Keikka alkoi hitailla biiseillä: aloituiksena kuultiin Tuottelias-biisi, jonka itseironinen sanoitus (rakkaus aikani vie, enkä siksi sitä enää tee - - minä haluan olla / minä haluan olla / minä haluan olla / tuottelias) johdatteli siihen, että keikan toinen pääsävy oli - itseironia. Samassa tunnelmassa kuultiin muun muassa Fakin Rockstarr -kappale ja autotunen överi-ilottelua, johon upeaäänisellä Vestalla todellakin oli varaa.
Toisaalta keikalla kuultiin myös koskettavia ja herkkiä kappaleita, kuten keväällä julkaistun Lohtulauseita-levyn nimikkobiisi.
Keikan huippukohta oli kuitenkin Vestallica, jossa irrottelivat niin esiintyjät kuin yleisökin.
Keikka oli todella onnistunut, joskin siinä (mielestäni sympaattisella ja odotuksia luovalla tavalla) näkyi myös se, että kyse ei ole kokeneesta pitkän linjan artistista: esimerkiksi tauot kappaleiden välillä olivat huomattavan pitkiä ja kappaleisiin oli sovitettu myös sisäisiä taukoja, jotka liiallisesti toistuvassa määrin eivät toimineet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti