Latvian kansallismuseo, Riika

Esplanadin puiston laidalla Riiassa sijaitseva Latvian kansallismuseo esittelee latvialaista taidetta - ja juuri senhän näkeminen tässä kiinnosti, koska päässä ei helähtänyt minkäänlainen kello sen suhteen, mitä, millaista tai minkä nimisten taiteilijoiden tekemää on latvialainen taide. Kansallismuseossa on esillä myös vaihtelevia näyttelyitä, mutta nyt kiinnosti ensisijaisesti siis perusnäyttelyt. Lippu kaikkiin näyttelyihin maksoi 15 euroa, ja valitsimme sen, jotta välttyisimme säätämiseltä tyyliin "saako tähän saliin tulla tällä lipulla?" - mutta halvemmallakin olisi siis saattanut päästä. 

Kerroskartan mukaan etenkin kaksi kerroksista on erikoistunut latvialaisen kuvataiteen teoksiin 1700-luvun lopulta 1900-luvun puoliväliin. Aloitimme vanhemmasta taiteesta, ja museossa sisäinen taidekonservatiivini pääsikin valloilleen. Eniten nimittäin viehätyin juurikin modernismia edeltäneestä maalaustaiteesta.

1700-luvun lopun taiteilijoiden kavalkadi alkaa muotokuvilla. Muotokuvissa silmiinpistävää on se, että miesten seurana on hyvin usein koira. Näistä maalauksista monen oli maalannut Johans Heinrihs Baumans, ja yksi oli omistettu vain eläimille. Kettu ja jänis kieriskelevät naurusta kun nyrpeän näköinen metsästyskoira on hukannut vainun.

 

Toinen silmiinpistävä ja vaikuttava seikka latvialaisessa maalaustaiteessa oli valo. Vanhemmassa maisemamaalauksessa valo loi vuorokauden- ja vuodenaikoja. Näistä esimerkkeinä kolme maalausta Johans Valtersilta: Nocturne ja kaksi puutaulua, koivikko ja haavikko.

 

Modernismin suuntaukset tuntuivat jotenkin tutummilta ja siksi ehkäpä kuluneemmilta, mutta vaikuttavaa taidetta näistäkin saleista löytyi. Teodors Zalkansin veistoksen Portrait of Modest Mussorgsky terävät kulmat ovat leimallisen modernistisia:

 

Mutta myös 1900-luvun teoksissa vaikuttavilta oli valo. Tästä esimerkkeinä Karlis Padegsin kaksi teosta: Father and Son ja Madonna with a Machine Gun, joissa molemmissa valolla luodaan voimakas kontrasti myös temaattisesti:

 

Museon kellarikerroksessa oli esillä laaja valokuvanäyttely, mutta taidekiintiö jo täyttyneenä kiinnostavampaa oli itse miljöö kuin näyttely: kellari toimii samalla museon kokoelmien varastona, ja oli hauskaa tirkistellä museon "kellarikomeroiden" tauluvarastoja: miksi nämä eivät nyt ole esillä, vaan ovat täällä? onko joukossa tuttuja tekijöitä? 

Alakerrassa on myös museokauppa ja -kahvila. Kahvila lienee kesäaikaan idyllinen, sillä se aukeaa meson takana olevaan puistoon ja kesäterassilla lounastaminen olisi varmaankin kiva kokemus. Syysaikaan kahvila on hieman vaatimaton, niin kokonsa kuin tarjontansakin puolesta, mutta ihan ookoo siellä on piipahtaa. Lounasta paikan varaan ei kuitenkaan kannata jättää, kuten me teimme. Fetasalaatissa ei ollut mitään vikaa, mutta se oli niin sanotun välinäppäsen kokoinen, joten ilman kaveriksi tilattua perunalettuannosta kokemuksesta olisi ehkä jäänyt vain äreäksi.

Kansallismuseossa kannattaa ehdottomasti käydä, jos taide ja arkkitehtuuri kiinnostaa. Parin tunnin visiitti riitti meille, mutta näyttelyiden parissa saisi helposti kulumaan vähintäänkin puoli päivää, jos antaumuksella jaksaisi kierrellä.

Kallioniemi @ Taivalkoski

 

Kalle Päätalo on kotoisin Taivalkoskelta, ja Taivalkoskella järjestetään kesäisin Päätalo-viikko. Kallioniemi on Päätalon lapsuudenkoti ja toimii nykyisin museona. Talo seisoo Jokijärven rannalla ja talolta aukeaa kaunis maisema järvelle.

 

Paikassa on aistittavissa tunnelmia siitä, millaista elämä on saattanut noin sata vuotta sitten olla. Arjen ankaruutta on silti vaikea kuvitella. Nyt tunnelma on leppoisa.

 

Duomo di Milano @ Milano, Italia

Duomo di Milano - nyt ei voi sanoa kuin huh huh! Katedraali on niin massiivinen sekä rakennuksena että kokemuksena, että kokoluokkaa on mahdotonta välittää valokuvin ja päivään ei kannata varata juurikaan muita aktiviteetteja, sillä rakennus vie vaikuttavuudellaan energiat aivan täysin. Duomo on Euroopan toiseksi suurin katedraali, ja sinne mahtu 40 000 ihmistä. 40 000. Siis jonkin keskisuuren suomalaiskaupungin verran väkeä. Sanotaan nyt vaikka lähes koko Järvenpää (46 000) tai Kokkola (48 000) tai toisaalta haminalaiset (19 000) kahteen kertaan.

 

Tavoitteenamme oli saada liput Duomon katolle ja päästä sinne - olimme ymmärtäneet, että kohteeseen pääseminen ei välttämättä ole selviö, koska se on supersuosittu. Helmikuu oli kuitenkin otollinen vierailuajankohta, sillä kaikki sujui vaivattomasti.

Lipunmyynti sijaitsee katedraalin edestä katsottuna sen oikealla puolella, museopihasta seuraavassa talossa. Lipun voisi ostaa puhelisovelluksella, automaatista tai kassalta. Automaatit ovat helppokäyttöisiä ja niistä käy selvästi ilmi eri liipuvaihtoehdot. Me ostimme comboliput, jotka oikeuttivat hissisisäänpääsyyn katolle, katedraaliin ja museoon (25 e). Lipuissa myytiin puolen tunnin aikaikkunoita hissiin, ja samalle päivälle oli tilaa heti tai puolen tunnin päästä (tai myöhemmin). Valitsimme puolen tunnin päässä olevan aikaikkunan, jotta aikaa hissin löytämiseen jäisi. Se olikin järkevää, sillä tulimme epähuomiossa kiertäneeksi koko katedraalin sisäänkäyntiä etsiessämme - hissisisäänkäynti sijaitsi katerdaalin takapuolella ja eri puolella kuin lipunmyynti. Lipunmyynnin yhteydessä on museokauppa, jossa pyörähtäminen oli kiinnostavaa.

Päätimme aloittaa combolippusettimme katolle menemisestä, koska ykköstavoitteemme oli päästä nimenomaan sinne. Hissijonoa ei käytännössä ollut, ja ennen hissiä oli tehokas turvatarkastus. 

 

Katolla oli jotenkin aivan absurdia. Katto on kiveä, osittain rakennus on restauraatiokohteena, maisemat ovat upeat, kiveenhakattuja yksityiskohtia on loputtomiin, sakaratornit muistuttavat Gaudin Sagrada Familiasta... ja kaiken keskellä kiemurtelee turistijono, moni haluaa kauniin kuvat itsestään jossain tornimaisessa syvennyksessä sillä illuusiolla, kuin olisi paikalla yksin. Kaikesta huolimatta kokemus on vaikuttava ja mykistävä. Katto vain jatkuu ja jatkuu... Lopussa kiivetään vielä yläkattotasanteelle (joka on sekin kooltaan kuin mikälin jalkapallokenttä), eli hissilippuunkin sisältyy pientä kiipeämistä. Portaat ovat melko jyrkät ja kuluneet.

Alaspäin tulimme epähuomiossa portaita, joilta tupsahdimme suoraan sisään katedraaliin. Katedraalin etuosassa on nauhalla erotettu osio, johon saa tulla katolta, vaikka ei olisi ostanut pääsylippua katedraaliin. Pääsylippu kannattaa kuitenkin ostaa, koska katedraali on myös sisältä aivan käsittämätön kaikkinensa: kivikuvioituine lattioineen, valtavine pylväineen, uskomattomine lasimaalauksineen...

 

Koettuamme kirkon sisältä ja ulkoa olimme aivan uupuneita ja toivoimme löytävämme kivan kahvilan, jossa kokemuksesta voisi toipua. Ja niin tapahtui! Usein museokahvilat ovat tunnelmallisia, ja niin tässäkin tapauksessa. Katerdaalimuseon sisäänkäynnin takana syvemmällä holvikäytävässä ennen sisäpihalle saapumista on ovi, joka johtaa museokahvilaan. Ainakin helmikuussa kahvila oli unohdettu helmi (!): olimme lähes ainoat asiakkaat. Koska emme olleet vielä ehtineet nauttia italialaisesta leivonnaiskulttuurista, päädyimme tilaamaan ns. makean lounaan: cappucinot, kuohuviinit ja jälkiruoat. Oi, kuinka herkullisia ne olivatkaan! Lisäksi saimme talo tarjoaa -tyyppisesti aperitivon (Italiassa vaikuttaa olevan suorastaan tabu tilata alkoholia ilman ruokaa - esimerkiksi Aperol sprtizin seuraksi on aina hyvä ottaa aperitivo, eli jotain pientä suolaista), tässä tapauksessa kolmen suolaisen napostelupalan kokonaisuuden. 

Katedraalimuseo olisi todennäköisesti ollut kiinnostava, mutta sinne emme yksinkertaisesti enää jaksaneet katedraaliin tutustumisen jälkeen mennä.

Campanone-kellotorni @ Bergamo, Italia

 

Cittá Altan keskusaukion laidalla kohoaa kellotorni Campanone. Tornista aukeaa vielä astetta vaikuttavampi maisema kuin muurilta, joten sinne kiipeäminen kannattaa. Lippu (7 e) sisältää sekä sisäänpääsyn kellotornin rakennuksessa sijaitsemaan Bergamo-museoon että oikeuden kiivetä portaita (helmikuussa hissi oli rikki). Emme olleet niinkään kiinnostuneita museosta, mutta löipunmyyjä ohjeisti hyvin topakasti kiertämään ensin museon ja saapumaan sitten uudestaan hänen lasikoppinsa edustalle ja elektronisesta portista portaisiin, että tottelimme kiltisti.

Museo palvelee italiankielistä kohderyhmää ja kokonaisuus on pölyttyneen pysähtynyt. Toisaalta kaupungin ja alueen historiasta pyritään valistamaan myös esimerkiksi videoiden avulla, eikä kokonaisuus ole läpeensä huono.

Kellotorniin kiipeämisessä on oma työläytensä, mutta  näkymät ovat hienot. Ajankohta kiipeämiselle kannattaa valita tarkemmin kuin mitä me teimme: kellotorni nimittäin nimesä mukaisesti on kellotorni, ja kelloja todellakin soitetaan ainakin tasatunnein. Kun vaskikellot alkavat pauhuta suoraan pään yläpuolella, tulee melkoinen kiire lähteä portaita alas. 

Manserock @ Vapriikki, Tampere

Manserock on Tampereen rockhistoriaa esittelevä näyttely Museokeskus Vapriikissa. Näyttely on moniaistinen kokemus: esillä on tavaraa ja ilmassa musiikkia. Näyttelykatsoja pääsee paitsi katsomaan ja kuuntelemaan asioita, myös vaikkapa kokeilemaan miksaamista itse. Manserock kertoo Epuista, Juicesta ja Popedasta ja pienemmistäkin bändeistä kuten vaikkapa Ilonasta, ja myös esimerkiksi levykauppa Epe'sin merkityksestä rockmusiikille Suomessa. Esillä on runsaasti levynkansia, jotka ovat kuin ikkunoita aikansa musiikkiin ja estetiikkaan.

Mortensnes, Norja

Mortensnes on niemi Varangilla; ulkoilmamuseo, joka esittelee asutusta ja kulttuuria varhaiskivikaudesta alkaen. Pääsymaksua ei ole.

Maisemat Varanginvuonolle ovat upeat, ja ei ihme, että täällä on asuttu jo 10 000 vuotta sitten. Varhaisimmat esiin kaivetut asumukset (tai se, mikä niistä on jäljellä: painauma maassa ja sen ympärillä kivikehä tai puolikas sellainen, jonka varaan kodan nahkan on voinut virittää) ovat ajalta noin 8 000 eaa.

Mortensnesin alue on varsin laaja, joten sen kokonaan läpi käymisessä menee aikaa. Vaikuttavinta oli esikristilliseltä ajalta peräisin oleva saamelaiskalmisto - käytännössä valtava kiviröykkiö meren rannalla. Kalmistoa on käytetty 400-luvulta eaa. 1700-luvulle saakka, jolloin kristinusko alkoi levitä Varangille.

Sotahistorian näyttely @ Porsangerin museo, Skoganvarre, Norja

Porsangerin museossa Skoganvarressa on paikallista sotahistoriaa toisen maailmansodan ajalta käsittelevä näyttely. Näyttely nostaa esiin toisen maailmansodan aikaisia tapahtumia Finnmarkissa kuin myös paikallisia ihmiskohtaloita. Museolta muutaman kilometrin päässä on myös kulttuuripolku, jonka varrella on siellä sijainneen kenttäsairaalan raunio.

Näyttely kertoo ajasta niin norjalaisten, saamelaisten kuin kveenienkin näkökulmasta.

Näyttelyssä on hienosti taustoittavat näyttelytekstit ja esillä on runsaasti ajan esineistöä. Esineistä eritoten kaksi teki minuun vaikutuksen.

Ensinnäkin tämä. Katsellessani esinettä mietin, että kyseessä on varmaankin muki tai snapsilasi. Esittelyteksti paljastaa kuitenkin toisin: kyseessä on hautalyhty. Hautalyhty! Kuinka normaalia siihen aikaan? Kuinka samanaikaisesti kornia ja karmivaa nykypäivänä? Aika kerrostuu kummallisesti.

Toinen on vitriinissä oleva matkalaukku. Esittelytekstin mukaan tuollaisen matkalaukullisen tavaraa saattoi pakata mukaansa, kun kotoa oli lähdettävä sotaa pakoon. Konkreettista.

Alta Museum: World Heritage Rock Art Centre, Alta, Norja

Altan museo Pohjois-Norjassa Jäämeren rannalla on Unescon maailmanperintökohde. Museossa on esillä useita näyttelyitä, mutta vaikuttavin on kalliomaalauksia ja -kaiverruksia 2 000 - 7 000 vuoden takaa esittelevä ulkoilmanäyttely, jossa on valittavissa lyhyemmän tai pidemmän reitin kävely.

Pidempi reitti on pituudeltaan noin kolme kilometriä ja sen varrella on niin helposti kalliosta erottuvia punaiseksi maalattuja kaiverruksia kuin säätilasta riippuen heikommin tai selvemmin nähtävissä olevia värittämättömiä kalliokaiverruksia.

Lipun ostamisen (12 NOK) yhteydessä saa opasvihkosen, jonka avulla reitin kävelemisestä tulee seikkailu: vihkosen kuvat auttavat bongaamaan kuvia kallioista, ja vihkosessa on kiinnostavalla tavalla myös avattu kuvien historiaa.

Altan kalliotaide "löydettiin" niinkin myöhään kuin 1960-1970-luvulla ja se kattaa noin 6 000 kuvaa.

Muinainen Korintti, Kreikka

Muinaisen Korintin arkeologinen alue Kreikassa on puhutteleva paikka. Alue asutettiin ensimmäisen kerran neoliittisella kaudella (alkaen 6 500 eaa.) ja se oli yksi antiikin Kreikan merkittävimpiä kaupunkeja arkaaisella ja klassisella kaudella (noin 800 - 300 eaa.).

Arkeologinen alue on kaunis ja vaikuttava. Puistossa raunioiden keskellä tekee mieli käyskennellä pitkään ja miettiä, mitä kaikkea täällä onkaan tapahtunut vuosisatojen ja -tuhansien saatossa.

Arkeologisen alueen museo on kiehtova. Museossa on runsaasti patsaita (joko kokonaan tais osittain säilyneitä), kuten esimerkiksi tämä "Metsästäjä ja hänen koiransa" (n. 100-luvulta eaa.)...

...joka havainnollistaa hyvin myös arkeologien tekemää työtä. Antiikin perintö todellakin on aukkoinen ja vaillinainen.

Merikeskus Vellamo, Kotka

Merikeskus Vellamo Kotkan satamassa on monipuolinen vierailukohde. Rakennuksessa on useita toimijoita (Suomen merimuseo, Merivartiomuseo, Kymenlaakson museo) ja näyttelyitä; tämänhetkisenä vaihtuvana näyttelynä on Sex and the Sea -niminen näyttely, joka tarkastelee merimieselämää punaisten lyhtyjen kajosta käsin.

Sex and the Sea -osio on rakennettu punasamettiseksi ja hämyisäksi. Naisten merkitystä tarkastellaan useasta tulokulmasta.

Esiin tulee paitsi naisten merkitys merimiesten näkökulmasta satamissa houkuttelevina ja kaivattavina heiloina ja huorina, myös epäonnentuojina laivoissa mutta toisaalta kaivattuina vaimoina ja äiteinä sekä keulakuvina ja laivojen niminä.

Posliinikoirat ovat vahvasti läsnä tässä näyttelyssä, ja niiden merkitys on vahvasti latautunut. Posliinikoirat olivat haluttuja tuliaisia Englannin satamista, ja niitä ostettiin usein pareittain. Ne symboloivat uskollisuutta ja valppautta. Siinä missä Unkarin pustalla asuvat naiset viestivät vinssikaivojen asennoilla ratsumiehille, onko rakastajan sopiva aika tulla vierailulle vai onko talon isältä paikalla, tarinoiden mukaan merimiesten vaimot käyttivät kotimökkien ikkunalaudoilla pidettäviä posliinikoirapareja samaan tarkoitukseen; mikäli koirat katsoivat ikkunasta ulos, mies oli merillä ja rakastaja tervetullut vierailulle.

Pysyvän näyttelyn puolella on esillä merenkäynnin historiaa, jota esitellään niin kivikaudelta keskiajalle kuin vaikkapa ruotsinlaivojenkin kontekstissa. Näyttelyesineistö on mielenkiintoista ja monenlaista. Venenäyttelyn puolella pääsee ihailemaan eritoten erilaisia puurakenteisia veneitä.

Kymenlaakson museon osastolla tehdään katsaus kaakonkulmalaiseen arkielämään ja esitellään maalaustaidetta Kotkasta. Varsinkin kotkalaisuutta vuodelta 1976 kuvaava taulu, jossa nähdään kaupungintalo, Suomen lippu ja punalippu, kalaa ja leipää, on tunnelmaltaan vahva.

Strömforsin pajamuseo, Ruotsinpyhtää

Strömforsin ruukki Ruotsinpyhtäällä on todella kaunis ja idyllinen alue, jossa on ravintoloita, pieniä käsityöläispuoteja kuin myös ruukin historiaa esittelevä pajamuseo.

Museossa on esillä myös sellaista esineistöä, jota tällaisesta museosta ei ensimmäisenä olettaisi löytävänsä: bakeliittiastioita, sähköpistokkeita ja kylpyhuoneenlamppuja. Sahatoiminta kuitenkin lakkautettiin ruukissa vuonna 1953, ja ennen sitä, vuonna 1947, Ahlström alkoi valmistaa täällä edellä lueteltuja esineitä.

Pajamuseossa esillä oleva johtajan työpöytä on uskottavan massiivinen!