Kokeellisen musiikin festivaali Skanu Mežs järjestettiin Riiassa Hanzas Peronsissa. Keikkapaikka muistutti VR:n makasiineja (jos ne olisi säilytetty) - alkuperäinen tiilirakennus oli remontoitu ja sen ympärille oli rakennettu moderni, lasiseinäinen kuori. Arkkitehtuurissa oli onnistuneesti säilytetty vanhaa ja yhdistetty siihen uutta.
Artistit esiintyivät pääsalissa, mutta ääniteoksia oli esillä myös pienemmässä sivusalissa sekä baarialueella pääsalin ulkopuolella.
Kellarissa narikassa oli disko - siis erilaisia live-dj-settejä.
Tapahtuma oli ikärajaton, ja paikan päällä olikin kaikenikäisiä musiikinystäviä: teinejä, muutama pikkulapsiperhe, nuoria aikuisia, keski-ikäisiä, jokunen harmaapääkin. Juomia sai ostaa baarista ja niitä sai viedä vapaasti pääsalin puolelle. Latviassa taitaa olla erilainen alkoholilainsäädäntö kuin Suomessa. Vaikka juhlakansa illan edetessä päihtyikin ja joillakin vaikutti olevan myös omia juomia mukana, mitään järjestyshäiriöitä tai ikävää sekoilua ei näkynyt. Sen sijaan musiikkiesityksille annettiin niille kuuluva tila: niihin keskityttiin ja eläydyttiin.
Alkuillasta tunnelma muistutti enemmän tietäjät tietää -tyyppistä musafanien kokoontumista tai jonkinlaista konferenssia: salissa oli tuolit ja niillä istuttiin hiljaa ja keskittyneinä. Loppuiltaa kohden tunnelma muuttui festaritunnelmaksi - mutta tämäkin riippui artistista. Kaikki artistit eivät houkutelleet yleisöä tanssimaan. Alla katsaus joihinkin Skanu mežsin keikkoihin.
Agita Reke
Lauantain alkuillassa esiintynyt Agita Reke loi äänimaiseman kolahduksista, suhinoista ja ulinasta. Sanoisinpa siis että aika perusnoisea. Esitys sai ajatuksen vaeltelemaan ja kuvittelemaan erilaisia maisemia.
Oren Ambarchi & Daniel O'Sullivan play Charlemagne Palestine
No tämä setti olikin sitten rajumpaa noisea. Miehet lavalla kaivelivat kiippareistaan ja muista soittimistaan kuten viulusta sellaisia ääniä, jotka olivat aika ajoin epämiellyttäviä ja monin paikoin resonoivat kehossa kuten rintakehässä epämiellyttävän voimakkaasti ja pitkäkestoisesti. Taustavideossa kuvattiin aastin hermostuneena pälyilevää katsetta lähietäisyydelta repeatina. Poistuimme kesken keikkaa: liian raju.
Rob Brown, John Edwards, Klaus Kugel
No nyt! Kasarilla uransa aloittaneet jatsipapat soittivat sellaiset setin free jazzia, että tähän ei moni pystyisi. Oli upeaa seurata lahjakkaita soittajia livenä ja mahdotonta päättää, kuka heistä oli kaikkein vaikuttavin. Rob Brown rääkkäsi alttofonistaan monenlaisia soundeja, Klaus Kugel rummuissa ja John Edwardsbassossa pitivät rytmin kasassa, mutta molemmat soittivat myös pitkät soolot. Tämän kokoonpanon seurassa tunti kului yhdessä hujauksessa. Energia ei välity valokuvista!
Infinity Knives & Brian Ennals
Tämä oli ensimmäinen oikea hiphop-keikka, jolla olen ollut. Shit, fuck, police ja niin edelleen, mutta nämä miehet ottivat yleisönsä. Tätä biletettiin! Biisit jäivät myös kerrasta mieleen, esimerkiksi Everyone I love is Depressedin laini "Don't kill yorself, 'cause I love you too much".
Gudrun Gut
Gudrun Gutin esittelyteksti oli kaikkein epämääräsin. Joku tosi palkittu tuottajanainen, joka on esiintynyt muun muassa Berghainissa? No, tämä oli tosi ristiriitainen kokemus. Teoriassa kaikki oli kohdallaan. Dj-nainen, matala ääni ja hyvät soundit ja biitit. Mutta tämä ei lähtenyt yhtään! Ei mitään kontaktia yleisöön, eikä yleisökään innostunut (tai jos innostui, piti tunteen sisällään). Luulen, että voisin tykätä kuunnella tätä. Ehkä tämä toimisi jollain happoisella klubilla. Mutta live-esiintyjänä: kylmä, etäinen, omissa maailmoissaan. Katsoimme osan, sitten lähdimme baariin.
Smerz
Kaksi naislaulajaa, tumma- ja vaaleatukkainen, molemmilla myös kiipparit. Lisäksi kitaristi ja konerummut. Kotimaa Norja, laulukieli englanti. Tästä tykkäsin! Eteerisiä biisejä, molemmilla laulajilla persoonallinen tapa laulaa, lavalla homma toimi hienosti, kun laulajaa vaihdettiin säännöllisin väliajoin ja molemmat saivat paikkansa valokeilassa. Kitaristi ja rumpali pysyttelivät enemmän sivussa, ja eteeriset naiset saivat tilaa. Ja tuulikone käytössä! Jatkoon.










Ei kommentteja:
Lähetä kommentti