Miss Barbaran suurin ongelma on käsikirjoituksessa, johon on koetettu saada mukaan erilaisia riiston ja alistamisen näkökulmia, jotka sivuavat jollain lailla ihmiskauppaa. Mistään aiheesta ei kuitenkaan sanota yhtään enempää kuin katsoja jo valmiiksi tietää, mitään ei vedetä niin överiksi, että yleisö nauraisi, eikä näytelmä tarjoa minkäänlaisia ratkaisuehdotuksia. Kyseessä on siis kapina - räksytetään asioista, jotka ovat väärin -, ei vallankumous, joka tarjoaisi uusia näkökulmia tai uusia vastauksia.
Kriittisyydeltäänkin Ihmiskauppamusikaali tuntuu jotenkin vanhanaikaiselta, "jotenkin 2000-lukulaiselta" - se on kuin keski-ikäinen, joka paheksuu nuoria "jotka roikkuu siellä internetissä". Perustelematonta, vanhanaikaista, pinnallista, hieman etäistä.
Ongelma on myös se, että tulkinnallisia lankoja annetaan paljon, mutta tämä on narunveto, jossa tulkitsijaa ei palkita - langat eivät tunnu johtavan mihinkään. Musikaali koostuu episodimaisista kohtauksista, joita yhdistää punaisena lankana Miss Barbara, "joka on kaikkialla ja hallitsee kaikkea". Miss Barbaralla on pakkomielle, hänen tyttärensä (?) Marjatta, joka myös yhdistää kohtauksia toisiinsa. Viimeistään puolukkapuheista ymmärtää Marjatan allusioivan Kalevalaan - mutta entä sitten? Mikä on Marjatan merkitys näytelmässä? Ja mitä Kalevala-viittauksen ymmärtäminen antaa lisää tulkinnalle? En pääse eteenpäin.
KokoTeatterin tilat Hakaniemessä ovat viihtyisät ja sali vaikuttaa olevan varsin monipuolisesti muunneltavissa - katsomoratkaisu tässä näytelmässä oli erilainen kuin vuosi sitten ollessani katsomassa SupersankariTARta, ja toimi oivallisesti tällaisenakin. Teatteriesityksiin myydään myös vip-lippuja, joihin kuuluu pöytiintarjoilu näytelmän aikana. Hirmu kiva idea. Ja muusikot tosiaan soittivat mainion svengaavasti. Ei parane toivoa muuta kuin onnistuneempia käsikirjoituksia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti