Aloitimme ravintolamaailmaan tutustumisen eksoottisesti Vantaalta, Myyrmäestä, missä juna-aseman liepeillä Paalutorilla päivysti ravintola nimeltä Taco York Grill. Taco York Grill myi itse tehtyjä - jolla tarkoitan sitä, että myös tacokuoret olivat itse tehtyjä - tacoja ja burritoja kolmella täytevaihtoehdolla: vegellä, possulla ja naudalla. Tacon mausteisuutta ja tulisuutta saattoi itse säädellä lisätäytteiden, kuten salsan, avulla. Ostin triplavegetacot (10 e), mmm... Taco York Grill oli syymme poistua kantakaupungista ja se kannatti!
Paalutorilla oli myös muita ravintoloita, ja ostimme Kakkulasta jälkiruokakakut. Kakkulalla oli varsin nerokas idea - juustokakkuja oli tehty läpinäkyviin kertakäyttömukeihin; näin tarjolla oli erilaisia kaukkuja kätevässä take away -muodossa. Maistoimme Baileys- ja limekakkua, joista ensin mainittu on täysi kymppi, limekakussa limen makua olisi voinut olla rohkeammin.
Kun ekaa kertaa Myyrmäkeen saapuu, ei kannata jättää tutustumista lyhyeen. Ravintolapäivän kanssa samaan aikaan Myyrmäen torilla oli perinteiset maalaismarkkinat. Sinne siis! Ja markkinakojujahan riitti. Myynnissä oli kaikkea, mitä suomalaisella torilla voi olla, ja ainakin yksi klassinen helppoheikkihuutelija oli myös paikalla myymässä kenties sukkia tai sitten jotain muuta. Mekin löysimme vaikka jos mitä aarteita, joista ei kannata kuitenkaan hiiskua sen kummemmin, sillä alkukesän syntymäpäivät ovat vasta lähestyvien listalla...
Palattuamme Helsinkiin hoksasimme, että Työväenasuntomuseo Kirstinkadulla on kerrankin auki ja sen pihassa on Kesäkahvila Kirsti! Työväenasuntomuseo oli niin oiva kokemus, että omistan sille oman postauksen. Kesäkahvila Kirsti oli idyllinen puutalopihamiljöössä ja nautimme museokierroksen jälkeen palan herkullista sitruunamarenkitorttua, joka oli ihana mutta mielestäni aika stadilaisesti hinnoiteltu kakkupala (3,50 e). Jatkossakin jonkinlainen museoilu olisi loistoajatus yhdistettäväksi Ravintolapäivän nautintoihin, sillä on melkoinen vaatimus ruokailla tauotta esimerkiksi kahdeksan tunnin ajan.
Alppilasta jatkoimme matkaa kohti Kalliota ja Oivan terassia, jolla juuri iltapäivällä oli avannut Potto Rosso's Sexy Diner. Tällä ravintolalla oli osuva konsepti: terassilla oli menevää musiikkia ja paikalla hengasi ruokakarnevaalin hengessä myös hodaripukuun sonnustautunut sisäänheittäjä. Menu koostui maantieteestä ja kartoista innostuneelle ostajalle sopivasti eri paikkojen mukaan nimetyistä hot dogeista: listalla oli Tokyo, Napoli, Florida, Seoul ja Moscow, joista tastingiimme päätyivät Napoli, Seoul ja Moscow. Kaikkia hodareita oli tarjolla niin perinteisen nakin kuin vegenakinkin versioina, mistä pisteet Potto Rossolle.
Napolissa oli nakin lisäksi täytteenä basilikamajoneesia, marinoitua kirsikkatomaattia ja rapeaa prosciuttomurua, joista basilikamajoneesi sai kritiikkiä pestomaisesta maustaan ja prosciuttomuru kiitosta herkullisuudestaan.
Seoulissa nakin seurana oli sitsuanpippurimajoneesia, kimchiä ja seesaminsiemeniä, ja tämän hodarin valinnut henkilö totesi yhdistelmän olevan niin tymäkkä ja tulinen, että hän oli aivan liekeissä - sekä hyvässä että pahassa.
Moscow-hodarin makumaailma koostui punajuuriketsupista, hunajasmetanasta, hapankurkusta ja punajuurilastuista, ja vaikka alkuun eritoten punajuuriketsuppiin suhtauduinkin epäilevästi, oli tämä hodari erittäin onnistunut; ainoa, mistä tekee mieli antaa kritiikkiä, oli täytteiden asettelu - koska nakki oli alimmaisena, pohjatuntuma oli kovin kuivakka.
Oivan terassilta jatkoimme sen kummemmitta suunnitelmitta kohti Karhupuistoa. Ensin maistui makea - puistossa leijaili houkutteleva räiskäleen käry, ja niinpä osan seurueestamme lautaselle päätyi lettu. Minä kokeilin mansikkamarsipaanikakkua, joka kauneudessaan houkutti ostamaan ja makeudessaan sopi hodarin jälkimaininkeihin.
Lopuksi ostimme vielä kunnon lautaselliset ruokaa. Karhupuisto tuntuu ammattimaistuvan kerta kerralta. Valitsimme kaksi nuudeliannosta, joista toinen osoittautui flopiksi (nuudelit olivat jo viilenneitä ja annos oli melko mauton), toinen puolestaan herkuksi (5 e): pohjalla oli nuudeleita ja kasviksia, päällä kuuma tofukastike, ja myyntipöydältä ostaja saattoi itse valita lisäkkeet annokseensa - tarjolla oli raikastavaa yrtti-kaalisalaattia, itse tehtyä chililientä, kananyyttejä sekä erikoisia soijapalleroita, jotka vaaleanpunaisen pintansa vuoksi näyttivät kinkkupalloille mutta syödessä osoittautuivat marsipaanin kaltaiseksi makeaksi herkuksi.
Onnistunut Ravintolapäivä tämä toukokuu 2015!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti