Flush! @ Virka Galleria

Mikäs syksyä piristäisikään paremmin kuin pieni skandaali, ja siispä suunta kohti Virka Galleriaa ja Flush!-näyttelyä. Flush! esittelee taidetta Helsingin kaupungintalon käymälätiloissa, mikä ideana kuulostaa hauskalta. Yllättävät kohtaamiset taiteen kanssa ovat ehkä parhaita - sellaiset tilanteet, kun ei odota mitään, mutta saakin jotain jännää tai kivaa tai ajatteluttavaa.

Naistenhuone on valtava, pikemminkin huoneisto. Naistenhuoneen aulassa on Päivi Koskisen valokuvia, joissa on miehiä suihkussa työvaatteet päällä. "Vastoin odotuksia ihmiset eivät ole suihkuun mennessään riisuneet titteleitään ja yhteiskunnallisia asemiaan, vaan vesi huuhtelee heidän työasuaan ja julkista minäänsä", toteaa esittelyteksti. Edellä siteerattua kuvissa lienee myös haettu mutta se ei kuvista ilman ohjetulkintaa välity. Pikemminkin tulee mieleen, ovatko kuvat piilomainontaa näkyvissä olevine tuotemerkkeineen ja pissaako pukumies kenties housuihinsa, koska hänellä on sellainen ilme.

Erillisessä käsienpesutilassa on Petri Saarisen Pierudisko. Pierudiskon irrottelevuus ei syrjässä olevassa tilassa pääse oikeuksiinsa, koska tuntuu omituiselta ajatukselta, miksi kukaan poikkeaisi pesemään kätensä - tai piereskelemään - erillistilaan, kun sen voi tehdä näppärämmässäkin paikassa. Ehkä ongelma on enemmän paikan pohjapiirustuksessa kuin itse taideteoksessa. Leikkisyys ja leikittelevyys, tunnelma jota teoksella haetaan, ovat kuitenkin kaukana tyhjästä tilasta.

Varsinaisesta wc-tilasta löytyy kohun aiheuttanut Minna Suoniemen Lullaby-videoteos. Täytyy myöntää - jos ilman ennakkoteitoa saapuisin paikalle vain käymään vessassa, hämmentyisin. Miksi video on täällä? Onko se täällä aina? Mikä sen viesti oikein on? Videolla pikkulapsi sörkkii silmät kiinni makaavan naisen kasvonpiirteitä, suuta ja silmiä. Välillä nainen murahtaa lapselle, ja katsoja näkee, että naisella on torahampaat. Ehkä vuorokausien unettomuus pikkulapsen kanssa tuntuu tuolta?

Flush! on varsin sukupuolittunut näyttely, joka ehkäpä haluaa ottaa kantaa rajoihin ja rajaamiseen mutta tekee sen joko tahallaan tai tahattomasti kovin skitsofrenisesti. Näyttelytekstissä todetaan kaupungintalon saniteettitilojen olevan ilmaiset ja auki kaikille kaupungilla liikkujille ikään, yhteiskuntaluokkaan tai kuntoon katsomatta, mutta "niiden käyttöä rajataan sukupuolen perusteella". "Sen takia myös FLUSH!- näyttelyn taideteosten yleisöt rajautuvat sukupuolen mukaan - naisten vessassa on oma ja miesten vessassa oma näyttelynsä." Lopuksi teksti kuitenkin haastaa itsensä ja lukijan: "Mutta uskaltaako näyttelyvieras taiteen tavoin huuhdella pöntöstä alas sukupuolittavat raja-aidat?"

Kas siinäpä kysymys. Molempien toilettitilojen ovessa on suuri lappu, jossa lukee usealla kielellä wc-tilan olevan tarkoitettu vain kyseisen sukupuolen edustajille. Naistenvessan ovi on kuitenkin apposen auki, miestenvessan ovi puolestaan kiinni. Päätimme "huuhdella pöntöstä alas" sukupuolittavat raja-aidat ja suuntasimme miestenvessaan. Käsin ovenkahvalla ja toinen jalka oven välissä -tilanteessa ekskursiomme kuitenkin tyssäsi niille sijoilleen, kun aulan toisella puolella päivystävät kolme vartijaa puuttuivat touhuihimme. Selvisi, että ei, naiset eivät todellakaan saa mennä miestenvessaan. Ainoa poikkeus on tiettynä päivänä oleva tunnin mittainen ajanjakso, jolloin eri sukupuolten edustajat voivat mennä kumpaankin wc-tilaan tutustumaan näyttelyyn. Orwellilaista sukupuolivapautta säännösteltyinä annoksina!