, että pidän enemmän Széchenyistä.

Gellért on rakennuksena kaunis ja siellä on sekä sisä- että ulkoaltaita ja myös jonkinlaisia saunoja (jotka suomalaisesta näkökulmasta ovat hieman eksoottisia). Googlaamisen (kuin myös edelliskerran muistikuvani keväältä 2010) perusteella Gellért ei ole unisex-kylpylä, mutta todellisuus ainakin tällä kertaa oli toisenlainen. Eipä siinä mitään, sillä kylpylässä ollaan jatkuvasti uima-asu päällä, mutta kyltit miesten ja naisten puolelle hämäävät, sillä molemmilla puolilla kuitenkin hengaa sekä miehiä että naisia. Rakennus on sisältä myös varsin sokkeloinen ja sekava, ja kun tähän vielä lisätään se, että vierailija voi valita vaatteiden vaihtamisensa suhteen kaapin ja pukuhuoneen väliltä, on sekamelska valmis. Käytävillä kävelee riemukkaassa tungoksessa ihmisiä ulkovaatteet ja -kengät yllään kuin myös uima-asuissa ja pyyhe päällään. Paikasta selviää sisäkengittä ja uimalakitta, mutta molempien mukaan ottaminen on suositeltavaa: kenkien siksi, että lattioilla kuljetaan myös ulkokengissä, uimalakin puolestaan siksi, jos aikoo pulahtaa paikan näyttävimpään altaaseen. Mukaan kannattaa ottaa myös 1-2 pyyhettä (kylpemisen jäljiltä ensimmäinen on läpimärkä) sekä mahdollisesti viihdykettä, kuten kirja tai lehti, sillä altaan vierustalla on lepotuoleja - toisaalta moni kylpylävieras lukee saunassakin.

Gellértissä on myös mahdollista ostaa rentoutuspalveluita kuten hierontaa, joka on edullisempaa kuin Suomessa. Samalle päivälle voi olla hankalaa saada haluamansakaltaista hoitoa, mutta todennäköisesti joitain vapaita aikoja on. Itse päädyin kokeilemaan 40 minuutin mittaista aromaterapeuttista hierontaa, joka oli varsin keskinkertainen; hieronnan jälkeen oli ihanan euforinen olo, mutta hieronta itsessään vaikutti hieman päämäärättömältä hivelyltä - olisin kaivannut vähän voimakkaampia otteita sekä määrtietoisuutta siihen, miten hieronta etenee. Ihan ykköskokemus Gellértin hieronta siis ei ollut.

Kylpyläkäynnin ideana on paeta stressiä ja rentoutua, mutta Gellértin käytäntöjen ymmärtäminen vaatiin lievästi sanottuna pientä tsemppaamista ja keskittymistä. Sen jälkeen kylpyläkäynti on rentouttava ja ihana.


Sziklakórház, Budapest


Sziklakórház, "sairaala kallion sisällä", on kiinnostava sotahistoriallinen nähtävyys Budapestissa Budan puolella. Linnavuoren alla on luonnon muovaama luolasto, jonka luolat otettiin sairaalakäyttöön toisen maailmansodan loppupuolella vuosina 1944-45 ja sairaalaa käytettiin myös vuoden 1956 kansannousussa.

1960-luvulla kylmän sodan aikana luolasto muutettiin salaiseksi ja se toimi erittäin salaisena ydinsäteilysuojana - mikä tarkoitus on muuten huomioitu myöskin Budapestin metroverkostoa rakennettaessa. Vuonna 2002 paikan "erittäin salainen" -luokitus purettiin ja luolasto kunnostettiin museoksi, johon on konstruoitu erilaisia ajallisia kerrostumia.

Museoon on mahdollista tutustua vain opastetulla kierroksella, mikä on ymmärrettävää, sillä luolastoon olisi mahdollista eksyä, vaikka vain osa siitä on rakennettu museokäyttöön. Englanninkielinen opastus oli mielenkiintoinen ja havainnollistava, ja kierros kokonaisuudessaan kestää noin tunnin. Vierailu alkaa paikan historiaa käsittelevän lyhytelokuvan katsomisella, jonka jälkeen lähdetään tutustumaan maanalaiseen sairaalaan.

Sairaala on vaikuttava. Nykypäivänä maan alla on viileää, mutta on kauhistuttavaa kuvitella, millaista sairaalassa on ollut vaikeina sotahetkinä, jolloin potilaita on ollut moninkertainen määrä sairaalan kapasiteettiin nähden. Luolasto on pitkälti käytävämäinen ja samoin sen huoneet. Sairaala kärsi pahimmillaan viikkojen mittaisesta vesikatkoksesta, jonka vaikutus hygieniaan on helppo kuvitella. Työskentely tässä paikassa ei varmastikaan ole ollut helppoa.

Sairaalaolosuhteiden lisäksi museo esittelee sotahistoriaa ja kierros päättyy laitoksen konehuoneeseen, joka on vaikuttava. Ydinsuoja-ajalta kuullaan erinäisiä anekdootteja siitä, miten top secret -luolasto kyettiin pitämään erittäin salaisena.

Valokuvaaminen museossa on kiellettyä, mikä auttaa keskittymään näyttelyyn ja paikan historiaan jatkuvan selfie-säntäilyn sijaan. Museota ei voi suositella suljetun tai ahtaan paikan kammosta kärsiville.

Budapestin eläintarha

Kesän 2013 baby boom näkyy Budapestin eläintarhassa monessa aitauksessa nuorten eläinten määränä ja leikkisyytenä. Kirahviaitauksessa on suorastaan ruuhkaa ja...


...koskaan aiemmin en ole nähnyt tällaista elefanttien uimaleikkihetkeä!



Eläintarhaa on uudistettu lapsiperheystävällisemmäksi siten, että perinteisen eläintarhapuolen lisäksi on avattu uusi "Holnemvolt park", jossa pääsee kuljeskelemaan kotieläinaitauksessa, rapsuttelemaan jos kenenkin karvaista kuoltaloa sekä pyörimään muutamassa huvipuistolaitteessa, jotka tosin lokakuussa eivät (vielä? enää?) olleet toiminnassa.


Lokakuu on oivaa eläintarhavierailuaikaa, sillä säät ovat edelleen lämpimät mutta eivät niin kuumat, etteivätkö eläimet jaksaisi olla aktiivisia.

lauantai 11. lokakuuta 2014

Tránsiton synagoga, Toledo

Tránsiton synagoga Toledossa on Unescon maailmanperintökohde - kuten on itse asiassa koko Toledon kaupunki. Synagoga on ulkoapäin varsin vaatimattoman näköinen rakennus, ja sisältä se on koristeltu arabialaiseen tyyliin. Seinät ovat täynnä pieniä ornamenttikuvioita ja puiset kattorakenteet kurottavat korkeuksiin kuin Nooan arkki.


Synagogan yhteydessä on myös pieni juutalaisuutta esittelevä museo.

Toledon kaupunki itsessään on upea matkakohde. Kaupungissa näkyy sen pitkä ja monikerroksinen historia - keskiaikaiset arabivaikutteet sekä juutalaisuus ja kristinusko. Keskustan kiemurtelevien katujen varsilla on museoita, kirkkoja ja moskeijoita sekä lahjatavarakauppoja, joissa myydään muun muassa kauniita koruja.

Cervantesin Don Quijote manchalainen on yhä vahvasti läsnä nykypäivän Toledossa, hän muun muassa käyttää julkisia kulkuvälineitä.


Toledon talot ovat samanvärisiä kuin syksyinen vuorimaisema.


Reina Sofia, Madrid

Reina Sofian museoon Madridiin on koottu Pablo Picasson (1881-1973) syntymän jälkeen tehtyä taidetta - ennen vuotta 1881 tehty taide puolestaan löytyy massiivisesta Pradon museosta miltei Reina Sofiaa vastapäätä.


Picassokin aloitti naturalistisella tyylillä, jota edustaa Nainen sinisissä (1901). Maalauksessa yhdistyy ylevä ja alhainen: naisen vaatteet ovat juhlavat, yläluokkaisen, aatelisen naisen vaatteet. Meikki kuitenkin on räikeä - ilmeestä puhumattakaan. Ihminen on pohjimmiltaan sitä, mitä hän on, eikä sitä voi vaatteilla muuttaa; vaikka huora pukeutuisi hienoihin vaatteisiin, hän ei kuitenkaan naturalismin estetiikan (tai etiikan) mukaisesti muutu hienoksi naiseksi, koska ympäristö, perimä ja sosiaaliluokka vaikuttavat siihen, mitä ihminen on.


Picasso siirtyi melko pian naturalismista kubismiin, jossa ideana on kuvata kohdetta useasta perspektiivistä yhtä aikaa - taiteilija voi teosta työstäessään vaihtaa näkökulmaa, katsoa kohdetta eri kulmista: kubistinen työ näyttää useat näkökulmat myös katsojalle. Tyyli näkyy maalauksessa Hedelmäkulho (1919) kuin myös veistoksessa Naisen pää (Fernande) (1909).


Reina Sofiassa on esillä toki muidenkin taiteilijoiden kuin Picasson töitä. Myös Ángeles Santosin maalaus Kokoontuminen (1929) on kubistinen, vaikka ei yhtä jyrkästi kuin jotkin Picasson työt. Kubismi kuitenkin näkyy maalauksessa vaihtelevina perspektiiveinä. Kokoontuminen on myös avoimesti kantaa ottava - vaikka kuvan naisilla on näennäisesti vapaus kokoontua ja pukeutua, he ovat silti maalauksessa kuin sullottuina suurennuslasin alle ja tunnelma on ahdistava, harmaa.


Reina Sofian tunneituin työ on Picasson valtava maalaus Guernica (1937), jonka turvatoimet ovat valtaisat ja jonka kuvaaminen on ehdottomasti kiellettyä. Maalaus on voimakkaan vaikuttava ahdistavuudessaan ja sodanvastaisuudessaan.

Rastron kirpputori, Madrid


 Eurooppalaisten suurkaupunkien ulkoilmakirpputorit ovat aina kokemisen arvoisia, niin myös Madridin Rastro-kirpputori, joka järjestetään sunnuntaisin. Tuolloin Rastron alueen kadut ovat täynnä onenlaisia myyntikojuja - tarjolla on niin käytettyä kuin uuttakin tavaraa, käsitöitä, krääsää, vaatteita, elekrtoniikkaa, kirjoja, taidetta... lähestulkoon mitä tahansa, mitä kuvitella saattaa.

Rastroa lähin metroasema on La Latina, ja myyntikojut alkavat siitä katsottuna aivan kulman takaa - perille löytää takuuvarmasti ihmismassoja seuraamalla.

Museo de Cera, Madrid

Madridin vahakabinetti, Museo de Cera, on hauska ja kepeä museokohde vierailtavaksi.

Vahakabinetissa kohtaa niin Espanjan kuningasperheen, historiallisia tapahtumia, kuuluisia näyttelijöitä, jalkapalloilijoita, kirjailijoita ja löytöretkeilijöitä kuin myös lavastettuja rikospaikkoja sekä satuhahmoja - ja onpa näyttelyssä mahdollista päästä todistamaan myös Jeesuksen viimeistä illallista.








Lippu museoon maksaa 17 euroa, ja museokäynnin päätteksi on mahdollista päästä ajelemaan kummitusjunalla. Museo aukeaa aamulla kymmeneltä, mutta kummitusjuna-ajeluita aletaan järjestää mitä ilmeisimmin vasta yhdentoista jälkeen, joten aamuvirkku ja pikainen kävijä ei valitettavasti pääse tulemaan säikäytetyksi. Toisaalta lavastettujen rikosten ja kidutuskeinojen osasto on sen verran vaikuttava, että herkkänahkaisemmalta saattaa mennä yöunet.

Tapas-kierros, Madrid

Spanish Tapas Madridin järjestämä tapas-kierros Madridissa on ehdottoman suositeltava kokemus ryhmämatkailijoille! Kierroksella pääsee tutustumaan asiantuntevan, kieltaitoisen ja hauskan oppaan avulla useaan tapas-paikkaan, joissa ruoasta ja juomasta ei tule pula. Myös erikoisruokavaliot huomioidaan hyvin, kunhan niistä on mieluusti ennakkotieto. Kierrokselle kannattaa suunnata nälkäisenä!


Alberto Rodríguez: La isla mínima (Suosurmat)

Alberto Rodríguezin ohjaama espanjalainen elokuva La isla mínima (2014) on samanaikaisesti sekä viihdyttävä että esteettinen elokuva. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Francon jälkeiseen aikaan 1980-luvun alkuun. Pikkukaupungissa tapahtuu raakoja seksuaalismotiivisia murhia ja katoamisia, joita nuorehko, idealistinen poliisi vanhemman ja kokeneemman tutkijaparinsa kanssa kutsutaan selvittämään.

Pikkukaupunki on mikä tahansa kaupunki jossain-ei missään, jossa kärsitään köyhyydestä ja näköalattomuudesta. Ihmiset pyrkivät pois ja kohti parempaa keinolla millä hyvänsä. Poliisit kohtaavat tutkimuksen edetessä monenlaisia kurjia kohtaloita. Henkilöhahmot ovat moniulotteisia, jokaisessa on niin hyvää kuin pahaakin.

Elokuvassa on useita kohtauksia, joissa kaupunkia ympäröivää miljöötä, ankeaa, karua ja omaehtoista suo- ja peltomaisemaa kuvataan ylhäältä ilmasta käsin, jolloin tärkeäksi nousee maiseman muodostama värimosaiikki, suurempi kuva, jota maan pinnalla arjessaan elävät ihmiset eivät näe. Lintumotiivi toistuu myös useissa kuvissa - voisivatpa ihmisetkin lentää vapauteen todellisuudesta, johon he ovat kuitenkin sidottuja.

Elokuvan käsikirjoitus on erittäin toimiva, sillä juoni kulkee sujuvasti eteenpäin ja uusia johtolankoja murhien selvittämiseksi tulee esiin koko ajan.

Miljöö on myös nostalgisuudessaan sympaattinen - 80-luvun alussa ei tietenkään ollut tietoakaan kännyköistä tai internetistä, joten poliisien käyttämät tutkintakeinot ovat huomattavasti konkreettisempia - ja antavat nykyaikaan tottuneelle ihmiselle muistutuksen siitä, että on muitakin tapoja hankkia tietoja kuin googlata tai kilauttaa kaverille.


EDIT 2016: La isla mínima tuli tammikuussa Suomen ensi-iltaan nimellä Suosurmat. Kiinnostava elokuva edelleen! Ja ajankohtainen kannanotto naisen asemaan ja (seksuaaliseen) vallankäyttöön sekä siihen, kuinka rakenteissa oleva korruptoitunut valta pääsee kasvottomasti luikertelemaan lain kouran saavuttamattomiin.

Retiron puisto, Madrid

Suurikokoinen Retiron puisto on niin ihastuttava, että sen vuoksi voisin miltei muuttaa Mdridiin. Puisto sijaitsee aivan keskustassa suurten museoiden - Pradon, Reina Sofian ja Thyssenin - takana.


Paikallisilla on tapana tulla puistoon viettämään viikonloppujaan, eikä ihme, sillä puistossa olisi mielellään viettänyt eväskorin kera koko päivän.

Puiston keskellä on suurehko tekojärvi. Järvelle vuokrataan neljän hengen soutuveneitä (7,50 e / tunti), ja soutelu onkin yksi madridilaisten suurimmista huveista. Lokakuu on ehkä parasta aikaa vierailla kaupungissa, sillä säiden suosiessa lämpötila vastaa Suomen kesää, ellei jopa hellettä, mutta ilma ei ole liian kuuma suurkaupungissa vaeltelemiseen. Kesäkohteena Madrid on paikallisten mukaan vuorien keskellä sisämaassa sijaitsevaan kaupunkiin pakkautuvan kuumuuden vuoksi lähes sietämätön.


Retiro on myös loistava lapsiperhekohde, sillä puistossa on paitsi runsaasti muusikoita (näimme muun muassa haitaristin, harpistin ja itämaisten kielisoitinten soittajia) myös lapsia kiinnostavaa ohjelmaa kuten sirkustaidetta.

Puistossa sijaitseva Kristallipalatsi on tunnelmaltaan mykistävä, mielestäni hyvin tsehovilainen. Kristallipalatsissa on kaikesta päätellen usein näyttelyitä, mutta vierailumme aikana se oli tyhjänä. On jollain lailla hyvin rauhoittavaa ja 1800-lukulaista vierailla tyhjässä, näyttävässä lasirakennuksessa, jonka ikkunaruutujen takaa puisto vyöryy sisätiloihin. Sisällä on keinutuoleja, joissa ihmiset istuivat lukemassa paksuja romaaneja antamatta uteliaiden turistien ja valokuvaajien häiritä iltapäivähetkeään.


Kristallipalatsin edessä on lampi, jossa asuu kilpikonnia.


Retiron puisto on niin laaja, ettei siitä parin tunnin visiitillä ehdi kokea kuin pintaraapaisun. Puistossa on kuulemma myös upea ruusutarha, mutta sitä emme ehtineet nähdä.

Tablao flamenco @ Cardamomo, Madrid


Madridissa on monia mahdollisuuksia mennä katsomaan flamencoa. Flamencopaikkojen kirjo on suuri, ja etukäteen tuntuu lähes mahdottomalta tehdä perusteltua valintaa paikkojen välillä. Tarjolla on niin turistiflamencoa, jossa panostetaan lähinnä näyttävii asusteisiin, kuin "aitoa" flamencoa. Jos jälkimmäinen kiinnostaa, Cardamomo on ehdottomasti suositeltava kohde.

Cardamomossa on showtime kahdesti illassa, jälkimmäinen esitys alkaa kello 22. Ostimme illallinen + flamenco -paketin (72 e), mutta ei Cardamomo kovin kummoinen ruokapaikka ole. Flamencoesitys sen sijaan oli huimaavan hyvä, ja klubi on tiloiltaan sopivan intiimi tällaiselle esitykselle.

Esitykseen kuuluu niin muusikoita (kaksi laulajaa, lyömäsoittaja, kaksi kitaristia) kuin useita tanssijoita (sekä naisia että miehiä). Paikan päällä saimme kuulla tyylin edustavan niin sanottua mustalaisflamencoa, mikä selittääkin esityksen intensiteettiä.


Laulussa kuuluivat arabivaikutteet, ja kaikki soittajat ovat erittäin ammattitaitoisia. Esitys koostuu kahdesta puoliajasta, ja meno sen kuin kiihtyy illan edetessä. Tanssijoiden jalkatyöskentelyä ei voi kuin ihailla mykistyneenä, ja musiikin rytmi vie mukanaan.


 Jälkipuoliskolla enemmän esiintynyt mustapukuinen tanssijatar oli niin määrätietoinen ja taidokas, että hän saisi eleillään tottelemaan kenet tahansa.


 Sanoitukset käsittelevät usein (epätoivoista) rakkautta, ja tällainenkin aforisminomainen helmi joukosta erottui: "Valhe on erilainen kuin totuus." Voisiko sitä osuvammin sanoa?

Paikkaa suosittelee myös The New York Times, eikä ihme.


Almudenan katedraali, Madrid

 
Almudenan katedraali on Madridin katolinen katedraali, joka sijaitsee Madridin kuninkaanlinnan, Palacio Realin vieressä.

Katedraalin yhteydessä on museo, jonka sisäänkäynti sijaitsee Palacio Realin puoleisella sivustalla.


Museo esittelee kirkollista esineistöä, joka on kiinnostavaa lähinnä uskonnollisesti orientoituneille henkilöille. Toisaalta puvuston kultakirjailut ovat vaikuttavia läheltä katsottuna. Museon kautta pääsee kuitenkin nousemaan näköalatasanteelle katedraalin kupolin liepeille, mistä on näyttävät näköalat ympäri kaupungin.