Helsingin kirkkoja

Siinä missä matkailtaessa tulee usein käytyä paikallisissa kirkoissa, arjessa kirkot ovat jääneet lähes tuntemattomiksi. Päätimme paikata tilannetta tekemällä kirkkokierroksen Helsingissä lauantaina. Helsingin kirkot on kätevästi koottu yhdelle nettisivulle, jolla on myös karttasovellus, jolta suurin osa kirkoista löytyy. Ongelmaksi paljastui kirkkojen aukiolo - suurin osa kirkoista on avoinna arkisin virka-aikaan puolenpäivän-iltapäivän seutuvilla, ja muulloin "tilaisuuksien ja toimitusten yhteydessä". Koska emme halunneet kutsumatta osua keskelle jotakin "tilaisuutta tai toimitusta" - lauantaihan on myös sekä hää- että hautajaispäivä - valitsimme kierroksemme kohteeksi ne kolme kirkkoa, jotka olivat nettisivujenkin mukaan avoinna.

Kallion kirkko

 

Kallion kirkon on suunnitellut Lars Sonck, ja se on vihitty käyttöön vuonna 1912. Tyylisuunnaltaan Kallion kirkko edustaa suomalaista art nouveauta, jossa kansainvälisiin art nouveau -vaikutteisiin on yhdistetty kansallisromanttisia piirteitä. Mitään kalevalaisia hahmoja kirkkomaalauksissa ei näy, mutta sisältä yllättävän vaaleaksi ja hillityksi paljastuvan kirkon koristemaalauksissa on käytetty luonnonläheisiä värejä ja ornamenttikuvioita, jotka viittaavat luontoon. Kultaa ei ole käytetty prameilevasti vaan pienissä yksityiskohdissa.

Ulkoapäin Kallion kirkko on jyhkeä - tornin huippu ylettyy 94 metriin merenpinnasta, noin 64 metriin maanpinnasta - ja lähestulkoon synkeä, ja niinpä sisätilojen ulkoiseen olomuotoon luoma kontrasti tuntuukin alkuun yllättävältä. Kallion kirkko on myös varsin suuri, siellä on 1100 istumapaikkaa.

Kallion kirkosta jäi positiivisin yleiskuva. Sisällä sai rauhassa käyskennellä ympäriinsä. Tunnelma oli sellainen, että jos kaipaisi rauhoittumishetkeä, voisi vallan hyvin joskus piipahtaa istuskelemaan sen kummemmitta uskonnollisitta kaipauksitta. Kallion kirkon aukioloajat olivat myös ylivoimaisesti parhaat - kirkko on auki joka päivä iltayhdeksään, arkisin se avautuu aamuseitsemältä ja viikonloppuisin aamuyhdeksältä.

Tuomiokirkko

Toisena kohteenamme oli Helsingin kaupunkikuvaa dominoiva Tuomiokirkko. Tuomiokirkko näyttää mahtipontiselta seisoessaan hallitsemassa Senaatintoria. Siin missä Kallion kirkossa olimme ainoat vierailijat, Tuomiokirkossa tilanne oli odotetustikin toinen, onhan Tuomiokirkko yksi Helsingin turistinähtävyyksistä.

Sisältä Tuomiokirkko on vaatimattomampi kuin mitä ulkokuori antaa olettaa. Seinissä on käytetty hillittyä vaaleansinistä ja valkoista ja muodot ovat pyöreitä, kuten empiretyyliin odottaa saattaakin. Toisaalta kultaa on käytetty rohkeasti kynttiläkruunuissa, alttaritaulun kehyksissä ja saarnastuolissa.

Tuomiokirkosta oli saatavilla vain maksullisia esitteitä (joiden vieressä oli kyltti, jossa luki suurin kirjaimin huomautus kohdan videovalvonnasta) toisin kuin Kallion kirkosta, jonka esitteitä oli vapaasti otettavissa. Tuomiokirkon internetsivuilta kuitenkin selviää, että kirkko on valmistunut vuonna 1852.

Visiittimme aikana kirkossa oli meneillään jonkin orkesterin harjoitukset, mikä toi tunnelmaan samanaikaisesti välittömyyttä ja ryhdikkyyttä.

Kampin kappeli

Viimeisenä kohteenamme oli Kampin kappeli. Kappeli valmistui Narinkkatorille joitakin vuosia sitten. Mielestäni oli kirkolta rohkea ratkaisu rakentaa hiljentymiseen tarkoitettu tila keskelle vilinää ja vilskettä - varmasti kalliille tontille ja vielä kokeellisella arkkitehtuurilla.

Kampin kappelin oviaukko kätkeytyy Simonkadulle nousevien kiviportaiden pieleen. Rakennuksessa on aula, jossa on istuimia, esitteitä ja kirkon työntekijöitä. Varsinaiseen kappeliin astutaan paksusta puuovesta. Tila on suhteellisen pieni. Toisessa päässä tilaa on alttari, toisessa päässä voi sytyttää kynttilän. Keskellä kulkee kaksi penkkiriviä. Kappelissa ei ole ikkunoita vaan se on puinen suppilo, jonka katon reunoilta siivilöityy päivänvalo. Ulos ei näe vaan tila on suljettu.

Kappelissa on yllättävän rauhallista. Vaikka tämäkin on nähtävyys ja kappelin ovi käy tiuhaan, tunnelma on täysin toisenlainen kuin ulkopuolella Narinkkatorilla ja Kampin keskuksessa. Voi uskoa, että rakennus todella puolustaa paikkaansa.