maanantai 3. syyskuuta 2012

Jodi Picoult: Yhdeksäntoista minuuttia

"Kun luet tätä, olen toivottavasti kuollut."


Karisto 2008. Alkuteos Nineteen Minutes, 2007. Suom. Tytti Träff.  628 s.

Tartuin rohkeasti Picoultin romaaniin Yhdeksäntoista minuuttia, vaikka se nimeltään muistuttaakin Paulo Coelhon romaania Yksitoista minuuttia. Yksitoista minuuttia on ainoa Paulo Coelho, jonka olen lukenut, ja ainoaksi se saa jäädäkin, ellen sorru yltiöpäiseen masokismiin. Ikävä kyllä Yhdeksäntoista minuuttia oli jokseenkin yhtä heikko kuin lähes kaimansa Yksitoista minuuttia.

Picoultin romaanissa on useita päähenkilöitä, tapahtumia siis valotetaan usean henkilön näkökulmasta. Romaanin maailma on ihan ysärinuortensarja Beverly Hills 90210:n tasoa - kunnes "mikään ei ole enää ennallaan". Pikkukaupungin high school -idyllin rikkoo mikäs muukaan kuin kouluammunta. Aiheen käsittely myös taiteen - tai viihteen - keinoin on eittämättä tarpeellista. Siihen romaanin ansiot sitten jäävätkin, mikäli pelkkää kannanottoa voi pitää ansiona. Aihe ansaitsisi parempaa käsittelyä. Tosin oikeudenkäyntikuvauksessa päästään paitsi amerikkalaisen oikeussalidraaman tunnelmaan, myös hipomaan sitä, mitä tekijä on joutunut kokemaan ennen tekoaan.

Yhdeksäntoista minuutin kouluampuja on Peter. Peteriä on kiusattu koulussa esikoulun ensimmäisestä päivästä saakka ja mitä moninaisimmilla teoilla ja tasoilla. Kiusaamista ei ole saatu loppumaan, josko sitä on vakavissaan yritettykään. Koulu näytetään hierarkioiden paikkana. Huipulla tuulee ja nörtit ovat alinta pohjasakkaa. Marginaalityypit ja keskinkertaisuudet ovat turvassa, sillä ääripäät tarvitsevat toisiaan ollakseen olemassa - se mitä on ääripäiden välillä, ei ole järin kiinnostavaa.

Kiusaamisen, vallankäytön ja äärimmäisen väkivallan lisäksi Picault sotkee juoneen mukaan myös romantiikkaa, äiti-tytär-suhteen ongelmakohtia ja perheen sisäisiä traumoja. Sinänsä Picault hallitseen varsin hyvin tämäntyyppisen world fictionin, mutta kerronnan ennalta-arvattavuus ja junnaavuus sekä miljöön yletön amerikkalaisuus tekivät lukukokemuksestan puuduttavan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti