Juha Hurmeen ohjaamaa Europaeusta on kehuttu paljon ja kevään näytännöt on myyty loppuun, eikä suotta. Näytelmä on kerrassaan loistava! Hurmeella on äärimmäisen osuva ote 1800-luvun maailman elävöittämiseen - hän vain yksinkertaisesti osaa näyttää ihmiset ja tapahtumat kiinnostavina nykyihmiselle. Dialogi on nasevaa ja humoristista, näytteleminen on fyysistä ja oivaltavaa, ja teatterina Europaeus on piristävää valtavirrasta poikkeavaa katsottavaa siinä, että mitään nykyteknologiaa ei ole käytetty, vaan jännite syntyy puhtaasti näyttelemisestä, dialogista ja lauluista.
Koskettavinta ja hauskinta Europaeuksessa on musiikki. Petra Poutanen-Hurme ja Hanna Rajakangas luovat lavalle intensiteetin, joka lumoaa. Musiikki tekee kansanperinteen nykyaikaiseksi ja eläväksi tuoden näkyviin sen, mikä merkitys lauluilla on ennen ollut riiaamisen, hauskuuttelun ja surun välineinä - ja näyttää, että kappaleissa on edelleen sama voima. Väliajan molemmin puolin kuultavat kappaleet (Väliaikakupletti ja Ruumiin asento kävellessä) naurattavat yleisöä henkihieverin partaalle, suru ja haikeus puolestaan välittyvät alkupuolella kuultavasta äidin Europaeus-pojalleen osoittamasta Olisit kuin yksi pojista -kappaleesta sekä toisen puoliajan kappaleista Ah! Tämä maailma on kavala ja myrskyinen, Lähtipä sitten Pietarihin ja Hiihtäjän virsi.
Kevätkaudella Europaeusta esitetään Kansallisteatterin Willensaunassa, ja syyskaudella se siirtyy Pienen näyttämön puolelle. Nyt lippuja ostamaan, sillä tämä todellakin kannattaa nähdä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti