"Harmaa lintu räpisteli vähän väliä Harryn näkökenttään."
Johnny Kniga 2005/2010. Suom. Outi Menna. Alkuteos Rødstrupe, 2000. 457 s.
Punarinta on taattua Harry Hole -materiaalia, joskin Nesbøn dekkariksi sikäli erilainen, että historiallinen aikataso on vahvasti mukana. Takakansiteksti johdattelee hieman väärille jäljille - se, että Bill Clinton saapuu Osloon ja Harry tyrii turvallisuustehtävissä, on vain alun pieni sivujuoni.
Todellinen juoni liittyy sekin terrorismiin, mutta eri näkökulmasta. Punarinta on yllättävän paljon historiallinen sota- ja rakkausromaani, missä molemmissa Nesbø onnistuu olemaan yhtä viihdyttävää luettavaa kuin dekkaristinakin. Toki kaikkiin juoni- ja aikatasoihin liittyy arvoitus ja jännite siitä, miten henkilöhahmot liittyvät toisiinsa ja mihin he kohtaloissaan pyrkivät.
Nyky-Norjan terrorismi-, väkivalta- ja asepuuhailut ovat Punarinnassa kuitenkin vain osa juonta, jonka kokonaiskuva rakentuu kaikkien aikatasojen kautta. Toisaalta myös Harryn yksityiselämään tulee merkittäviä käänteitä tässä teoksessa, mutta Harryn myöhemmän elämän tunteville ne eivät tule yllätyksenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti