"Sinä vuonna joulun tienoilla päivä toisensa jälkeen päätti sarastaa lyijyisenä ja kuuraisena."
Otava 2012. Suom. Antero Tiittula. Alkuteos El prisonero del cielo, 2011. 332 s.
Taivasten vanki on Carlos Ruiz Zafónin Barcelona-sarjan kolmas osa. Tällä kertaa Unohdettujen kirjojen hautausmaa ja mystiikka muutoinkin ovat sivuosassa vaikkakin läsnä, ja keskiössä on Francon aika - Taivasten vanki on siis hyvin yhteiskunnallinen romaani.
Tyyli on kuitenkin taattua Carlos Ruiz Zafónia. Vaikka romaani kerii auki veristä ja väkivaltaista historiaa, sävy säilyy lämpimänä ja ihmisuskoisena; maailmassa on pahuutta ja pahoja ihmisiä, mutta hyvät kohtaavat kuitenkin aina myös hyvyyttä. Taivasten vanki allusioi suoraan esimerkiksi Victor Hugon Kurjiin (1862), kohtaukseen, jossa Jean Valjean vankilasta paettuaan yöpyy papin luona ja varastaa tämän pöytähopeat.
Taivasten vangin nykyhetki on talvi 1957. Semperen kirjakaupassa käy ostoksilla omituinen hahmo, joka jättää uhkaavan ja salaperäisen viestin Fermín Romero de Torresille. Viesti avaa railon Fermínin menneisyyteen, jonka varjoja ja valonsäteitä tarina ryhtyy siilaamaan.
Carlos Ruiz Zafón kirjoittaa äärimmäisen sujuvaa ja koukuttavaa laatuviihdettä, jonka maailmassa haluaisi olla pidempäänkin. Taivasten vanki vihjaa siihen, että Barcelona-sarja ei jääne trilogiaksi. Se jättää melkoiset odotukset jatkolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti