Esplanadin puiston laidalla Riiassa sijaitseva
Latvian kansallismuseo esittelee latvialaista taidetta - ja juuri senhän näkeminen tässä kiinnosti, koska päässä ei helähtänyt minkäänlainen kello sen suhteen, mitä, millaista tai minkä nimisten taiteilijoiden tekemää on latvialainen taide. Kansallismuseossa on esillä myös vaihtelevia näyttelyitä, mutta nyt kiinnosti ensisijaisesti siis perusnäyttelyt. Lippu kaikkiin näyttelyihin maksoi 15 euroa, ja valitsimme sen, jotta välttyisimme säätämiseltä tyyliin "saako tähän saliin tulla tällä lipulla?" - mutta halvemmallakin olisi siis saattanut päästä.
Kerroskartan mukaan etenkin kaksi kerroksista on erikoistunut latvialaisen kuvataiteen teoksiin 1700-luvun lopulta 1900-luvun puoliväliin. Aloitimme vanhemmasta taiteesta, ja museossa sisäinen taidekonservatiivini pääsikin valloilleen. Eniten nimittäin viehätyin juurikin modernismia edeltäneestä maalaustaiteesta.
1700-luvun lopun taiteilijoiden kavalkadi alkaa muotokuvilla. Muotokuvissa silmiinpistävää on se, että miesten seurana on hyvin usein koira. Näistä maalauksista monen oli maalannut Johans Heinrihs Baumans, ja yksi oli omistettu vain eläimille. Kettu ja jänis kieriskelevät naurusta kun nyrpeän näköinen metsästyskoira on hukannut vainun.
Toinen silmiinpistävä ja vaikuttava seikka latvialaisessa maalaustaiteessa oli valo. Vanhemmassa maisemamaalauksessa valo loi vuorokauden- ja vuodenaikoja. Näistä esimerkkeinä kolme maalausta Johans Valtersilta: Nocturne ja kaksi puutaulua, koivikko ja haavikko.
Modernismin suuntaukset tuntuivat jotenkin tutummilta ja siksi ehkäpä kuluneemmilta, mutta vaikuttavaa taidetta näistäkin saleista löytyi. Teodors Zalkansin veistoksen Portrait of Modest Mussorgsky terävät kulmat ovat leimallisen modernistisia:
Mutta myös 1900-luvun teoksissa vaikuttavilta oli valo. Tästä esimerkkeinä Karlis Padegsin kaksi teosta: Father and Son ja Madonna with a Machine Gun, joissa molemmissa valolla luodaan voimakas kontrasti myös temaattisesti:
Museon kellarikerroksessa oli esillä laaja valokuvanäyttely, mutta taidekiintiö jo täyttyneenä kiinnostavampaa oli itse miljöö kuin näyttely: kellari toimii samalla museon kokoelmien varastona, ja oli hauskaa tirkistellä museon "kellarikomeroiden" tauluvarastoja: miksi nämä eivät nyt ole esillä, vaan ovat täällä? onko joukossa tuttuja tekijöitä?
Alakerrassa on myös museokauppa ja -kahvila. Kahvila lienee kesäaikaan idyllinen, sillä se aukeaa meson takana olevaan puistoon ja kesäterassilla lounastaminen olisi varmaankin kiva kokemus. Syysaikaan kahvila on hieman vaatimaton, niin kokonsa kuin tarjontansakin puolesta, mutta ihan ookoo siellä on piipahtaa. Lounasta paikan varaan ei kuitenkaan kannata jättää, kuten me teimme. Fetasalaatissa ei ollut mitään vikaa, mutta se oli niin sanotun välinäppäsen kokoinen, joten ilman kaveriksi tilattua perunalettuannosta kokemuksesta olisi ehkä jäänyt vain äreäksi.
Kansallismuseossa kannattaa ehdottomasti käydä, jos taide ja arkkitehtuuri kiinnostaa. Parin tunnin visiitti riitti meille, mutta näyttelyiden parissa saisi helposti kulumaan vähintäänkin puoli päivää, jos antaumuksella jaksaisi kierrellä.