Parunasim @ Riika, Latvia

 

Parunasim-kahvila pikkukujalla erään kirkon kupeessa Riian vanhassa kaupungissa on brändätty kaupungin romanttisimmaksi kahvilaksi, ja söpöstä paikasta onkin kyse. Kahvila on pieni, mutta koostuu kahdesta kerroksesta - jos alakerrassa ei ole tilaa, kannattaa kurkata yläkerta. Kahvila vaikuttaa kuitenkin hyvin suositulta, joten aina tilaa ei ehkä ole. 

Kahvi oli hyvä ja kakut kauniin näköisiä. Tämän kahvilakokemuksen perusteella luokittelen kuitenkin Latvian niiden maiden joukkoon, joissa konditoriatuotteita koskee sanonta moni kakku päältä kaunis. Kakkupala ei nimittäin lupaavasta ulkonäöstään huolimatta maistunut juuri miltään. Rakenne oli kyllä kivan kuohkea niin taikinan kuin kuorrutteenkin osalta, mutta mausta puuttui niin sokeri kuin suklaa - joita molempia suklaakakulta olisi odottanut. Lievä kaakaon maku välittyi - ihan kuin kakku olisi leivottu suklaan tai tumman VanHoutensin sijasta jostain oBoystä tai Vesselistä. Ei sen syöminen mitään kärsimystä ollut, mutta elämys oli esteettinen, ei kulinaristinen.

Latvian kansallismuseo, Riika

Esplanadin puiston laidalla Riiassa sijaitseva Latvian kansallismuseo esittelee latvialaista taidetta - ja juuri senhän näkeminen tässä kiinnosti, koska päässä ei helähtänyt minkäänlainen kello sen suhteen, mitä, millaista tai minkä nimisten taiteilijoiden tekemää on latvialainen taide. Kansallismuseossa on esillä myös vaihtelevia näyttelyitä, mutta nyt kiinnosti ensisijaisesti siis perusnäyttelyt. Lippu kaikkiin näyttelyihin maksoi 15 euroa, ja valitsimme sen, jotta välttyisimme säätämiseltä tyyliin "saako tähän saliin tulla tällä lipulla?" - mutta halvemmallakin olisi siis saattanut päästä. 

Kerroskartan mukaan etenkin kaksi kerroksista on erikoistunut latvialaisen kuvataiteen teoksiin 1700-luvun lopulta 1900-luvun puoliväliin. Aloitimme vanhemmasta taiteesta, ja museossa sisäinen taidekonservatiivini pääsikin valloilleen. Eniten nimittäin viehätyin juurikin modernismia edeltäneestä maalaustaiteesta.

1700-luvun lopun taiteilijoiden kavalkadi alkaa muotokuvilla. Muotokuvissa silmiinpistävää on se, että miesten seurana on hyvin usein koira. Näistä maalauksista monen oli maalannut Johans Heinrihs Baumans, ja yksi oli omistettu vain eläimille. Kettu ja jänis kieriskelevät naurusta kun nyrpeän näköinen metsästyskoira on hukannut vainun.

 

Toinen silmiinpistävä ja vaikuttava seikka latvialaisessa maalaustaiteessa oli valo. Vanhemmassa maisemamaalauksessa valo loi vuorokauden- ja vuodenaikoja. Näistä esimerkkeinä kolme maalausta Johans Valtersilta: Nocturne ja kaksi puutaulua, koivikko ja haavikko.

 

Modernismin suuntaukset tuntuivat jotenkin tutummilta ja siksi ehkäpä kuluneemmilta, mutta vaikuttavaa taidetta näistäkin saleista löytyi. Teodors Zalkansin veistoksen Portrait of Modest Mussorgsky terävät kulmat ovat leimallisen modernistisia:

 

Mutta myös 1900-luvun teoksissa vaikuttavilta oli valo. Tästä esimerkkeinä Karlis Padegsin kaksi teosta: Father and Son ja Madonna with a Machine Gun, joissa molemmissa valolla luodaan voimakas kontrasti myös temaattisesti:

 

Museon kellarikerroksessa oli esillä laaja valokuvanäyttely, mutta taidekiintiö jo täyttyneenä kiinnostavampaa oli itse miljöö kuin näyttely: kellari toimii samalla museon kokoelmien varastona, ja oli hauskaa tirkistellä museon "kellarikomeroiden" tauluvarastoja: miksi nämä eivät nyt ole esillä, vaan ovat täällä? onko joukossa tuttuja tekijöitä? 

Alakerrassa on myös museokauppa ja -kahvila. Kahvila lienee kesäaikaan idyllinen, sillä se aukeaa meson takana olevaan puistoon ja kesäterassilla lounastaminen olisi varmaankin kiva kokemus. Syysaikaan kahvila on hieman vaatimaton, niin kokonsa kuin tarjontansakin puolesta, mutta ihan ookoo siellä on piipahtaa. Lounasta paikan varaan ei kuitenkaan kannata jättää, kuten me teimme. Fetasalaatissa ei ollut mitään vikaa, mutta se oli niin sanotun välinäppäsen kokoinen, joten ilman kaveriksi tilattua perunalettuannosta kokemuksesta olisi ehkä jäänyt vain äreäksi.

Kansallismuseossa kannattaa ehdottomasti käydä, jos taide ja arkkitehtuuri kiinnostaa. Parin tunnin visiitti riitti meille, mutta näyttelyiden parissa saisi helposti kulumaan vähintäänkin puoli päivää, jos antaumuksella jaksaisi kierrellä.

Riian keskustori, Latvia

Riian keskustori sijaitsee vanhankapungin kaakkoispuolella, rautatie- ja linja-autoaseman vieressä. Myyntipöydät ovat vanhoissa zeppeliinihalleissa ja pihalla hallien ulkopuolella. Alue on valtava ja kaikkea tursuava. Hallit on omistettu erilaisille myyntiartikkeleille: on erikseen esimerkiksi kalatuotehalli ja vihanneshalli. Tarjolla on myös paljon kaukoidän halpatavaraa. Jos kaupungilla käyskennellessä tulee mieleen, että onpa yllättävän siistiä ja epärouheaa, keskustorilla elämän monimuotoisuuteen törmää. Kokonaisuus on värikäs, meluisa, arkinen ja autenttinen. 

Matkailijanäkökulmasta keskustorilla kannattaa tunnelman vuoksi piipahtaa, mutta jos oma arki ei sijoitu kaupunkiin, ostettavaa ei lopulta liiemmälti ole. Alue on myös niin valtava, että kokonaan sitä ei kannattane haravoida läpi. Ruokapaikat näyttävät enemmän arkisille pikaruokapaikoille.

Agenskalnsin kauppahalli @ Riika, Latvia

 

Riiassa on usieta kauppahalleja, mutta Agenskalnsin kaupunginosaan Daugavan länsipuolelle kannattaa lähteä kauppahallin vuoksi. Hedelmiä, vihanneksia ja vanhaa roinaa myydään kauppahallin ulkopuolella(kin), sisäpuolelta alakerrasta sitä löytyy lisää ja yläkerta on omistettu ravintoloille. Tunnelma on hipsterimäisen siisti, huomattavasti keskiluokkasempi kuin zeppeliinihalleissa sijaisevan keskustorin tunnelma. 

 

Jos ei ole erityistä tarvetta ostella kaikenlajisia tomaatteja, omenia tai muita kausivihanneksia, herkullisia konditoria- ja panimotuotteita on myös tarjolla.

Yläkerran ravintolamaailma on monipuolinen, joskin ainakin viikonloppuisin sen verran suorittu, että pöytäpaikan löytämisessä voi mennä hetki. Se tosin on myös hyvä merkki - täällä käydään syömässä, ja siihen on oltava syy. Harkinnan jälkeen päätimme kokeilla perunalettuja, niitä kun ei ole tarjolla joka paikassa. Annos toimi hienosti "kevyenä" lounaana.

Kristine Abika: Magnetiskais lauks @ Kalnciema kvartala galerija, Riika, Latvia

Kalncieman torilla järjestetään lauantaisin eriteemaisia myyjäisiä. Paikalla on kuitenmin tyypillisesti käsitöiden ja ruokatuotteiden myyjiä, ja torin toisella laidalla on kiva kahvila-viinilä, toisella laidalla puolestaan galleria. 

Galleriassa oli esillä Kristine Abikan Magnetiskais lauks -näyttely, joka leikittelee metallilla. Galleriatilassa on joitain isompia metalliromun paloja (joista tulee mieleen avaruusraketin kärki, mutta kenties ne ovat pikemminkin peräisin maataloudesta), ja seinällä on kollaasi, joka koostuu lähinnä metalliromun valokuvista, mutta mukana on myös konkreettista metalliromua. Kokonaisuus huijaa silmää, ja jälkimmäisiä ei heti erota. Näyttelyn nimi on fysiikan käsite, suomeksi magneettikenttä.

La Kanna @ Riika, Latvia

Riiassa kannattaa käydä syömässä La Kanna -ravintolassa. Tunnelma on  lämmin ja kotoisa, palvelu välitöntä ja humorististakin. Lista on sopivan laaja. La Kannassa ihastuin latvialaisiin tomaatteihin (listalla on samanniminen alkuruoka, ja yksinkertaisuudessaan se oli superherkullinen!), joiden monimuotoiseen ja värikkääseen maailmaan törmäsin sittemmin torien ja kapuppahallien valikoimassa. Suhteeni tomaatteihin on ollut aika neutraali, mutta nyt jos jotain latvialaisilta kadehdin, se on tomaatit.

 

Pääruoista valitsin sienirisoton, joka oli rakenteeltaan onnistunut ja makumaailmaltaan syvä. Annos näyttää kenties pieneltä, mutta risotolle tyypillisesti yhtään enempää ei olisi kyllä jaksanut syödä. 

 

La Kannan viinilistalta löytyi menuihimme sopiva punaviini, ja alkuruoka - pääruoka - (puolikas) viinipullo - (puolikas) vesipullo -kombolla päivällisen hinta oli ehkäpä riikalaista keskitasoa korkeampi, mutta ei mitenkään kallis. La Kanna sijaitsee Riian uuden keskustan (Centrs) vanhankaupunginpuoleisella laidalla. Siinä missä vanhassa kaupungissa tuntuu olevan lähinnä hotelliravintoloita ja nimenomaan turisteille suunnattuja ravintoloita (missä ei ole mitään pahaa - ravintoloita on paljon ja syömään on helppoa löytää), La Kanna oli omalaatuinen.