Podmainen ja Podostrogin luostarit, Budva

Budva on pieni ja varsin turistinen kaupunki Montenegron rannikolla. Kokonsa puolesta se soveltuu hyvin kävelyyn - kaikkialle pääsee jalan. Vanhakapunki lahden toisella reunamalla on miniatyyrimäisen söpö, muutoin kaupunkia ympäröivät joka reunalta vuoret.

Podmainen luostari

Podmainen luostari sijaitsee kaupunkiasutuksen pohjoisreunamalla pienen ylämäkikävelyn päässä ja sinne on hyvät opasteet. Luostarialue on pieni, mutta siellä on vierailijan kannalta kaikki luostarille olennainen - kivinen sisäpiha, tuohusalttari, kirkko ja matkamuistomyymälä. Luostari on ortodoksinen, ja sinne mennessään on hyvä muistaa säädyllinen luostaripukeutuminen.

Luostarin kirkon seinien maalaukset ovat varsin yllättäviä, osin avoimen poliittisia (kuvissa seikkailee esimerkiksi punatähtihattuinen armeijamies) tai surrealistisia.

Podostrogin luostari

Podostrogin luostarin pitäisi sijaita Podmainen luostarista vuorille päin. Podmainen luostarin seutuvilla on opaskyltti, ja niinpä lähdimme reippaasti kiipeämään ylämäkeen, vaikka esimerkiksi Googlen karttapalvelu ei luostaria löytänytkään (Podmainen luostarista sentään löytyy kävijäkommentti "Kaunis paikka!"). Kyltin mukaan matkaa on komisen kilometriä, Lonely Planetin Montenegro-oppaan mukaan kaksi.

Jonkinmoisen kävelyn jälkeen saavuimme kirkon ja hautausmaan kohdalle. Jatkoimme eteenpäin, maisemat vuoritieltä Budvaan päin olivat kauniit.

 
Kun merkkiäkään luostarista ei alkanut näkyä, päätimme kysyä neuvoa paikallisilta. Ensimmäsen kielimuuria eri suunnilta kaartelevan keskustelun tulos oli se, että Podostrog-niminen alue kyllä on olemassa, mutta luostarista vanha mies ei ollut koskaan kuullutkaan. Kiitimme ja jatkoimme matkaa.

Vuoren rinteillä oli jonkin verran taloprojekteja meneillään - osa sen näköisinää, ettei niillä ollut tarkoitustakaan edistyä, mutta osan parissa työskenneltiin. Raksamiehet viheltelivät peräämme, mistä päättelimme, ettei vuoritiellä yleensä juurikaan ollut jalankulkijoita - hellehikeentynyt punakka ylämäkiolemuksemme kun ei ollut erityisen hot, muutoin kuin konkreettisesti. Kysyimme kuitenkin tietä myös raksamiehiltä. Nyt englannintaito oli parempi, mutta hekään eivät koskaan olleet luostarista kuulleetkaan. Kysyimme, minne tie sitten johtaa - vastaus oli kiipeämisurakkaamme ajatellen diplomaattisesti "panorama".

Kävelimme vielä jonkin matkaa kunnes päädyimme vuorten väliseen solaan, josta tie alkoi jatkua alamäkeen vuorten toiselle puolen. Päätimme, että on aika kääntyä takaisin.

Podostrogin luostaria emme siis koskaan löytäneet, siis onnea matkaan seuraaville etsijöille!

Skadar-järven kansallispuisto, Montenegro

 
Skadar-järven kansallispuisto sijaitsee osittain Montenegron, osittain Albanian puolella. Montenegron puoli sain kansallispuistostatuksen vuonna 1983, Albanian puoli vasta huomattavasti myöhemmin.

Skadar-järvi on Etelä-Euroopan suurin järvi, ja kansallispuistoon tutustuminen kannattaakin ehdottomasti tehdä veneitse. Kansallispuistossa on pieni (ja siksi juuri sopivan kokoinen) näyttely alueen eläimistöstä ja pinnanmuodostuksesta lyhyine opasteksteineen. Kansallispuistossa asustaa myös pelikaaneja - harmi vain, että ainoa, jonka taisimme nähdä, oli näyttelyn täytetty yksilö.

Maisemat ovat hämmentäviä. Jokivesi on liejuista ja mintunvihreää, järvivesi puolestaan äärettömän kirkasta. Toisaalta maisema vaikuttaa tutun suomalaiselta lumpeineen päivineen, mutta ympäröivät vuoret muistuttavat siitä, että ollaan kuitenkin ihan toisaalla.

Ekskursioveneessä tunnelma on 1800-lukulainen, tulee mieleen Tolstoi. Ajellaan rauhallisesti auringossa, tarkkaillaan luontoa ja lintuja, syödään eväitä - blinimäisiä lettuja juuston ja hunajan kera -, aina välillä pydähdytään ankkuriin keskelle järveä ja halukkaat pulahtavat uimaan. Vastaan lipuu aina välillä toisia veneitä, kalastajat ovat pystyttäneet aurinkovarjonsa kalliorannoille tai kalastavat pienistä veneistä. Puuttuu vain se, että joku ottaisi spontaanisti esiin viulun ja alkaisi soittaa kaihoisia sävelmiä.

Turistit Montenegroon tulevat lähinnä Venäjältä ja Serbiasta, kesäkuun alku on vielä hiljaista ja väljää aikaa. Suurimmassa osassa ravintoloita asiakkaita puhutellaan spontaanisti venäjäksi, samoin monet retkistä ovat venäjänkielisiä. Tämän retken oppaamme puhui myös varsin hyvää englantia, ja saimme englanninkieliset selostukset henkilökohtaisesti.

Saapuminen Skadar-järven kansallispuistoon on varsin vuoristoinen, sillä suurin osa Montenegron pikkuriikkisestä valtiosta koostuu vuorista. Autopahoinvoivien kannattaa varautua vähintään muovipussilla, sillä vaikka autossa olisi ilmastointi, niin tien mutkaisuus, korkeuserot, kuuma auringonpaiste ja retken synnyttämä jännitys on eufemistisesti sanottuna haastava yhdistelmä.

Maisemien ja tunnelman vuoksi Skadarin kansallispuiston päiväretki on kokemisen arvoinen. Montenegrossa on yhteensä neljä kansallispuistoa, mutta luontomatkailu tuntuu olevan vielä varsin alkutekijöissään. Upeaa luontoa kyllä on, mutta esimerkiksi tietoa merkityistä patikointipoluista tuntuu olevan melko vaikeaa saada, vaikka ankara googlaaminen jonkinlaista tulosta tuottaakin.