"En ole pitkään aikaan ajatellut Iristä enkä kesää, jona hän kuoli."
Otava 2012. Suom. Taina Helkamo. Alkuteos El verano de los juguetes muertos, 2011. 382 s.
Antonio Hillin Kuolleiden leleujen kesä on Barcelonaan sijoittuva kovin keskinkertainen dekkari. Juonessa vatvotaan yläluokan ihmissuhdesolmuja ja pohditaan, miksi teini-ikäinen poika putosi ikkunasta - vahingossa, tahallaan, vai työnsikö joku hänet alas?
Henkilöhahmoja on paljon, ja varsinkin alkuun on hankala pysyä mukana siinä, kuka kukin on. Henkilöhahmojen rakentuminen on osin epäuskottavaa, mikä saattaa johtua suomennoksen sanavalinnoista, jotka tuntuvat paikoin hyvinkin epäosuvilta. Esimerkiksi: kuuluuko esiteini-ikäisen tytön sana- tai käsitevarastoon ilmaisu "reiden sisäpinta"? Tai miten ravintolassa työnnetään kauemmas juuri syöty tiramisu - onko lautanen siis tyhjä vai onko tiramisu tehnyt siihen paluun?
No joo, ei mikään häävi lukukokemus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti