"Istuin ilkosillani pellon pientareella viljavainion yli kotitaloa katsellen."
Liberté 1989. 86 s.
Kim Bentzin pienoisromaani Kastroitu on ristiriitainen lukukokemus. Teoksen tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Suomeen (ja muistelevien takaumien kautta sitä aiempaan aikaan). Teoksen päähenkilö on keski-ikäinen mies, joka toimii oppikoulun musiikinopettajana ja johtaa seurakunnan nuorten kuoroa. Päähenkilö-minäkertoja on myös homoseksuaali - ja Suomessa homoseksuaalisuus oli kriminalisoitu vuoteen 1971 saakka, kuten takakansiteksti muistuttaa.
Minäkertoja on siis joutunut tukahduttamaan homoseksuaalisuutensa. Hänellä on kuitenkin ollut suhteita: toisaalta kaksi heterosuhdetta ja toisaalta joitakin homoseksuaalisia suhteita, joista romaanissa puhutaan ystävyyksinä. Hän on kuitenkin hyvin yksinäinen, sekä henkisesti että fyysisesti.
Romaanin tapahtumat lähtevät liikkeelle siitä, kun poliisit tulevat hakemaan päähenkilöä, koska on saatu ilmoitus, että hän on pakottanut yhden oppilaistaan, 15-vuotiaan pojan, sukupuoliyhteyteen. Se, oliko kyse pakottamisesta vai vapaaehtoisuudesta, jätetään romaanissa ristivalotetuksi. Päähenkilöä syytetään kahdesta asiasta, pidättämään tullut poliisi tiivistää sen repliikissään näin: "Ymmärrättekö, että alaikäiseen sotkeutuminen on jo sinällään rikos, ja samaan sukupuoleen, sekin on jo itsessään rikos?"
Päähenkilö itse ei ajattele tehneensä varsinaisesti mitään väärin, vaikka hän syytteleekin itseään siitä, että oli teon tapahtuessa humalassa. Hän syyttää teoksessa pikemminkin yhteiskuntaa: kuinka mahdotonta hänen olisi ollut luoda homoseksuaalisia suhteita aikuisten kanssa, kun homoseksuaalisuus on kriminalisoitua. Päähenkilö vaikuttaa olevan musiikinopettajana varsin karismaattinen ja hän tarjoaa myös oppituntien ulkopuolista opetusta kuten pianotunteja tai kuorokvartettiharjoituksia niille pojille, joiden seurasta hän on kiinnostunut.
Päähenkilö kokee itsensä uhrina: "Luulen, että käynnissä oli yleinen ajojahtim puhdistus. Oli ihanteita täynnä oleva olympiavuosi. Minä olin matkalla uhrattavaksi Suomen poikien edestä." Kuten huomataan, romaanin kieli on pateettista.
Vuonna 2018 Kastroitua on mahdotonta olla lukematta #metoo-lasien läpi. Kuluneen vuoden aikana Suomessakin on tullut esille kouluissa nykyaikana tapahtunutta seksuaalista hyväksikäyttöä - nimenomaan sellaista, jossa on karismaattinen taideaineiden opettaja, joka on ahdistellut opiskelijoita. Mieleen tulee runsaasti mediassa esillä ollut Kallion lukion draamaopettajan tapaus, ja HS Kuukausiliitteen uutisoima turkulainen musiikinopettaja.
Kastroitu kerrotaan alusta loppuun minäkertojaa käyttäen, joten alusta loppuun näkökulma on päähenkilön. Päähenkilöllä on myös vahva uskonnollinen tausta, joten hän hakee runsaasti lohtua myös raamatunlauseista. Tosiaan: Jos yhteiskunta olisi suhtautunut homoseksuaalisuuteen toisella tapaa, olisiko päähenkilö etsinyt ja löytänyt itselleen tasaveroisen homoseksuaalisen suhteen (tai halutessaan vaikka nipun irtosuhteita aikuisten kesken)? Vai onko tämä romaani kertomus henkilöstä, josta #metoon aikakaudella puhuttaisiin valtarakenteiden väärinkäyttäjänä ja seksuaalisena hyväksikäyttäjänä - tai sitten suorasanaisemmin pedofiilinä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti