"Tallustelin tuttua tietä Sortavalan kalasatamasta."
Like/Pystykorvakirja 2010. Alkuteos Caleb, 2004. Kustannustoimittaja (ja suomentaja?): Sari Siimes. 164 s.
Armas Lindin omaelämäkerrallinen romaani Caleb - romanipojan evakkotaipale kertoo romanipojan kohtalosta Suomessa 1930- ja 40-luvuilla. Teos antaa näkökulman sekä evakkouteen että orpouteen. Yhteiskunta näytetään sellaisen lapsen näkökulmasta, jolla ei ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa omaan elämäänsä ja jonka puolesta toiset tekevät päätöksiä, perustelematta: "Hän kuului henkilökuntaan, kun minä taas kuuluin vaivaistalon alamaisen asemassa oleviin hoidokkeihin, joilla ei ollut valtaa muihin kuin omiin ajatuksiinsa. Minä olin ollut muiden vallan alistama aina siitä hetkestä asti, kun jouduin lastenkotiin. Alistetussa asemassa oleminen oli takonut leimansa niin syvälle sieluuni että, kun taivuin lukuisien vääryyksien edessä, tapahtui se ikään kuin vaistonvaraisena itsepuolustusmenetelmänä."
Caleb syntyy Sortavalassa. Varhaislapsuutensa hän viettää äitinsä ja sisarustensa kanssa. Äiti ei kykene pitämään lapsistaan huolta, ja Caleb viettää aikaansa kaduilla ja saa ruokaa ja rakkautta joiltain kaupunkilaisilta. Jossain vaiheessa sosiaalitoimi puuttuu asiaan, ja Caleb sisarineen joutuu lastenkotiin. Sota muuttaa elämän ja on lähdettävä evakkoon - ensin Muhokselle, sitten pohjoisemmas. Pohjoisessa Caleb sijoitetaan laitoksesta huutolaispojaksi vanhan, köyhän eukon mökkiin, ja sieltä vaivaistaloon.
Calebin tapa suhtautua asioihinsa ja elämäntapahtumiinsa on kaikkineen toiveikas ja hänestä välittyy usko tulevaisuuteen ja elämään: "Tämän hetken oli loputtava, jotta uusi ja tuntematon tulevaisuus voisi astua esiin. En tiennyt, mitä tulevaisuudella oli tarjottavanaan, saisinko kokea jotain parempaa vai kohdata uutta, vielä tuntematonta tuskaa." Kerrontatapa on elävä ja kirja on muutoinkin kiinnostavaa luettavaa kuin vain aikalaisdokumenttina. Harmillista vain, että suomeksi toimitettu painos (romaani on julkaistu aiemmin ruotsinkielisenä, mutta tiedoista ei selviä alkuperäinen kirjoituskieli) on varsin kehnosti toimitettu - kielivirheet lienevät tahattomia, sillä eivät ne mitään kerronnallista lisäarvoa tuo.
Romaanin kerronta tuo mieleen Kiba Lumbergin trilogian Musta perhonen - Repaleiset siivet - Samettiyö. Ei yksin siksi, että molemmat teokset sijoittuvat romanikulttuuriin ja kertovat paljolti lapsuudesta, vaan myös kielikuviensa ja kerrontansa sekä päähenkilön elämänasenteen vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti