Tore Renberg: Huomenna nähdään

"Silmät, ihan kuin niissä olisi hiekkaa."

Like 2016. Suom. Outi Menna. Alkuteos Vi ses i morgen, 2013. 652 s.

Norjalaisen Tore Renbergin järkälemäisen romaanin Huomenna nähdään jännite hukkuu valtavaan sivumäärään. Romaani kattaa vain kolmen päivän mittaisen ajanjakson (jonka lisäksi lopussa on epilogimainen osio), mutta lukuisat takaumat koettavat syventää henkilökuvia, joita niitäkin on aivan liikaa. Romaanissa on lähemmäs kymmenen keskushenkilöä.

Jokainen henkilöistä tuntuu olevan oman elämänsä ahdistuksessa rypevä antisankari. On white trash -henkinen pikkurikollisporukka, johon kuuluu roiman ylipainoinen, videojätkänäkin tunnettu kauhuelokuviin hurahtanut Jan-Inge, hänen sisarensa Cecilie ja Cecilien adhd-mies Rudi. Tämä porukka ihannoi kauhuelokuvia ja hevimetal-musiikkia ihan kyllästymiseen asti. Yksi heistä, Tong, istuu vankilassa ja vapautuu pian. On Pål, perheenisä, joka on ajautunut henkilökohtaisen elämän ahdinkoon ja hakee siihen apua pikkurikollisporukalta. Pålilla on kaksi teini-ikäistä tytärtä, Tiril ja Malene, ja lisäksi kuvataan samassa koulussa olevaa villiä elämää kokeilevaa uskistyttöä Sandraa, kaidalla tiellä tasapainoilevaa Danielia ja kuuroa Veronikaa.

Koska romaanin henkilöhahmot ovat joko sivistymättömiä ja pienissä piireissä liikkuvia pikkurikollisia tai teini-ikäisiä, romaanin kieli on kovin puberteettista. Romaanin ansioksi voi lukea sen, että se onnistuu hyvin välittämään, miltä tuntuu, kun ajatuksissa pyörii lähinnä seksi, haave seksistä tai tissit.

Toisinaan lukemiskokemusta hankaloittaa se, että ainakaan itse en kyennyt päättelemään, onko kerronta (toisinaan) ironista vai ei. Esimerkiksi kohdassa, jossa Rudi ensin yöllä itkeskelee itsekseen muistoa siitä, kuinka hän on pettänyt tyttöystäväänsä Cecilietä, ja sitten "Aamu valkenee ja hän tuntee että Cecilie on kärttyinen ja läsnä, hän on onnellinen siitä että saa jälleen elää mahtavan päivän maan päällä, ja sillä mielellä hän murtaa leipänsä iloiten ja astuu uuteen päivään".

Romaanin ongelma on myös sen rakenne. Kesto on vain kolme päivää, ja vahva odotusarvo on se, että kolmantena päivänä tapahtuu jotain kamalaa, jonkinlainen kauhistuttava kliimaksi. Näin myös on, mutta vasta aivan romaanin lopussa. Kun kliimaksia pohjustetaan ensin viidensadan sivun verran, jännite ei kestä. Rakenteellisesti kiinnostavampaa olisi ollut, että kliimaksi olisi sijoitettu romaanin alkuun, ja siihen johtaneet tapahtumat olisi kerrottu takaumana, kliimaksia uudessa valossa näyttäen, kuten vaikkapa Donna Tarttin romaanissa Jumalat juhlivat öisin.

Huomenna nähdään on varsin uuvuttava lukukokemus.

* * *

Lukuhaaste 2016:

7. Vihervuosi 2016 -sloganiin "Minun maisemani - maalla ja kaupungissa" sopiva kirja
8. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa en ole lukenut aiemmin
16. En ole ikinä ennen kuullut kirjasta
25. Kirjassa on yli 500 sivua
30. Viihteellinen kirja
44. Kirjassa joku kuolee
49. Vuonna 2016 julkaistu kirja