"Elokuinen päivä on kulunut ilman pilvenhattaraakaan taivaalla, mutta kesä ei tunkeudu eristysosaston suljettujen ikkunoiden läpi."
Johnny Kniga 2013 [vaikkei painovuotta teoksessa luekaan - !]. Suom. Otto Lappalainen. Alkuteos Torka aldrig tårar utan hadskar - 1. Kärleken, 2012. 291 s.
Jonas Gardellista ja hänen romaanistaan Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin on ollut jonkin verran haastatteluja alkukesän lehdissä. Tällainen haastattelu sai minutkin kiinnostumaan teoksesta. Teos on itse asiassa romaanitrilogia, jonka ensimmäinen osa, Rakkaus, on suomennettu tänä vuonna.
Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin on tärkeä teos. Se kirjoittaa auki vaiettua historiaa, Ruotsin homoseksuaalinen historiaa. Tarina on tragedia, sillä se kertoo ajasta, jolloin Aids saapuu Ruotsiin. Gardellin tapa käsitellä aihettaan ja luoda henkilöhahmoja on kuitenkin lämminhenkinen ja jollain tapaa läpeensä ihmisuskoinen: henkilökohtalot ovat yksilötason tragedioita ja yhteiskunnan taso kertoo asenteista juontuvasta tragediasta, mutta kuitenkin maailmassa on paljon lämpöä, rakkautta ja keskinäistä solidaarisuutta.
Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin -romaanitrilogian ensimmäinen osa kertoo ennen kaikkea kahdesta pojasta, Rasmuksesta ja Benjaminista, ja lopulta heidän kohtaamisestaan. Rasmus saapuu ahdasmielisestä pikkukaupungista Tukholmaan opiskelemaan ja aloittaa vihdoin elämän sellaisena kuin hän on, homona. Rasmuksen ensiaskeleiden kuvaaminen Tukholmassa kuvittaa hienosti nuoruutta sellaisena kuin se on sekoitus äärimmäistä varmuutta ja epävarmuutta.
Benjamin puolestaan on Jehovan todistaja. Hänellä ei ole identiteettikriisiä tai erityisesti muitakaan kriisejä. Elämä Jumalan valtakunnassa odottaa häntä. Eräs ovelta ovelle -vierailu saa kuitenkin Benjaminin hyvin harjoitellut kysymykset ja vastaukset pahasti sekaisin - varsinkin kun lopuksi hänelle esitetään retorinen kysymys "Tiedäthän, että sinä olet homoseksuaali? Vai kuinka?"
Rakkaus on romaani nuoruudesta, etsimisen ja löytämisen ajasta sekä hitaasta vapautumisen kehityksestä, jota tapahtuu yhteiskunnassa ja asenteissa ja jota romaanin kerronta kommentoi lempeän ironisesti. Rakkauden kerronnassa on kuitenkin jatkuvasti leikkauksia tulevaisuuteen, sairaaloihin, kuolemaan ja menetykseen, jotka romaanin nykyajassa vasta hivuttautuvat tukholmalaiseen todellisuuteen.
Gardell kirjoittaa äärimmäisen koskettavasti. En malta odottaa romaanitrilogian seuraavien osien suomentamista - toisen osan, Sairauden, suomennoksn pitäisi ilmestyä keväällä 2014 ja kolmannen osan, Kuoleman, syksyllä 2014.
Ja terveiset kustantajalle - olis ihan kiva, jos kovakantisen kirjan sivut pysyisivät selkämyksessä kiinni edes yhden lukukerran verran. Tämä on romaani, jonka äärelle on ehkä pakko palata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti