Ensimmäisenä esiintyi André Wickström, joka lähti liikkeelle siitä, että on suomenruotsalainen. Wickström vitsaili muun muassa parisuhteesta, lapsista ja synnytyksestä. Eturauhasjuttukin mahtui mukaan. Toisena esiintyi Ilari Johansson, joka oli esiintyjistä yhteiskunnallisin. Johansson aloitti homojutulla liittyen naapurivaltiomme ihmisoikeustilanteeseen ja jatkoi homoista vessapaperiin.
Väliajan jälkeen ensimmäisenä esiintyi Heli Sutela, joka keskittyi pitkälti juttuihin naisista ja miehistä. Sutelan sympaattisinta antia oli se, että "naiset on kivoi", mikä oli piristävää muutoin kovin maskuliinisessa kontekstissa. Ismo Leikola keräsi suurimmat naurut ja aplodit. Koomikkojoukosta Leikolan huumori perustui eniten verbaalisiin koukkuihin, ja jutut käsittelivät muun muassa ranskalaisia ja second hand -aihepiiriä, joka sai minut nauramaan kyyneleet silmissä. Leikola lopetti settinsä Poika saunoo -biisistä tekemäänsä versioon Timppa saunoo, joka oli illan epäkorrekteinta antia - ja hauska. Viimeisenä esiintyi Niko Kivelä, joka oli koomikoista miimisin. Kivelän äänitehosteet ja eleet olivat hauskoja, mutta jutut eivät olleet illan parasta antia.
Mietin myös kiroilun roolia esityksissä ja osana koomikoiden roolihahmoja. Vitulle ja saatanalle on paikkansa puheessa korostussanoina, osana repliikkejä tai tunteiden ilmaisua, mutta ihan yhtä lailla kuin vittu teinien hokemana kuulostaa kuluneelta ja lattealta, sitä se tekee liiallisessa käytössä myös koomikon esityksessä.
Illan kaikki koomikot olivat jokseenkin samanikäisiä - kolmi-nelikymppisiä - ja tuntui siltä, että iästä ja samankaltaisista elämäntilanteista ja -kokemuksista johtuen jutut olivat osin samankaltaisia, esimerkiksi perhe- ja lapsiaihetta käsittelevät vitsit. Tässä kontekstissa piristävin poikkeus oli Ilari Johansson.
Ilta oli tosi hauska. Aion hankkiutua stand upin äärelle vastaisuudessakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti