"Puu ei tule Fannyn mieleen, vaikka juuri sitä valmentaja on käskenyt ajatella."
Otava 2012. 240 s.
Eeva Rohaksen romaani Syvä pää hyödyntää nykyelokuvalle tyypillistä näkökulmatekniikkaa. Painostavan romaanin päätarinalinjojen henkilöhahmoja ovat teinityttöuimarilahjakkuus Fanny, Fannyn yksinhuoltajaisä Jan, kolmikymppinen itsensä ja elämänsä kanssa hukassa oleva Susanne sekä yksinhuoltajaäiti Susanna.
Jokaisella on ongelmansa. Fanny kärsii perfektionismista ja menestymispaineista sekä teini-iän ahdistuksesta. Fannyn ja Janin yhteinen trauma liittyy Fannyn äidin kuolemaan. Susanne on hahmoista äärimmäisin: hän asuu vanhempiensa luona, opinnot ovat keskenjäämisen prosessissa ja todellisuuden- sekä suhteellisuudentaju hukassa - Susannen syvin ihmissuhde kohdistuu reborn-nukkeen. Susanna puolestaan astuu juonikuvioon mukaan vasta romaanin loppupuolella.
Syvässä päässä on tarkoin rakennettu kompositio - ei kuitenkaan samalla tavoin liian kliininen kuin vaikkapa Riikka Pulkkisen Totta-romaanissa. Symboliikka, tematiikka ja alluusiot tarjoavat lukijalle nautittavasti tulkittavaa. Ahdistavuus on hienovaraista, ei alleviivaavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti