Otava 2015. 192 s.
Antti Holman Kauheimmat runot on kirjallisuudenystävälle lähestulkoon pakollista luettavaa, niin osuvaa parodiaa se sisältää. Kauheimmissa runoissa kuuluu neljän runoilijan ääni. Mukana on Reino Leino, Sirsi Sunnas, Karin Toisiks-Paraske ja Edith Södermalm. Jokainen heistä esitellään mehukkaasti Esipuheessa, ja teoksen lopussa on toki myös lyhyt elämäntiivistelmä kustakin runoilijasta.
Reino Leino on "vaikeasti ja masentunut, surullinen kasa jätettä. Hänen taiteensa on toisen käden taidetta, hänen ajatuksensa ovat kierrätettyjä ja kielensä matkittua. Hän on sitämätön, hän on ärsyttävä, hän on vieläpä huono". Sirsi Sunnasta, tätä "tamperelaista lastenrunoilijaa", kuvataan lihaksikkaaksi ja karvaiseksi naiseksi, jonka rinnat tyoksuvat myskille ja keskioluelle. Leinolla ja Sunnaksella on suhde, ja "liitosta on runojen lisäksi syntynyt kaksi lasta, mutta kukaan ei tiedä, missä he ovat".
Edith Södermalmin runoilijanurasta kerrotaan puolestaan näin: "Vuonna 2012 Espoon City-lehti valitsi Södermalmin kaupungin parhaaksi ryhmäliikuntaohjaajaksi. Sittemmin Södermalm on lisäksi parantunut vaikeasta amfetamiiniriippuvuudestaan ja julkaissut kolme runoelmaa .pdf-tiedostoina, jotka ovat levinneet kulovalkean tavoin ainakin Espoon ryhmäliikuntaohjaajien sisäisessa Facebook-ryhmässä."
Karin Toisiks-Paraske on löytänyt menestysrunoilijanäänensä Sirsi Sunnaksen avulla: Toisiks-Paraske on kotoisin Suomussalmelta, ja Sunnaksen esiteltyä Toisiks-Paraskelle murrerunoja, hän innostu niistä: "Murre antoi runoille niistä puuttuneen sisällyksettömyyttä naamioivan verhon, olkoonkin niin, että Toisiks-Paraske päätti valita murteensa Lounais-Suomesta, joka alueena oli hänelle täysin vieras."
Kauheimmat runot on jaoteltu osioihin samaan tyyliin kuin mitä tällaisissa antologioissa (joiden puoleen runoja lukematon kansalainen runoa vaativan tilanteen edessä kääntyy) on tapana: osioita ovat muun muassa "Runoja ylioppilaalle", "Runoja kodin juhlahetkiin" ja "Runoja matkalle tuonpuoleiseen".
Kauheimpien runojen runot ovat parhaimmillaan osuvia ja oivaltavia, kullakin neljästä runoilijasta on selvästi oma äänensä, jossa on hyvinkin tuttuja kaikuja. Oma suosikkini on Reino Leino, joka tuo alkuperäisen Leinon runoihin rohkeasti kärkeä. Elegiasta kokoelmassa on kaksi versiota, tällainen on Elegia I: "Yön yli Tuonelan tuiskut seinäni selkiä hakkaa, / kynttilää jos ei näy, turha syyttää on vakkaa. / Rotkoni routaanko mut yhä on kahlittu? / Lyötynä huudan tuuleen: saatana, perkele, vittu."
Antti Holman Kauheimmat runot -kokoelma toimii parhaiten pieninä paloina, hitaasti nautiskellen.
* * *
Lukuhaaste 2016:
7. Vihervuosi 2016 -sloganiin "Minun maisemani - maalla ja kaupungissa" sopiva kirja
8. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa en ole lukenut aiemmin
30. Viihteellinen kirja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti