lauantai 31. joulukuuta 2022

Emily St. John Mandel: Asema 11

 


Tammi 2022. Alkuteos Station Eleven, suom. Aleksi Milonoff. Nextoryn äänikirja, 11 h 43 min.

Emily St. John Mandelin romaani Asema 11 on hyvin viehättävä kirja. Romaanissa eletään aikaa Amerikassa ennen ja jälkeen pandemian. Maailmassa leviää georgiantauti, joka tappaa enemmistön ihmisistä ja lopettaa sivilisaation ja teknologian sellaisina kuin me ne tunnemme. Pandemian jälkeinen aika alkaa vuodesta nolla: ei ole internetiä, lehdistöä, sähköä, lentokoneita... ihmiset kirtelevät jalan tai hevosilla ja muodostavat pieniä asutuskeskuksia. 

Tilanne, josta romaanin tapahtumat lähtevät liikkeelle, on Shakespearen Kuningas Lear -näytelmän näytös Torontossa: pääosan esittäjä Arthur Leander saa sydänkohtauksen lavalla. Leander on romaanin keskushenkilö, jonka rakkaus- ja perhe-elämää puretaan hiljalleen auki sekä hänen omasta näkökulmastaan että hänen läheistensä näkökulmista. Tämä on se seikka, jolle romaanin viehättävyys rakentuu: vaikka Arthurin elämä tavallaan on poikkeuksellinen - hänestä tulee kuuluisa näyttelijä -, lähelle zoomattuna kyse on kuitenkin elämän pienistä yksityiskohdista.

Asema 11 on puolestaan Arthurin ensimmäisen vaimon Mirandan elämänmittainen taideprojekti, sarjakuvakirja, jota hän työstää intohimoisesti, joka on eräänlainen kaksois- tai pakomaailma Mirandalle ja joka nousee romaanissa tärkeään rooliin. Asema 11 -sarjakuvakirja havainnollistaa sitä, kuinka erilaisia tulkintoja annamme asioille ja millaisia merkityksiä projisoimme niihin riippuen omasta kontekstistamme - kuinka taiteilija ei voi koskaan määrittää yksin teoksensa merkitystä. Samaan romaanissa liittyy Shakespearen tuotanto: Arthur kuolee lavalle kuningas Learina, ja pandemian jälkeisessä maailmassa lukija pääsee seuraamaan kiertävää sinfoniaorkesteria ja teatteriseuruetta, joka esittää Shakespearen näytelmiä.

sunnuntai 25. joulukuuta 2022

Maria Lähteenmäki: Punapakolaiset - Suomalaisnaisten elämä ja kohtalo Neuvosto-Karjalassa

 


Gaudeamus 2022. Nextoryn e-kirja. 729 s.

Historian professori Mari Lähteenmäen tietokirja Punapakolaiset - Suomalaisnaisten elämä ja kohtalo Neuvosto-Karjalassa kirjoittaa naisten ja lasten historiaa näkyväksi. Teos käsittelee Suomesta Neuvosto-Karjalaan paenneita tai muuttaneista ihmisiä ja arkea rajan takana.

Idealistiset pakolaiset vaikuttivat menneen Venäjälle rakentamaan parempaa maailmaa ja tulevaisuutta, ja jonkin aikaa siltä ehkä vaikuttikin, vaikka olot olivat köyhät ja ankarat. Moni ei myöskään päässyt asettumaan sinne, minne olisi itse halunnut, sillä "Neuvosto-Venäjällä ja sittemmin Neuvostoliitossa muuttaminen paikkakunnalta toiselle ei ollut yksilön tai perheen asia vaan kaiken näkevän puolueen". Neuvosto-Karjalaan syntyi jonkin verran aikansa kukoistaneitakin yhteistiloja, kuten Säde. "Kirkkaasti loistanut Säde kohtasi loppunsa 1930-luvun puhdistuksissa. Tänä päivänä alueella ei ole enää mitään. Tilan maat ovat pusikoituneet takaisin joutomaaksi." Kielitaidottomuus osoittautui asiaksi, joka johti ongelmiin, mutta venäjän kielen taidollakaan ei lopulta pötkinyt pitkälle, sillä "Integroituminen suomalaisena ei riittänyt, vaan pakolaisten tuli kyselemättä sulautua neuvostokansalaisiksi". "Suomalaispakolaisista tuhoutui Stalinin 1930-luvun vainoissa noin 15 000 henkilöä."

Punapakolaiset onnistuu jonkin verran ristivalottamaan Suomen Karjala-suhdetta: teos mainitsee 1910-20-lukujen heimoaatteen ja valkoisen Suomen kiinnostuksen Karjalaa kohtaan (jota käsittelee enemmän Aapo Roseliuksen ja Oula Silvennoisen kirjoittama Villi itä - Suomen heimosodat ja Itä-Euroopan murros 1918-1921) mutta keskittyy punaiseen Neuvosto-Karjalaan. Suomen virallista kantaa Neuvosto-KArjalaa ja sinne paenneita punapakolaisia kohtaan käsitellään teoksessa jonkin verran. Kun Neuvosto-Karjalan todelliset olot alkoivat paljastua punapakolaisille, moni koetti pyrkiä takaisin Suomeen - osa virallista kautta, osa paeten laittomasti rajan ylittämällä. Punapakolaiset vaikuttivat olevan viralliselle Suomelle aikamoinen ongelma:

"Suomessa pakolaisten paluu sai aikaan työllistymisongelmia. Sitäkin pohdittiin, miten Neuvostoliitossa käyneisiin oli ylipäätään suhtauduttava. - - Osin mahdollisen neuvostovärväyksen estämiseksi Suomessa kiellettiin ja muutettiin rangaistavaksi teoksi jo 1931 julkinen Petroskoin ja ylipäätään Neuvostoliiton radion kuunteleminen."

Punapakolaiset kuvaa, että "Suomessa tiedettiin hyvin, mitä Neuvosto-Karjalassa ja Inkerissä tapahtui. - - Myös Suomen johtavat sanomalehdet kommentoivat säännöllisesti Karjalan tapahtumia. Suomalaisten kansanmurhaa rajan takana seurattiin vierestä viileän toteavasti."

Jotakin Suomen viranomaiset yrittivät kuitenkin tilanteessa tehdä:

"Suomen viranomaiset yrittivät esittää, että kyseiset [neuvostokansalaisuuden] anomukset tuli peruuttaa ja päästää kotimaahansa ne, joilla vielä oli Suomen kansalaisuus.  - - Neuvostoviranomaiset eivät tähän suostuneet. He viivyttelivät ja hyödynsivät omiin tarkoitusperiinsä Suomen viranomaisten lähettämiä nimi- ja osoitetietoja suomalaispakolaisista. He olivat etsineet paluuta hakeneet suomalaiset käsiinsä, ottaneet pois lähetystön antamat kansalaisuuspaperit ja lähettäneet hakijat keskitysleirille. Tähän havahtuivat myös lähetystö ja Pietarin pääkonsulivirasto, jotka keskeyttivät anomuslistojen lähettämisen venäläisille. - - Näin Suomeen pyrkivistä tuhansista suomalaispakolaisista oli 1930-luvun loppuun mennessä tullut joukko 'entisiä ihmisiä', paperittomia, oikeudettomia, harmaata työvoimaa, jotka katosivat sadoille leireille ja karkotuspaikkoihin."

Loppupuolellaan teos summaa varsin lakonisesti, että "Se, mitä punapakolaiset saivat paetessaan vuoden 1918 Suomesta Neuvosto-Venäjälle, oli enintään 20 vuotta lisää elinaikaa, sekin tosin ankaraa eloonjäämiskamppailua".

lauantai 17. joulukuuta 2022

maanantai 12. joulukuuta 2022

Ravintola Green Hippo, Kallio, Helsinki

 

Kahvila-ravintola Green Hippo Kalliossa oli ihan kiva ruokailukokemus. Buddha bowl oli toimiva kokonaisuus ja ravintolasali on pieni ja viehättävä. Green Hippo vaikuttaa viihtyisälle brunssi- ja lounaspaikalle.

torstai 8. joulukuuta 2022

Camilla Läckberg & Henrik Fexeus: Kultti


 

"Fredrik tarkistaa ehkä sadannetta kertaa, ettei muovipussin läpi näy mitään."

Otava 2022. Ruotsinkielinen alkuteos Kult, 2022, suom. Kirsi Kokkonen ja Petri Stenman. 813 s. Nextoryn e-kirja, 813 s.

Dekkaristi Camilla Läckbergin ja mentalisti Henrik Fexeuksen yhdessä kirjoittama tiiliskividekkari Kultti pitää mielenkiinnon yllä alusta loppuun. Tarina on kohtalaisen simppeli ja henkilöhahmot dekkarimaailmaan tyypillisiä. Lapsia alkaa kadota ja sitten heitä alkaa löytyä kuolleena: pian poliisi ymmärtää, että aikaa on käytössä hyvin rajallisesti ja avuksi rikosvyyhdin ratkaisemiseksi ja uusien sieppauksien estämiseksi on parasta pyytää mentalistin apua. Sitten päästäänkin jo kutin jäljille, ja asiat alkavat saada poliisienkin kannalta henkilökohtaisia sävyjä. Lukijakin pääsee hyvin pohtimaan, mistä kaikesta mahtaa olla kyse ja kuinka kaikki ratkeaakaan.

lauantai 3. joulukuuta 2022

Ragnar Jónasson: Pimeys

 

"'Miten löysit minut?' kysyi nainen, joka istui vastapäätä rikosetsivä Hulda Hermannsdóttiria."

Tammi, 2021. Alkuteos Dimma, 2015. Suom. Vilja-Tuulia Huotarinen. Nextoryn e-kirja. 221 s.

Pimeys on luettava perusdekkari. Tarina sijoittuu Islantiin ja pääosassa on eläköityvä - tai eläkkeelle pakotettava - rikosetsivä Hulda Hermannsdóttir. Huldan tulee väistyä nuorempien ja häntä lahjakkaampina pidettyjen miespoliisien tieltä, ja hänen pomonsa toivoo hänen jäävän eläkkeelle samantien. Kun Hulda kieltäytyy, hänen pomonsa tuiskahtaa hänelle, että hän voisi aikansa kuluksi vaikka tutkia jotakin vanhaa juttua. Ja niin Hulda tekee: hän valitsee vuosi sitten kuolleen nuoren naisen tapauksen, jonka hänen mieskollegansa on todennut onnettomuudeksi tai itsemurhaksi.

Pimeydessä on siis vahva miesten ja naisten välinen vastakkainasettelu. Paikoin tämä tuntuu turhan alleviivatulta tai epämääräisesti perustellulta tyyliin Hulda on uransa aikana kokenut törmänneensä lasikattoon, häntä epäpätevämmät mieskollegat ovat edenneet urallaan ja nyt hänet sitten vielä dumpataan syrjään nuorempien miesten tieltä.

Huldan aika rikoksen tutkimisessa hupenee, mutta juttuun näyttää liittyvän ihmis- ja huumekauppa. Loppuratkaisu on yllättävä, mutta sen aiheuttama efekti lukijassa on samantyyppinen kuin "ohhoh, kaikki olikin unta" -ratkaisuissa. Hulda-sarja ilmeisesti jatkuu dekkareilla, jotka sijoittuvat aikajanalla ensimmäistä osaa aiempaan aikaan Huldan elämässä.

Suomennoksessa on muutamin paikoin pronomini-korrelaatti-ongelmia, mikä häiritsee lukemista ja tuottaa virhemerkityksiä.