Nousu Španjoliin alkaa käytännössä Hvarin kaupungin keskusaukiolta. Alkumatka on kiviportaita kaupungin halki, joten vesipullo on aivan ehdoton varuste. Loppumatka taittuu kiemurtelevaa kävelytietä pitkin, mutta yhtä kaikki, sekin on ylämäkeä.
Puolimatkassa kävelytietä voi poiketa katsomaan pientä kirkkoa, mutta sen ovet lienevät suljetut. Kirkolle noustaan rappeutuneita tai jo lähes kadonneita portaita pitkin.
Španjolin linna on melko pieni ja vaatimaton, ja sikäli pääsymaksu (25 kunaa) tuntuu liioitellulta. Maisemat ovat upeat, ja sen vuoksi linnoitukseen kannattaa kiivetä.
Linnoituksen tyrmään on saatu luotua ahdistava tunnelma. Olin lukemassa linnoitusvierailun aikaan Carlos Ruiz Zafónin Taivasten vankia, ja tyrmässä vieraileminen assosioitui mielessäni tuon romaanin tyrmäkuvauksiin. Vaikka aika ja paikka eivät täsmääkään - Carlos Ruiz Zafón kuvaa Francon ajan Barcelonaa, Španjol on kroatialainen myöhäiskeskiajan linnoitus - niin tunnelma kylläkin.
Linnoituksessa on myös nähtävillä kuvia paikallisista vaakunoista ja arkeologinen näyttely Adrianmerestä löytyneistä esineistä.
Jonkinmoinen kahvila tai baarikin on, mutta siellä ei kerrassaan ollut ruuhkaa, kuten ei kyllä koko linnoituksessakaan. Matkamuistomyymälän vailkoima on tavanomainen lukuun ottamatta järkyttävän rumia simpukoista koottuja figuureja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti