tiistai 5. toukokuuta 2015
Jani Nieminen: Meren poika, joen poika
Like 2014. 96 s.
Jani Niemisen runokokoelma Meren poika, joen poika liikkuu nuoruuden mielenmaisemassa, tunnelmassa, jossa "-- homehtuivat pystyyn / sukutilat", "lakeus viilsi kuin meri" ja nykyhetkessä "tuoppien ääreltä mulkoillaan / ohranjyvä silmässä".
Kokoelma jakautuu neljään osaan, jotka ovat "Takaisin", Äkkisyvään", "Minne" ja "Virtaan". Useissa runoissa ollaan koulussa: "ei matemaatikko Noteva supista koskaan summasta / derivoi ääneen / mitä sinä Jani-Poika täällä teet?" Ulkopuolisuus ja läsnäolo kohtaavat runoissa, suhteessa omaan itseen, perheeseen ja paikallisuuteen.
Epätoivossa puhuja puhuttelee useasti Jumalaa, joka lähinnä loistaa poissaolollaan, kuten runossa "Keskipäivän hetki välitunnilla":
Minä uskon Jumalaan, Isään kaikkivaltiaaseen
tänään Hän tulee
aasin selässä
skeitaten
mopolla
riksalla
taksilla
tandemilla Isä ja Poika
ruotsinlaivalla tanssien
ihan sama
kunhan tulee
alkaa tämä ainainen adventti vituttaa.
Meren poika, joen poika kuvaa osuvasti nuoruuden tunnelmaa, samanaikaista hukassaoloa ja määrätietoisuutta, epävarmuutta ja kaikkitietävyyttä, ja antaa varmasti samastumispintaa kaikille, jotka ovat tai ovat joskus olleet nuoria.
Tunnisteet:
identiteetti,
kaipuu,
kiusaaminen,
kohtaaminen,
konflikti,
lapsuus,
maisema,
mieheys,
muistaminen,
nuoruus,
perhe,
rakkaus,
runous,
suomalaisuus,
uskonto,
yhteisö,
yksilö
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti