"Jumalallisesta kynästä putosi ensimmäinen mustepisara."
Like 2012. Suom. Ida Takala. Alkuteos Habibi, 2011. 655 s.
Habibi on vaikuttavasti piirretty, kaunis ja koskettava sarjakuvaromaani. Keskiössä on kaksi henkilöhahmoa, Dodola ja Zam. Päämiljöitäkin on kaksi: autiomaa ja asuttu alue. Autiomaan aika on ajatonta, tarina voisi tapahtua milloin tahansa. Tunnelma on hieman samankaltainen kuin J. M. G. Le Clézion Nobel-romaanissa Autiomaa kertomuksen alkupuolella, kun päähenkilö Lalla asuu autiomaassa. Autiomaassa olennainen tulee näkyviin, koska paljoa ei ole. Katse kiinnittyy siihen, mihin sen pitää.
Asuttua aluetta Habibissa edustavat muun muassa sulttaanin palatsi, kaupunki ja kalastajakylä. Sulttaanin palatsi satumaisuudessaan on myös omalla tavallaan ajasta irrallaan oleva paikka, mutta kaupungissa ja kylässä näkyy nykyaika ympäristökatastrofeineen.
Miljöövalinnat sopivat Habibin tematiikkaan, joka on ajatonta: keskiössä on rakkaus. Mitä ihminen on valmis tekemään rakkauden eteen? Mitä voidaan uhrata? Mitä rakkaus tarkoittaa? Mikä on rakkauden ja erotiikan välinen side, entä rakkauden ja himon, rakkauden ja läheisyyden?
Habibin tunnelma on lumoava. Sitä rakentavat moniulotteinen tarina, sidos arabialaiseen tarinaperinteeseen ja kaunis kuvitus. Tähän sarjakuvateokseen kannattaa tutustua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti