"Snow on suomalainen jäänmurtaja, joka asustaa Katajanokalla muiden jäänmurtajaystäviensä kanssa."
POB 2017. 47 s.
Luen harvoin lastenkirjoja. Jäänmurtaja Snow'n tarinaan minut sai tarttumaan se, että teos on kotimainen ja sen kirjoittaja, Teemu Leppälä, tietää, mistä kirjoittaa: kirjan päähenkilönä on Snow-niminen jäänmurtaja ja Leppälä itse on paitsi kirjailija, myös merikapteeni ja luotsi. Jäänmurtaja Snow ja valkoinen elefantti on sarjan neljäs osa.
Kirja kertoo Snow'n ja hänen työkavereidensa helikopteri Harrietin, sukeltaja Rovin, jäänmurtaja Atlaksen ja Aurora Starin työstä, tällä kertaa Operaati Planktonista, jossa tarkoituksena on kiinnittää merenpohjaan metallilevyjä, jotka tuottaisivat energiaa meren liikkeistä.
Kiinnostavinta kirjassa onkin paikallisuus - se, että liikutaan Itämerellä - ja asiantunteva mutta lapsille sopivaan, personoituun asuun puettu tieto merenkulusta. Teoksen ensimmäisellä aukeamalla esitellään ja nimetään henkilöt ja jäänmurtajalaivan osat - joita tässä tapauksessa luonnollisesti ovat myös silmät ja suu.
Jäänmurtaja Snow -kirjassa on siis jotain samaa kuin Tatu ja Patu -kirjoissa, ja sellaista elementtiä olisin itse kaivannut lisää: leikittelevään asuun puettua tietoa, sillä uskon, että monia lapsia, eritoten poikia, kiinnostaa tekniikka, kuten laivat ja autot.
Jäänmurtaja Snow ja valkoinen elefantti -kirjan satumaisuus piilee siinä, että vaikka laivasto lähtee suorittamaan arkista tehtäväänsä, tutkassa näkyykin jotain outoa. Alun takauman (ja teoksen nimen) perusteella lukija tietää jo, mitä odottaa: jossakin on valkoinen elefantti, mutta miten se löytyy ja mikä onkaan sen sanoma?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti