SKS 2015. 434 s.
Johanna Isosävin ja Hanna Lappalaisen toimittama artikkelikokoelma Saako sinutella vai täytyykö teititellä? Tutkimuksia eurooppalaisten kielten puhuttelukäytännöistä on kiinnostava ja käytännöllinen katsaus eurooppalaisiin puhuttelukäytäntöihin. Nimensäkin mukaisesti artikkelien keskiössä on se, miten missäkin kielessä ja kulttuurissa sinutellaan ja teititellään, mutta myös muita puhuttelukäytäntöjä, kuten tittelien käyttöä, tädittelyä ja sedittelyä käsitellään.
Teoksessa tarkastellaan komeatoista kieltä: ruotsia, suomea, viroa, venäjää, tsekkiä, puolaa, unkaria, englantia, saksaa, ranskaa, italiaa, espanjaa ja portugalia. Lähes jokaisen artikkelin alussa varoitellaan siitä, kuinka kyseisen kielen puhuttelukäytännöt ovat koukeroisia ja hankalia jopa äidinkielisille puhujille - mutta niin se taitaa mennä kaikissa inhimillisen elämän toimintoihin liittyvissä asioissa, joihin liittyy tulkinnanvaraa. Selväksi lukijalle tulee se, että ruotsia lukuun ottamatta muut kielet suosivat huomattavasti enemmän teitittelyä ja muita kohteliaisuusmuotoja, ja suoraan sinutteluun siirtyminen tulkitaan todennäköisesti epäkohteliaisuudeksi tai epäsovinnaiseksi käytökseksi.
Artikkelit havainnollistava hyvin myös kielten ja ajttelun eroa eri kulttuurien välillä: kaikissa kielissä ei suinkaan valintaa tehdä kahden pronominin (suomen sinä / te) välillä, vaan variaatiota on enemmänkin. Myös muiden puhuttelusanojen merkitystä eri kielissä valaistaan havainnollistavilla tavoilla.
Kaikkia euroopan kieliä tämä teos ei kata, mutta mukaan valikoiduista kielistä välittyy hyvinkin moninaisia kommunikoinnin tapoja. Tällaisia kielititeteellisiä teoksia, joissa käsitellään fokusoidusti yhtä ilmiötä eri kielikonteksteissa, lukisi mielellään enemmänkin: artikkelit ovat paitrsi havainnollisia, myös yleistajuisia, ja eri kieliä vertaileva ote muistuttaa hyvin siitä, kuinka monimuotoisessa maailmassa elämme.
* * *
Lukuhaaste 2016:
13. Kirjan nimi on kysymys
14. Historiaa käsittelevä tietokirja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti