Jos esitettyä kappaleiden sarjaa ajattelee kokonaisteoksena, sanoituksista voi poimia esille murroksen tematiikkaa: jokin vanha on jäänyt taakse ja nyt on uuden aika, aika "nousta tuulen selkään". Kaikki sanoitukset olivat kuitenkin läpeensä kliseisiä ja täysin vailla konkretiaa - mieleen tulee aloitteleva runoilija, jonka tekstit ovat pelkkää fiilistelyä ilman minkäänlaista tarttumapintaa.
Konsertin jälkeen jäikin outo olo - millaiselle yleisölle tämä oikein oli tarkoitettu? Tosin tässä konsertissa ei yleisönkään käytöstä voi kehua - enpä muista, milloin olen edellisen kerran ollut klassisen musiikin konsertissa, jossa on noudatettu tällaista konserttietikettiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti