Rubikin jäähyväiskeikka Korjaamon Vaunusalissa torstaina 18. joulukuuta oli loppuunmyyty. Ennen kymmentä keikkapaikan ovella oli jono, jollaista en ole Korjaamolla koskaan nähnyt. Jono kuitenkin liikkui varsin sutjakkaasti.
Keikka alkoi dynaamisesti. Lavalla oli kahdeksanhenkinen megakokoonpano, joka soitti jos vaikka mitä instrumentteja - esimerkiksi puhaltimissa kuultiin pasuunaduoa, klarinettia ja saksofonia.
Sovitukset olivat rytmisesti ja instrumentillisesti niin täysiä, että jossain vaiheessa keikkaa alkoi tuntua siltä, että nyanssien paljous johti nyanssien puuttumiseen: suoraviivaisuus olisi tuonut monimutkaisuuden paremmin esiin. Tuli mieleen Hassisen koneen kohtalo ja kehitys Täältä tullaan Venäjän yksinkertaisuudesta Harsoisen teräksen kikkailumeininkiin.
Loppukeikasta meno kuitenkin taas terävöityi ja varsinkin encorea edeltänyt kappale soi ja toimi aivan mielettömän hienosti. Artturin äänestä ei voi todeta muuta kuin että se on upea. Toivottavasti Rubikista seuraa jotain uutta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti