"Siihen aikaan minun nimi oli Susan Trinder."
Tammi 2006. Suom. Helene Bützov. Alkuteos Fingersmith, 2002. 673 s.
Kuten olen jo aiemminkin todennut, Sarah Waters on aivan käsittämättömän upea tarinankertoja, jonka luomaan maailmaan ei voi olla ihastumatta - olipa se kuinka ankeanoloinen tahansa.
Silmänkääntäjä sijoittuu 1800-luvun Lontooseen ja sen ympäristöön. Juoni etenee kronologisesti, kertoja vaihtelee. Kertojat käyttävät itsensä näköistä kieltä, joten sikäli tyyli vaihtelee. Silmänkääntäjä on itsessäänkin niin äkkikääntyilevä romaani, että sen trillerimäisestä juonesta - joka osin saa romanttisia ja satumaisia, osin kauhullisia sävyjä - ei voi kertoa juuri mitään.
Neljästä keskiössä olevasta henkilöhahmosta sen sijaan voi jotain kertoakin. Miljöö on köyhä ja saastunut 1800-luvun Lontoo, keittiöhuone Lant Streetillä, jossa varkaat ja muut hämärän rajamailla toimivat ammattilaiset kohtaavat. Keittiö on rouva Sucksbyn valtakuntaa - ja hänen tulonlähteensä on laiton vauvakauppa. Tässä keittiössä kohtaamme myös romaanin toisen päähenkilön, Sue-tyttösen, orpolapsen, jota rouva Sucksby on kasvattanut kuin omaa lastaan. Vierasille tulee keittiössä säännöllisesti nähty mies, jota kutsutaan Gentlemanniksi, ja hän tarjoaa Suelle rikastumisen mahdollisuutta, johon liittyy teoksen toinen päähenkilö, syrjäisessä kartanossa kasvanut Maud-neiti.
Watersin teksti imee mukaansa, ja koko järkälemäinen romaani tekee mieli lukea yhdeltä istumalta, mikä tosin ei järkälemäisyydestä johtuen ole mahdollista. Vanhan Lontoon alamaailma herää henkiin tuoksuineen, pimeyksineen ja sivistymättömine, juonittelevine ihmisineen, kuin myös kielen tasolla, sillä Sue kertojana ei esimerkiksi juuri possessiivisuffikseista välitä. Muutoinkin Helene Bützovin suomennos on todella nautittavaa luettavaa, sillä nyt tuntuu siltä, että vittu-sanan käyttäminen on todellakin paikallaan siellä, missä se on. Watersmaisesti mukana on uhkaava maalaiskartano yllätyksineen kuin myös mielisairaala kauhuineen.
Tämä on ehdottoman suositeltava lukukokemus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti