Minsk on paitsi suurten aukioiden ja leveiden katujen myös vihreyden kaupunki. Valitsimme puistokohteeksemme Chelyuskinitesin puiston, joka sijaitsee sinisen metrolinjan varrella. Puisto on suomalaisittain pikemminkin kaupunkimetsä, jossa voi kuljeskella leveitä kävelyteitä tai polkumaisempia reittejä pitkin.
Puulajisto vaihtelee eri puolilla puistoa: on jalojen lehtipuiden alueita, suomalaistyyppistä mänty-koivupuustoa ja kuusikkoja.
Kuten monista kohdin kaupunkia, täältäkin löytää sodan tai rauhan muistomerkin (riippuu hieman, miten asia määritellään):
Puisto on toisaalta rauhoittumisen paikka, toisaalta Chelyuskinitesin puistossa on myös runsaasti aktiviteetteja: eri puolilla puistoa on pieniä kojuja, terasseja ja wc-tiloja. Pussikaljoittelu ei taida kuulua minskiläiseen kulttuuriin, sillä sellaista toimintaa emme nähneet lainkaan - eikä se oikein olisi tähän puistoon sopinutkaan, sillä kuten mainittua, puisto on enimmälti metsää, ja penkeillä jalkakäytävien varsilla ihmisit istuvat varsin sivistyneesti. Myös lasten leikkikenttä vaikutti perheiden kesken erittäin suositulta kohteelta.
Ja todellakin, jos menoa ja meininkiä kaipaa, sitäkin tässä puistossa on saatavilla! Puiston keskellä on lava, jolla vaikutti äänimaisemasta päätellen olevan jos jonkinlaista musiikkiesitystä. Toisella reunaa puistoa on puolestaan tivoli, joka oli aivan mahtava kokemus. Uskaltauduimme vain maailmanpyörään (kertalippu per laite maksaa kaksi Valko-Venäjän ruplaa eli noin euron), mutta sekin oli aivan riittävän jännittävä kohde. Ja auringonpaisteessa syöty hattara, se maistui hyvältä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti