tiistai 12. kesäkuuta 2018

Sanna Eeva: Maamorsian


"Makasin vuoteessa omalla puolellani." 


Karisto 2008. 199 s.

Sanna Eevan romaani Maamorsian on varsin tyypillinen kasvutarina nuoresta naisesta, joka on hukannut itsensä ennen kuin on ehtinyt löytää itseään. Sonja on muuttanut maalta kaupunkiin, siis Helsinkiin, kohdannut siellä Arsin ja muuttanut tämän kanssa yhteen. Oma elämä on unohtunut: opinnot yliopistolla ovat jääneet, ja romaanin lähtötilanteessa Sonja on linnoittautunut hänen ja Arsin yhteiseen kotiin. Koti on likainen ja sekaisin, Sonjaa ei huvita lähteä ulos tai tehdä mitään. Arsi on työmatkalla.

Romaani rakentuu muutaman Sonjalle keskeiseksi osoittautuvan henkilöhahmon varaan: kuoleva isä makaa sairaalassa, parempaa elämää hamuava äiti pintaliitää Helsingissä uuden miehensä ja uuden tyttärensä kanssa, miesystävä Arsi on läsnä lähinnä poissaolonsa kautta, kotipuolessa on lapsuudenystävä Jelena ja sitten on Sonjaa vavahduttava ja herättelevät mystinen mieshahmo, Pappi. Kuljetaan matka hukasta itsensä löytämisen äärelle.

Maamorsian asettaa kaupungin ja maaseudun vastakkain. Sonja on kotoisin maalta eikä ole koskaan kotiutunut kaupunkiin (koska ei koskaan ole ollut siellä itsessään mitään), joten hänelle kaupunki edustaa vierautta ja pinnallisuutta:

"Kaupunkiin muuton jälkeen minulta oli kadonnut vuodenajat, ei ollut väliä oliko syyskuu vai marraskuu, sade oli kaupungissa aina sama, se jätti kuivuessaan ikkunalasiin pölyisiä jälkiä. Joskus oli vähän pimeämpää, silloin katulamput syttyivät aiemmin."

Maaseutu puolestaan edustaa aitoutta, sillä siellä vietytyssä lapsuudessa on koettu tärkeitä asioita. Koska Sonja ei oikein ole itsenään olemassa, hänen on vaikeaa olla yhtään missään: "- - minä en voinut mennä kaupunkiin sillä Arsi puuttui sieltä, enkä minä voinut olla täällä sillä isä puuttui täältä."

Ja kuten kasvukertomuksissa tyypillisesti, lopulta Sonja alkaa oppia olemaan joku ja jossakin. Maamorsian on romaani, jossa kaupunki on ahdistava ja merkityksetön paikka ja jossa ihminen voi ymmärtää sitä, kuka on, jos palaa juurilleen, maaseudulle. Romaanin viestin voi oikeastaan lukea jo kirjailijan kiitossanoista ("Kiitän vuotta Helsingissä ja sitä että se on ohi"), romaanin voi yhtä lailla jättää lukematta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti