tiistai 17. joulukuuta 2013

Pentti Haanpää: Noitaympyrä

"Tapasin kaupungin kadulla entisen ystäväni sekatyömis N.:n"


SKS 2. painos 2000. 161 s.

Haanpään Noitaympyrässä (1931/1956) on paljon samaa kuin Arto Paasilinnan Jäniksen vuodessa (1975). Siinä missä Jäniksen vuoden päähenkilö haluaa paeta oman elämänsä oravanpyörää lähtemällä jäniksen matkaan, pois kaupungista ja kohti luonnon vapautta, Noitaympyrän päähenkilö Pate Teikka ei aloita matkaansa kaupungista vaan pohjoisen tukkijätkäyhteisöstä eikä hänen matkansa suunta ole yhtä selvä ja yksioikoinen.

Toisaalta Noitaympyrästä tulee mieleen myös vastikään lukemani Susanna Alakosken Köyhän lokakuu (2013) - siksi, että Pate Teikka on myöskin köyhä ja myöskään hänen pyrkimyksensä, tempoilunsa ja työntekonsa eivät koskaan tule tuottamaan niin paljon rahaa, että hänen asemansa yhteiskunnassa muuttuisi.

Alussa on tukkilaisyhteisö. Pate Teikka on savotassa pohjoisen joella, töissä yhtiöllä. Tukkilaiskämpissä asuu monenlaisia miehiä, Teikka saa kuulla näkemyksiä niin sosialismista kuin kokemuksia siitä, kuinka neuvokas tukkilainen voi onnenpotkun kautta ansaita paljonkin rahaa.

"Pate Teikan elämä jatkui kuten ennenkin. Muutosta ei näkynyt. Mutta hän oli nuorimies. Hänessä eli vaistomainen usko, että tulevaisuudessa oli paljon mielenkiintoista varattuna hänelle. Sillä välin voi kaataa puita, käsitellä korttia ja siirrellä shakkinappuloita iltaisin. Väliin hän kuitenkin käsitti, että tämä ajatus oli monta miestä vanhentanut. Tilaisuutta ei pitäisi odottaa. Se oli etsittävä, tehtävä tyhjästä."

Teikka saavuttaa asemaa yhtiössä, mutta uraputkessa - jossa hän ei oikeastaan ole edes kiinnostunut olemaan - hänen kohtalokseen koituu välittäminen eläinten oikeuksista ja sitä kautta lopputili. Niinpä Teikka lähtee odysseialleen halki pohjoisten maisemien, ihmiskohtaamisten ja ajatustensa: mihin tässä elämässä oikein pitäisi pyrkiä?

Romaanissa puhutaan paljon politiikkaa, nimenomaan henkilöhahmojen repliikeissä. Matkallaan Teikka kohtaa miehen, joka epäilee häntä kommunistiksi tai sosialistiksi, ja kertoo sen jälkeen mielipiteensä moisista: "'Saahan ihminen kaikessa hiljaisuudessa olla sitä ja tätä. -- minä en suvaitse sosialismia. Sosialismi vaatii, että kaikkien on pysyttävä samalla tasolla, laiskojen, taitamattomien, laumojen tasolla...'". Tähän Pate Teikka vastaa:"'Niin, en tiedä. Ne ovat pitkiä ja leveitä asioita.'"

Nälkä saa Pate Teikan tarkastelemaan kapitalismin järjettömyyttä: "Siellä [suurissa kylissä] tuntisi olevansa kuten noidutussa maailmassa: nälkäinen ja ruoka ovat molemmat näkyvissä, mutta eivät voi lähestyä toisiaan." Kauppiaalla on ruokaa, köyhällä ei ole rahaa sitä ostaa.

Entäpä sitten talonpoikaisuus, olisiko se ratkaisu? "Eli olisiko talonpojan elämä sittenkin oikea elämä? Työtä, raitista ilmaa, syvää unta, yksivakaisuutta, rauhaa. -- Talonpoika on lopultakin herra. Hän ei kysele töitä, ei kumarra ketään. Jos häntä joskus rasittaa köyhyys, kuivuus tai halla, ei hänen koskaan tarvitse kuunnella käskijän ääntä. Hän ei ole koskaan aivan avuton talousjärjestelmän noitaympyrässä." Tämän auvoisan ajatustenjuoksun jälkeen Teikka kuitenkin tekee havainnon, että näin on mahdollisesti joskus ollut, mutta tilanne on muuttunut: "Pankkien konttorit ovat tulleet heidän kirkoikseen." Kapitalismi kyykyttää jo tavallistakin talonpoikaa, ei vain juoppoa tai laiskaa, joiden köyhtymistä oli ennenkin nähty.

Erinäisten kohtaamisten ja kokeilujen kautta alkaa vaikuttaa siltä, että ei ole toimivaa yhteiskuntajärjestelmää. Voiko yhteiskunnasta astua ulos, olla osallistumatta tällaiseen kyykytyspeliin? Kaikkien luonteenlaadulle se ei sovi, yhteisöön kuulumisen tarve on suurempi toisilla kuin toisilla.

SKS:n klassikkopainos Noitaympyrästä sisältää kirjallisuudentutkija Vesa Karosen alkusanat ja muutamia kritiikkejä. Niteestä ilmenee, että Haanpää kirjoitti Noitaympyrän jo vuonna 1931, mutta tuolloin sitä ei "aikansa ahtauden takia" julkaistu. Romaani julkaistiin vasta vuonna 1956.

Vaikka Haanpään kuvaama maailma tukinuittoineen ja alkukantaisine mukavuuksineen ei ole tätä päivää, päähenkilö Pate Teikka ajattelevana yksilönä on. Ja tällaiset yksilöt ovat usein järjestelmän - olipa kyseessä sitten mikä tahansa poliittinen suuntaus - silmissä epäilyttäviä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti