tiistai 26. toukokuuta 2015

Helsinki Lit @ Savoy-teatteri, Helsinki

Kirjallisuuskenttä näyttää piristyneen viime aikoina - uusia kirjallisuustapahtumia on tullut runsaasti, yhtenä niiden joukossa nyt ensi kertaa järjestetty Helsinki Lit Savoy-teatterissa. Helsinki Lit on kaksipäiväinen kirjallisuusfestivaali, ja kävin itse paikalla lauantaina 23.5. Helsinki Litin keskiössä tuntui piristävävsti kaupallisuuden sijaan olevan kirjallisuus ja kirjoittaminen. Tällaiselle tapahtumalle Savoy-teatteri tuntui oivalliselta paikalta, sillä salissa keskustelut pääsivät oikeuksiinsa.

Sofi Oksanen keskusteli kirjoittamisesta tanskalaisen Jonas T. Bengtsonin kanssa. Molemmat tuntuivat olevan sitä mieltä, että on laiskuutta kirjoittaa pelkästään omaan elämänpiiriin kuuluvista asioista, valita päähenkilöksi joku, jonka toiminta ja maailma eivät vaadi ennakkotutkimista tai uudenlaista paneutumista tai eläytymistä.


Aivan päinvastaista näkökantaa edustivat seuraavassa keskustelussa Märta Tikkanen ja Juha Itkonen, jotka olivat nimenomaan sitä mieltä, että on kirjoitettava siitä, mikä kumpuaa omasta elämästä, ethtävä se näkyväksi ja tarkasteltava sitä fiktion keinoin, olipa kyseessä kuinka häpeällinen tai arka asia tahansa.


Oli erittäin virkistävää päästä kuulemaan täysin erilaisia kokemuksia ja mielipiteitä siitä, mitä on kirjoittaminen ja miten on kirjoitettava, miten maailma jäsentyy ja miten se koetaan - ja havahtua jälleen kerran siihen, että oikeaa vastausta ei ole.

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Työväenasuntomuseo, Helsinki

Minua on kiinnostanut jo useiden vuosien ajan käydä Työväenasuntomuseossa, joka sijaitsee Kirstinkadulla Alppilassa. Ravintolapäivän yhteydessä museon pihalla oli Kesäkahvila Kirsti, joka sai innostumaan myös museokäynnistä. Ja mikä loistomuseo olikaan kyseessä!


Museo sijaitsee puutalossa, joka on toiminut työväen asuntoina. Korttelin muissa puutaloissa on edelleen kaupungin työntekijöiden asuntoja, ja taloista yksi on entisöity museoksi. Ensimmäisestä ovesta pääsee museokauppaan ja huoneeseen, joka esittelee Kallion alueen elämää kuvin ja tekstein. Muut porraskäytävät on entisöity eri vuosikymmeniä edustaviksi työläisasunnoiksi, ja jokaisen asunnon asukeista kerrotaan myös heidän tarinansa.

Vanhimmat huoneet edustavat 1910-lukua, jolta siirrytään 1920-, 30- ja 40-lukujen kautta aina 1980-luvulle asti.






Sota-ajan pimennetty huone konkretisoi ajan tunnelmaa. Hyllyssä oli myös paketti Töölön sokeria, mikä kertoo Helsingin teollisuuden historiasta - nykyisen Oopperatalon paikalla oli aiemmin sokeritehdas.



Monien asuntojen ruokapöydälle oli koottu setti aikakautensa ruokia.




Kuvista keskimmäinen edustaa 1980-lukua, ja pöydällä onkin tunnistettavasti maitopurkki ja maksalaatikko. Vuodesta 1985 tuntuu olevan ikuisuus aikaa, kun katsoo sen mukaan sisustettua asuntoa.

Työväenasuntomuseo kertoo konkreettisesti myös materialismin historiaa. Asunnoissa ei ole käytännössä ollenkaan säilytystilaa - mutta eipä näillä ihmisillä ollut myöskään juuri mitään säilytettävää. Nykyihmisen tilankäyttöongelmat ja organisoijan ammatti edustavat täysin eri maailmaa ja kulttuuria, kuin missä työväen asunnoissa elettiin.

Ravintolapäivä 16.5.2015, Helsinki

Ravintolapäivä lauantaina avasi kesäkauden, joskin vielä kovin suomalaisen epävakaassa säässä. Ravintolapäivä on parhaillaan kulttuurisen vaeltelun päivä, jossa välillä kohde on tiedossa ja välillä jalat kuljettavat jonkin uuden luo. Ruoan lomassa voi nauttia kesästä, kulttuurista ja vaikka jos mistä.

Aloitimme ravintolamaailmaan tutustumisen eksoottisesti Vantaalta, Myyrmäestä, missä juna-aseman liepeillä Paalutorilla päivysti ravintola nimeltä Taco York Grill. Taco York Grill myi itse tehtyjä - jolla tarkoitan sitä, että myös tacokuoret olivat itse tehtyjä - tacoja ja burritoja kolmella täytevaihtoehdolla: vegellä, possulla ja naudalla. Tacon mausteisuutta ja tulisuutta saattoi itse säädellä lisätäytteiden, kuten salsan, avulla. Ostin triplavegetacot (10 e), mmm... Taco York Grill oli syymme poistua kantakaupungista ja se kannatti!


Paalutorilla oli myös muita ravintoloita, ja ostimme Kakkulasta jälkiruokakakut. Kakkulalla oli varsin nerokas idea - juustokakkuja oli tehty läpinäkyviin kertakäyttömukeihin; näin tarjolla oli erilaisia kaukkuja kätevässä take away -muodossa. Maistoimme Baileys- ja limekakkua, joista ensin mainittu on täysi kymppi, limekakussa limen makua olisi voinut olla rohkeammin.


Kun ekaa kertaa Myyrmäkeen saapuu, ei kannata jättää tutustumista lyhyeen. Ravintolapäivän kanssa samaan aikaan Myyrmäen torilla oli perinteiset maalaismarkkinat. Sinne siis! Ja markkinakojujahan riitti. Myynnissä oli kaikkea, mitä suomalaisella torilla voi olla, ja ainakin yksi klassinen helppoheikkihuutelija oli myös paikalla myymässä kenties sukkia tai sitten jotain muuta. Mekin löysimme vaikka jos mitä aarteita, joista ei kannata kuitenkaan hiiskua sen kummemmin, sillä alkukesän syntymäpäivät ovat vasta lähestyvien listalla...

Palattuamme Helsinkiin hoksasimme, että Työväenasuntomuseo Kirstinkadulla on kerrankin auki ja sen pihassa on Kesäkahvila Kirsti! Työväenasuntomuseo oli niin oiva kokemus, että omistan sille oman postauksen. Kesäkahvila Kirsti oli idyllinen puutalopihamiljöössä ja nautimme museokierroksen jälkeen palan herkullista sitruunamarenkitorttua, joka oli ihana mutta mielestäni aika stadilaisesti hinnoiteltu kakkupala (3,50 e). Jatkossakin jonkinlainen museoilu olisi loistoajatus yhdistettäväksi Ravintolapäivän nautintoihin, sillä on melkoinen vaatimus ruokailla tauotta esimerkiksi kahdeksan tunnin ajan.


Alppilasta jatkoimme matkaa kohti Kalliota ja Oivan terassia, jolla juuri iltapäivällä oli avannut Potto Rosso's Sexy Diner. Tällä ravintolalla oli osuva konsepti: terassilla oli menevää musiikkia ja paikalla hengasi ruokakarnevaalin hengessä myös hodaripukuun sonnustautunut sisäänheittäjä. Menu koostui maantieteestä ja kartoista innostuneelle ostajalle sopivasti eri paikkojen mukaan nimetyistä hot dogeista: listalla oli Tokyo, Napoli, Florida, Seoul ja Moscow, joista tastingiimme päätyivät Napoli, Seoul ja Moscow. Kaikkia hodareita oli tarjolla niin perinteisen nakin kuin vegenakinkin versioina, mistä pisteet Potto Rossolle.

Napolissa oli nakin lisäksi täytteenä basilikamajoneesia, marinoitua kirsikkatomaattia ja rapeaa prosciuttomurua, joista basilikamajoneesi sai kritiikkiä pestomaisesta maustaan ja prosciuttomuru kiitosta herkullisuudestaan.


Seoulissa nakin seurana oli sitsuanpippurimajoneesia, kimchiä ja seesaminsiemeniä, ja tämän hodarin valinnut henkilö totesi yhdistelmän olevan niin tymäkkä ja tulinen, että hän oli aivan liekeissä - sekä hyvässä että pahassa.


Moscow-hodarin makumaailma koostui punajuuriketsupista, hunajasmetanasta, hapankurkusta ja punajuurilastuista, ja vaikka alkuun eritoten punajuuriketsuppiin suhtauduinkin epäilevästi, oli tämä hodari erittäin onnistunut; ainoa, mistä tekee mieli antaa kritiikkiä, oli täytteiden asettelu - koska nakki oli alimmaisena, pohjatuntuma oli kovin kuivakka.


Oivan terassilta jatkoimme sen kummemmitta suunnitelmitta kohti Karhupuistoa. Ensin maistui makea - puistossa leijaili houkutteleva räiskäleen käry, ja niinpä osan seurueestamme lautaselle päätyi lettu. Minä kokeilin mansikkamarsipaanikakkua, joka kauneudessaan houkutti ostamaan ja makeudessaan sopi hodarin jälkimaininkeihin.


Lopuksi ostimme vielä kunnon lautaselliset ruokaa. Karhupuisto tuntuu ammattimaistuvan kerta kerralta. Valitsimme kaksi nuudeliannosta, joista toinen osoittautui flopiksi (nuudelit olivat jo viilenneitä ja annos oli melko mauton), toinen puolestaan herkuksi (5 e): pohjalla oli nuudeleita ja kasviksia, päällä kuuma tofukastike, ja myyntipöydältä ostaja saattoi itse valita lisäkkeet annokseensa - tarjolla oli raikastavaa yrtti-kaalisalaattia, itse tehtyä chililientä, kananyyttejä sekä erikoisia soijapalleroita, jotka vaaleanpunaisen pintansa vuoksi näyttivät kinkkupalloille mutta syödessä osoittautuivat marsipaanin kaltaiseksi makeaksi herkuksi.

Onnistunut Ravintolapäivä tämä toukokuu 2015!

Platonin Akatemia XIX

Kulttuuritapahtuma Platonin Akatemia valtasi tänä vuonna 15.5. koko Tuusulan Rantatien - tapahtumia oli runsaasti ja osallistujilla oli vapaa pääsy Rantatien kulttuurikohteisiin, joten tarjolla oli myös runsaasti taidenäyttelyitä. Vuoden teemana oli Luonto ja kulttuuri.

J. H. Erkon taiteilijakodissa Erkkolassa luennoi itsekeskeisyyden hyötypuolista rocklyyrikko ja kirjailija Tommi Liimatta, joka lähestyi kirjoittamista, luontoa ja kulttuuria luontoaiheisten biisiensä kautta. Myöhemmin Liimatan ohjaamassa kirjoittamisen työpajassa harjoiteltiin kylmästi kirjoittamista - tehtävänantona oli kirjoittaa toukokuusta käyttämättä adjektiiveja, kuvailevia adverbejä tai kuin-vertauksia. Ennen kirjoittamista ruodittiin läpi kaksi Liimatan kirjoittamaa sanoitusta, joiden tyylistä ja kritiikistä sai hyvää näkökulmaa kirjoittamiseen ylipäätään.


Erkkolan yläkerrassa keskusteltiin elämän peruskysymyksistä ullakkoboheemien eli Antti Filpun, Paul Nymanin ja Mika Pekkolan johdolla.

Erkkolaa vastapäätä oleva Aleksis Kiven kuolinmökki oli myös yleisölle avoinna ja mökissä päivysti opas, joka osasi kertoa mökin historiasta ja vaiheista. Mökki näyttää ulkoapäin hyvin pieneltä, nykystandardein oikeastaan vajamaiselta. Toukokuussa mökin edustan niitty kasvoi täytetnään valkovuokkoja, ja kun kurkisti makuukammarin ikkunasta ulos valkovuokkoniitylle, ei voinut olla ajattelematta, mitähän Aleksis Kivi mahtoi ajatella samaa näkymää katsoessaan. Tosin Kivi vietti mökissä viimeiset kuukautensa vuonna 1872 - ja koska hän kuoli vuoden viimeisenä päivänä, hän ei kenties koskaan katsellut ikkunasta valkovuokkomerta, vaan täysin toisenlaista maisemaa.


Yksi Platonin Akatemian ehdottomista vahvuuksista on myös maisema, jossa se järjestetään. Rantatien kulttuurimaisema on Suomessa ja maailmassakin jotain aivan ainutlaatuista, joka kannustaa ajattelemaan ja kokemaan.

tiistai 12. toukokuuta 2015

Jan Söderblom & HKO: Vivaldi - Piazzolla @ Musiikkitalo, Helsinki

Olipa virkistävää käydä konsertissa!

Musiikkitalon suuressa konserttisalissa järjestettiin lähes loppuunmyyty vuodenaikateemainen konsertti, jonka ensimmäisellä puoliajalla kuultiin Anton Vivaldin Neljä vuodenaikaa (1720-luku)ja toisella puoliajalla Astor Piazzollan Buenos Airesin neljä vuodenaikaa (1964-70). Vivaldin kepeys ja Piazzollan kiivaus sopivat oivallisesti yhteen ja täydensivät toisiaan mitä mainioimmin.

Tunnustan tietämättömyyteni Vivaldin suhteen; en tätä ennen tiennyt, että Neljään vuodenaikaan liittyy myös tekstit. Käsiohjelma paljastaa Vivaldin kirjoittaneen kuhunkin vuodenaikaan vuodenaikaa kuvaavan sonetin, ja käsiohjelmaan sonetit on painettu Antti Häyrysen suomennoksina. Konsertissa sonetit kuultiin lausuttuina alkukielellä, italiaksi.

Tekstit tuovat musiikkikappaleisiin tulkinnallista syvyyttä. Kesä on ainakin itselleni tästä nelikosta tuntemattomin osa, ja tuntematon oli minulle aiemmin myös se seikka, että Kesä kuvaa Italian kesän karuutta ja armottomuutta: Kesä-sonetissa "kärventyvät sekä karja että ihmiset", "Paimen valittaa, hänen yllään / synkkenee taivas ja kohtalo" ja lopussa "-- käy aavistukset toteen: / taivas ryskyy salamoita, / rakeet lyövät viljan maahan". Italialainen kesä on siis kovin toisenlainen kuin suomalainen kesä, jota vihreydessään ja valoisuudessaan odotetaan koko vuoden ajan!

Kevääseen puolestaan liittyy ilo ja hilpeys, Syksyyn sadonkorjuun juhla ja sen jälkeen rauhoittuminen, ja Talvi on kylmyyttä mutta kuitenkin lopulta "riehakas ja iloinen".

Piazzollan Vuodenajoissa oli mielestäni enemmän syvyyttä ja lopulta myös leikkisyyttä kuin Vivaldilla. Soittokokoonpano oli hieman erilainen, Piazzollaa tulkittaessa läsnä olivat voimakkaammin myös matalaääniset jouset, jotka toivat enemmän kaikupohjaa musiikkiin. Piazzollan Vuodenajoissa oli tunnistettavia viittauksia Vivaldiin, mutta modernista näkökulmasta tulkiten: Vivaldin teemat jäivät kesken, kaikumaan tyhjyyteen. Piazzollan triolipoljelto oli viehättävää ja tunteikasta kuultavaa.

Siinä missä Vivaldin yhteydessä kuultiin hänen kirjoittamansa sonetit, Piazzollan vuodenaikojen alussa kuultiin Pablo Nerudan runoutta. Mikä oivallus ja mikä tulkinta! Kontrabasisti lausui Nerudaa ilmeikkäästi, ja sai konsertin päätteeksi raikuvat aplodit. Konsertissa kuultiin muun muassa Päivät päästään leikit kaikkeuden valolla (1924), joka päättyy säkeisiin "Haluan tehdä kanssasi saman / minkä tekevät kevät ja kirsikkapuut keskenään".

Onnistunut iltama!

tiistai 5. toukokuuta 2015

Jani Nieminen: Meren poika, joen poika


 Like 2014. 96 s.

Jani Niemisen runokokoelma Meren poika, joen poika liikkuu nuoruuden mielenmaisemassa, tunnelmassa, jossa "-- homehtuivat pystyyn / sukutilat", "lakeus viilsi kuin meri" ja nykyhetkessä "tuoppien ääreltä mulkoillaan / ohranjyvä silmässä".

Kokoelma jakautuu neljään osaan, jotka ovat "Takaisin", Äkkisyvään", "Minne" ja "Virtaan". Useissa runoissa ollaan koulussa: "ei matemaatikko Noteva supista koskaan summasta / derivoi ääneen / mitä sinä Jani-Poika täällä teet?" Ulkopuolisuus ja läsnäolo kohtaavat runoissa, suhteessa omaan itseen, perheeseen ja paikallisuuteen.

Epätoivossa puhuja puhuttelee useasti Jumalaa, joka lähinnä loistaa poissaolollaan, kuten runossa "Keskipäivän hetki välitunnilla":

Minä uskon                                      Jumalaan, Isään kaikkivaltiaaseen
tänään Hän tulee
aasin selässä
skeitaten
mopolla
riksalla
taksilla
tandemilla                                        Isä ja Poika
ruotsinlaivalla tanssien
ihan sama
kunhan tulee
alkaa tämä ainainen adventti vituttaa.

Meren poika, joen poika kuvaa osuvasti nuoruuden tunnelmaa, samanaikaista hukassaoloa ja määrätietoisuutta, epävarmuutta ja kaikkitietävyyttä, ja antaa varmasti samastumispintaa kaikille, jotka ovat tai ovat joskus olleet nuoria.

Terrassa @ Pietari


Kävimme Pietarissa toisessakin Ginza Projectin ravintolassa, nimittäin Terrassassa, joka sijaitsee hetimiten Kazanin katedraalin takana. Terrassan parasta antia ovat näkymät yli kaupungin, ruoka sen sijaan on tavanomaista ja keskinkertaista, tai kuten ravintola itse määrittelee, "Various cuisines from all over the world are represented on the menu: American, French, Italian, Thai, Chinese, Japanese, best hits and more new trends".

Palvelu on ystävällistä ja ravintola on avaruudessaan kattojen yllä viehättävä. Kuten nimestäkin voi päätellä, ravintolalla on myös laaja terassi, jolla jo toukokuun alkupäivinä istuskeli joitakin asiakkaita. Koska me saavuimme lounastamaan, katsoimme parhaaksi ottaa pöydän sisätiloista.

Tässä ravintolassa on miellyttävää käydä maiseman vuoksi; paremmin Terrassa siis sopii terassilla nautittavaa drinksua varten tai sitten sellaiseen nälkään, jossa kaipaa jotain hieman mitäänsanomatonta, kuten vihannessalaattia ja pitsaa.

Baklazhan @ Pietari


Ginza Projectin georgialainen Baklazhan-ravintola sijaitsee Galerija-kauppakeskuksessa Moskovan aseman vieressä, mikä sai meidät alun perin hieman epäilemään ravintolaa, mutta olimme väärässä. Lisäksi, vaikka ravintoja on suuri, sinne miltei olisi pitänyt tehdä pöytävaraus; olimme liikkeellä alkuillasta, ja saimme pöydän muutaman minuutin jonottamisella. Ikkunapöydistä on avara näköala Vosstanja-aukiota kohden.

Baklazhanin ruokalista on niin laaja, että oikean annoskombinaation löytämiseen voi mennä aikaa; kuvat ovat herkullisia ja vaihtoehtoja on runsaasti ja moneen makuun.

Tilasimme yhteiseksi alkupalaksi erilaisia dippejä, leipää ja juustohatsapuria. Pääruoalla osa valitsi kala-annokset, osa lähti rakentamaan kokonaisuutta pienemmistä annoksista: lobiosta, uunissa paistetusta juustosta, salaatista, pikkelöidyistä kasviksista... Oli ensimmäinen kerta, kun maistoin etikkasäilöttyä tomaattia, ja täytyy tunnustaa, että aika jännää oli.

Söimme kerrassaan loistavasti, joten jälkiruoaksi emme voineet ottaa kuin espressot. Tarjoilija oli todella ystävällinen ja mukava, ja vaikka ravintola oli täynnä, ruoat tulivat sopivalla tahdilla.

Klassisessa ulkoimailla harrastetussa vessojen tähdittämisessä Baklazhanin saniteettitilat saavat neljä ja puoli tähteä.

Tässä ravintolassa kannattaa käydä - ja jos mahdollista, tehdä pöytävaraus ikkunapäytään!


Ermitaasi @ Pietari

Alkuun muutama sananen jonottamisesta: Ermitaasiin menemisen päivä ja kellonaika kannattanee valita huolella, tai muutoin saa myös jonottaa huolella. Lauantaina puolenpäivän aikaan jono oli varsin toivoton; pääsisäänkäynti on museokorttelin sisäpihalla, ja jono kiemurteli rakennuksen ulkopuolella Nevski prospektin kulmalle saakka.


Täytyy myös sanoa kahden jono politiikasta: on pitkä jono (joka tosin etenee melko rivakasti ja hallitusti) sekä lyhyt jono (joka tosin etenee hyvin hitaasti ja lopussa paniikinomaisen liiskauttavasti). Siitä, että jonotustapoja on kaksi, ei oikeastaan kerrota missään.


Ensin mainittu jono on sellainen, jota suosivat eritoten paikalliset, sillä jonottamalla ihmiskassalle voi ostaa erikoishinnoiteltuja lippuja (paikalliset / eläkeläiset / opiskelijat / opettajat...). Toiseksi mainittu jono puolestaan on rakennuksen sisäpihalla, portin jälkeen heti vasemmalla, ja se johtaa neljälle lippuautomaatille. Automaatista voi ostaa ja printata lipun, mutta vain täysihintaisen lipun. Jono on huomattavasti lyhyempi, mutta koska siinä on lähinnä turisteja, se etenee hitaasti, sillä jokainen jahkaa automaatilla, jotta mitenköhän homma oikein toimii.

Jos valitsee automaattijonon, saa jonottaa viel toisessakin jonossa. Pääsisäänkäynnillä on nimittäin kaksi ovea: toinen, josta pitkä jono jonottaa lippukassalle, ja toinen, josta lyhyt jono jonottaa sisään. Lyhyen jonon sisäänjonotusjonossa palkitaan aggressiivinen jonotustyyli, joten hienotunteisuus kannattaa säästää toisaalle, muutoin tässä jonossa saa ihan vapaasti viettää loppupäivän.

Nettisivujen perusteella lippuja voi ostaa myös verkosta, kannattanee kokeilla sitä vaihtoehtoa.

Kun on päässyt sisään rakennukseen, jonotetaan narikkaan. Seurueellamme oli kaksi narikkajonotaktiikkaa: osa jonotti pitkään saapuessamme mutta sai takkinta lähtiessämme nopeasti; osa meistä jonotti nopeasti saapuessa, mutta lähtiessä takkien takaisin saaminen otti aikaa. On siis mahdotonta suositella sitä, kannattaako narikassa valita alun perin pitkä vai lyhyt jono.

Vessa on narikkaa vastapäätä, ja sen jonon pituus vaihteli huomattavasti.

Jonoa museon turvatarkastukseen ei sen sijaan juurikaan ollut, ja läpivalaisun sekä kiellettyjen esineiden politiikka jäi hieman hämäräksi. Sateenvarjot olivat kiellettyjen esineiden listalla ja ne varmasti näkyivät läpivalaistuissa laukuissamme, mutta niitä ei kuitenkaan takavarikoitu. Läpivalaisulaitteen edessä oli runsas kerääntymä hyvättyjä puolitäysiä vesipulloja, joten hylkäsimme omamme suosiolla mikä oli sikäli virhe, että museossa oli todella kuuma ja siellä tuli jano. Suosittelen siis ainakin kokeilemaan vesipullon turvatarkastuksesta läpi saamista.

Mutta Ermitaasi itsessään, wau! Kaikkein hienointa museossa on sen portaikot ja palatsihuoneet, jotka ovat yksityiskohtineen ja kultauksineen toinen toistaan upeampia.



Kolmannen kerroksen ranskalaiset impressionistit oli juuri siirretty jonnekin toisaalle Ermitaasin osastolle, ja niiden tilalla oli kirjojen kuvituksia (muun muassa Matissea, Miroa, ja Dalia), mikä sekin kyllä oli mielenkiintoista. Siperialaisen antiikin osastolla ei ollut ruuhkaa mutta siellä oli varsin jännää. Museokaupassa myytiin kankaalle painettuja taulujen kopioita, mikä oli varsin kiinnostava idea.




Alun perin ajattelimme tekevämme Ermitaasiin pikaisen, maksimissaan kahden tunnin mittaisen täsmäiskun, mutta ajatuksen sellaisesta voi tyystin unohtaa; vaikka jonotuksesta selviäisi rivakammin kuin me, on museon valtavuus ja henkeäsalpaavuus omaa luokkaansa. Sitä ei vain voi juosta läpi, vaikkei tavoitteena suinkaan olisikaan nähdä "kaikkea".

PMI Bar @ Pietari

Rakastatko tylyä palvelua? Kaipaatko ylenkatsetta? Vai miellyttääkö sinua kenties eniten se, että tarjoilija välttelee katsekontaktia viimeiseen saakka? Siinä tapauksessa trendikäs PMI Bar Pietarissa on ravintola juuri sinun makuusi!

Edellä mainittujen lisäksi tarjolla on tilaukset, jotka tulevat pöytään ihan miten sattuu sekä lasku, jossa maksat myös siitä, mitä et syönyt.

Toisin sanoen kokemus tästä ravintolasta meni pieleen ihan alusta loppuun saakka.

Saapuessamme tekemäämme varausta ei löytynyt varauskirjasta, ja ovinainen saattoi seurueemme yhteen puolityhjän ravintolan pöydistä vienosti huokaillen. Tarjoilija otti tilauksen vastaan. Juuri alkudrinkkien saavuttua saapuivat myös alkuruoat. Ruokajuomaksi tilaamiamme oluita tyrkytettiin alussa moneen otteeseen, mutta jotta saimme ne pöytään ruoan kanssa, ne piti erikseen pyytää. Jälkiruokia varten pyysimme ruokalistat, ja tarjoilija, jolta listat pyysimme, katosi keittiöön ja luimisteli sen jälkeen ravintolasalin sivussa. Pyysimme listat uudemman kerran, jolloin toinen tarjoilija ojensi ne meille lähellä olevalta tiskiltä.

Eräs seurueestamme tilasi kala-annoksen kasvislisukkeilla risoton sijaan allergian vuoksi. Laskussa seisoi komeasti niin täysihintainen risottoannos kuin kasvislisukkeetkin. Kysyimme tarjoilijalta laskutusperusteita. Tarjoilija pyysi toisen tarjoilijan paikalle. Toinen tarjoilija totesi, että voimme saada lautaselta puuttuneen risoton mukaan takeawayna. Ehdotus oli niin absurdi, että se olisi melkein kannattanut hyväksyä; olisihan ollut mahtavaa siirtyä suurkaupungin yöelämään lusikallinen risottoa käsilaukussa. Kuitenkin kieltäydyimme mahdollisuudesta. Sen jälkeen tämä toinen tarjoilija kysyi, josko haluamme keskustella johtajan kanssa. Halusimme. Johtaja - yksi baaritiskillä henganneista naisista - saapui paikalle ja totesi tällaisen laskutuksen olevan "heidän käytäntönsä". Ja se siitä.

Ruoasta täytyy sanoa, että se oli hyvää. Emme tipanneet.

Vappumarssi @ Pietari

Lähdimme Pietariin vapuksi, mikä tuntui sikäli mysteeriseltä, että kokeneetkaan Pietarin-kävijät eivät oikein osanneet kertoa, miten kaupungissa on tapana vappua juhlia.


Vappupäivänä Nevski prospekt suljettiin liikenteeltä, molemmin puolin katua seisoi virallisia miehiä vahdissa (kadun aurinkoinen puoli oli varattu villakangastakkisille armeijan edustajien näköisille nuorille miehille, kadun varjoisaa puolta hallitsivat puolestaan poliisit tuulitakeissaan) ja puolenpäivän maissa vappumarssikulkue saavutti Moika-kanavan.



Kulkueen kärjessä marssi soittokunta rumpalityttöineen, ja perästä seurasi loputon liuta erilaisia (?) järjestöjä tai aatteita edustavia ryhmittymiä.





Katsojia kulkueella ei ollut juuri ollenkaan, vaan syntyi pikemminkin se vaikutelma, että kaikki kynnelle kykenevät osallistuivat marssille.



Kulkue päättyi jonnekin Ermitaasin aukion seutuville, mutta emme menneet seuraamaan kokoontumista, vaan läksimme omille teillemme.

Varsinaista vappumeininkiä kulkuetta lukuun ottamatta kaupungissa ei tuntunut olevan, jos nyt vertaa siihen, miten vappu ja vappuaatto erottuvat muista päivistä suomalaisessa katukuvassa.

Vapun jälkeisenä lauantaina 2.5. Ermitaasin edessä oli jokin juoksu-, pyöräily- ja moottoripyörätapahtuma, ja pahamaineiset Yön sudetkin pärisyttelivät Nevskiä pitkin.

maanantai 4. toukokuuta 2015

Kanavaristeily @ Pietari

Kanavaristeily on hauska tapa tutustua Pietariin, suosittelen sitä lämpimästi!


Suuri osa veneistä lähtee Nevalta Iisakin kirkon viereisen puiston kohdalta ja hintataso tuntuu olevan varsin vakaa; puisto on täynnä sisäänheittäjiä, ja hinta reilun tunnin risteilylle on 600 ruplaa per henki. Risteilyjä lähtee myös ainakin Moikan kanavan ja Nevski prospektin risteyksestä sekä Heinätorin liepeiltä, mutta varmiten kyydin löytää Nevalta; itse lähdimme etsimään veneitä myös Gribojedova-kanavan Leijonasillalta, koska jonkin lähteen mukaan niitä myös sieltä lähtee, mutta eipä näkynyt veneen venettä.


Oman risteilymme vene oli pienehkö ja oli nerokasta, että kävimme kaupassa ostamassa evästä ennen matkaa, sillä niin reissu sujui rattoisammin. Veneessä ei siis ollut ravintolaa. Veneessä oli mahdollista istua kannella (missä lämmikkeeksi oli vilttejä) tai sisällä ja veneessä oli myös wc. Istumapaikka kannattaa varata ajoissa (= veneeseen kannattaa mennä istumaan heti, kun lipun on ostanut), koska ainakin tämänkokoiset veneet tulevat täyteen.

Reitti kulki Nevalla ja kanavia pitkin.





Ennen veneen lähtöä firman valokuvaaja kiertelee kuvaamassa matkustajat erilaisissa kombinaatioissa, ja risteilyn päätyttyä rannassa on myytävänä (muistaakseni 350 ruplan hintaan) Pietari-aiheisia pieniä posliinisia magneettilautasia, joihin on painettu matkustajien kuvat. Mikä riemukas kitsch-tuliainen!