Supernaiivi @ Ryhmäteatteri, Helsinki

Hauska. Osuva. Koskettava.

Tiina Lymi on ohjannut Erlend Loen Supernaiivi-romaaniin (1996) perustuvan samannimisen näytelmän Ryhmäteatterin Helsinginkadun näyttämölle, ja ohjaus on onnistunut. Näytelmä on hienosti rytmitetty: etenkin ensimmäisellä puoliajalla kohtaukset ovat lyhyitä ja kohtauksesta toiseen siirrytään sujuvasti. Toisella puoliajalla kohtaukset ovat pidempiä, mutta tämä vaikuttaa perustellulta ratkaisulta.

Supernaiivin keskushenkilö on elämässään hukassa oleva 25-vuotias mies. On siis parasta lopettaa paikallaanpolkevat opinnot ja ottaa aikalisä - muuttaa isoveljen asuntoon tämän kuukauden mittaisen työmatkan ajaksi ja ottaa selvää, mistä elämässä oikein on kyse. Romaania on tuotu 90-luvulta monin tavoin nykypäivään: päähenkilö googlaa vastauksia itseään askarruttaviin kysymyksiin kirjastossa hakuteosten äärellä istumisen sijaan, ja googlauskohtaus on ahdistavuudessaan vaikuttava.

Muun muassa äiti, isä, kuollut isoisä, isoveli, alakerran 6-vuotias Börre, ihastuttava valokuvaajatytsi ja kuollut Albert Einstein seuraavat vierestä päähenkilön elämäntempoilua ja osallistuvat siihen omilla tavoillaan. Eritoten Albert Einstein (Minna Suuronen) on kerrassaan hykerryttävä hahmo.

Näytelmän lopetus tuntuu jotenkin puoliteennäiseltä. Pyritäänkö sillä alleviivaamaan, että jokaisella meistä on oma totuutensa, elämän tärkeät asiat - jotka kuitenkin samalla ovat läpeensä kliseisiä ja yhteisesti jaettuja? En ehkä odottanut, että elämän tarkoitus paljastuisi, selviäisi ja tulisi jaetuksi yleisölle näytelmän päätteeksi, mutta tämä lopetus tuntui teennäiseltä ja jotenkin helpolta. Enpä tosin tiedä, miten itse olisin paremmin lopettanut.

Kokonaisuudessaan Supernaiivi on kuitenkin onnistunut ja pimeään syksyyn sopiva, hyvällä tavalla viihdyttävä esitys.

AlppiTori, Helsinki

Ravintola AlppiTori on alun perin Punavuoressa sijaitsevan Tori-ravintolan Alppilan haarayksikkö, ja tuo sellaisena kaivatun lisän Kallion seudun ravintoloihin. Sijainti Kirstinkadun ja Sturenkadun kulmauksessa on hyvä ja ravintola on tunnelmaltaan ja sisustukseltaan rento.

Olen käynyt nyt pari kertaa testaamassa AlppiTorin ruokalistaa, ja kokemukseni perusteella paikalla on sekä hittinsä että hutinsa. Kasvishampurilainen on runsas ja maittava: lisäksi on virkistävää, että pihvi on kasvispihvi - ei mitään kikkailua punajuuren kanssa tai aita on matalin -tyyliä soijan tai falafelin suuntaan.

Kantarellikvinotto sen sijaan oli pettymys: kvinotto on mauton puuro, josta kantarelleja saa etsiä. Annoksen päälle on onneksi siroteltu runsaasti juustolastuja, mikä pelastaa hieman sekä ulkonäköä että makua. Makua tähän annokseen olisi kuitenkin kaivannut lisää - vaikkapa runsaasti jotain tuoretta yrttiä, kuten persiljaa tai korianteria, tai toisaalta esimerkiksi balsamicoa.

AlppiTori on kuitenkin mukava ja hintatasoltaan kohtuullinen ravintola, ja tämän vaikuttavat huomanneen myös muut: paikka on usein melko täynnä, ja sikäli pöytävarauksen tekeminen on suositeltavaa.

Nina Hemmingson: Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt

"Mutta sitten minä iskin nyrkin pöytään ja sanoin itselleni: vastedes olen piru vie onnellinen."

WSOY 2011. Suom. Saara Pääkkönen, tekstannut Mika Lietzén. Alkuteos Jag är din flickvän nu, 2006. 126 s.

Sarjakuvateoksen kannen nimen ja kuvan välinen jännite pakotti poimimaan tämän teoksen luettavaksi, enkä ole katunut yhtään.

Nina Hemmingsonin sarjakuva on yhteiskunnallisesti kärjistävän kantaaottavaa, hahmojen piirrosjälki on suoraviivaista ja yksityiskohtineen, kuten usein toljottavine tai tyhjine silmineen, vangitsevaa. Tekstit ovat suorasukaisia ja räävittömiä ja osuvat usein tabuaiheiden ytimeen.

Teoksessa on muutama usean aukeaman mittainen sarjakuvanovelli, joitain sivun tai aukeaman mittaisia tarinoita sekä useita yhden kuvan osui ja upposi -tyyppisiä tilanteita. Aiheiden keskiössä on naiseus, ihmis- ja parisuhteet sekä minuus ja mielenterveys. Sarjakuvat pursuavat mustaa huumoria ja oivalluksia.

Helsingin kirjamessut 2014

Yksi odotetuimmista syksyn tapahtumista on Helsingin kirjamessut, joka ei pettänyt tänä vuonnakaan. Tarjolla oli kiinnostavia esiintyjiä, vaikka harmillisesti esimerkiksi Jonas Gardell oli perunut tulonsa. Kirjamessuilla on mahdotonta käydä ostamatta mitään, joten tänäkin vuonna mukaan tarttui monenlaisia teoksia. Jossain määrin taloustaantuma näkyi oheistarjonnassa - juuri millään osastolla vierailijoita ei lahjottu karamellein, eikä kangaskassitarjontaakaan juuri ollut. Perjantai-iltana oli ruuhkaa, mutta lauantai-iltapäivänä oli yllättäen jo hieman väljempää.

Liken & Sammakon legendaarinen iltamessu @ Mascot, Helsinki

Liken ja Sammakon kirjamessuklubilla 2014 täpötäydessä Mascotissa oli tarjolla niin runoutta, musiikkia kuin puhetta kirjallisuudesta. Livenä oli tarjolla energiaa hyökyvä Maailmanlopun tyttö ja Hyeenat

ja loppuillasta lavalla nähtiin muun muassa Remu.

Maailmanlopun tyttö ja Hyeenat @ Toldi, Budapest

Maailmanlopun tyttö ja Hyeenat esiityi napakasti Toldissa unkarilaisyleisölle perjantaina 17. lokakuuta. Valossa on vauhtia!

Gellértin kylpylä, Budapest

Kylpyläkulttuuri kukoistaa Budapestissa. Gellértin kylpylä Budan puolella kaupunkia on yksi tunneituimmista ja myöskin suosituimmista kylpylöistä. Olen käynyt Gellértissä kahdesti ja täytyy tunnustaa, että pidän enemmän Széchenyistä.

Gellért on rakennuksena kaunis ja siellä on sekä sisä- että ulkoaltaita ja myös jonkinlaisia saunoja (jotka suomalaisesta näkökulmasta ovat hieman eksoottisia). Googlaamisen (kuin myös edelliskerran muistikuvani keväältä 2010) perusteella Gellért ei ole unisex-kylpylä, mutta todellisuus ainakin tällä kertaa oli toisenlainen. Eipä siinä mitään, sillä kylpylässä ollaan jatkuvasti uima-asu päällä, mutta kyltit miesten ja naisten puolelle hämäävät, sillä molemmilla puolilla kuitenkin hengaa sekä miehiä että naisia. Rakennus on sisältä myös varsin sokkeloinen ja sekava, ja kun tähän vielä lisätään se, että vierailija voi valita vaatteiden vaihtamisensa suhteen kaapin ja pukuhuoneen väliltä, on sekamelska valmis. Käytävillä kävelee riemukkaassa tungoksessa ihmisiä ulkovaatteet ja -kengät yllään kuin myös uima-asuissa ja pyyhe päällään. Paikasta selviää sisäkengittä ja uimalakitta, mutta molempien mukaan ottaminen on suositeltavaa: kenkien siksi, että lattioilla kuljetaan myös ulkokengissä, uimalakin puolestaan siksi, jos aikoo pulahtaa paikan näyttävimpään altaaseen. Mukaan kannattaa ottaa myös 1-2 pyyhettä (kylpemisen jäljiltä ensimmäinen on läpimärkä) sekä mahdollisesti viihdykettä, kuten kirja tai lehti, sillä altaan vierustalla on lepotuoleja - toisaalta moni kylpylävieras lukee saunassakin.

Gellértissä on myös mahdollista ostaa rentoutuspalveluita kuten hierontaa, joka on edullisempaa kuin Suomessa. Samalle päivälle voi olla hankalaa saada haluamansakaltaista hoitoa, mutta todennäköisesti joitain vapaita aikoja on. Itse päädyin kokeilemaan 40 minuutin mittaista aromaterapeuttista hierontaa, joka oli varsin keskinkertainen; hieronnan jälkeen oli ihanan euforinen olo, mutta hieronta itsessään vaikutti hieman päämäärättömältä hivelyltä - olisin kaivannut vähän voimakkaampia otteita sekä määrtietoisuutta siihen, miten hieronta etenee. Ihan ykköskokemus Gellértin hieronta siis ei ollut.

Kylpyläkäynnin ideana on paeta stressiä ja rentoutua, mutta Gellértin käytäntöjen ymmärtäminen vaatiin lievästi sanottuna pientä tsemppaamista ja keskittymistä. Sen jälkeen kylpyläkäynti on rentouttava ja ihana.