En ole aiemmin nähnyt Aleksis Kiven romaanin Seitsemän veljestä (1870) teatterisovitusta, enkä myöskään muista, milloin olisin viimeeksi käynyt kesäteatterissa. Kari Heiskasen ohjaamaa Ryhmäteatterin Seitsemää veljestä kehuttiin kovasti kritiikeissä, ja näytäntö, jota olimme katsomassa, olikin odotetusti loppuunmyyty.
Suomenlinnan kesäteatteri sijaitsee linnoituksen muurien sisäpuolella ja se on katettu, joten näytelmää voi mennä seuraamaan säässä kuin säässä. Yleisön lämpimänä pysyminen on huomioitu myös paksuin huovin, jotka on sijoitettu katsomon penkeille.
Näyttämö on raakalautaa, joka mukautuu esittämään niin Jukolaa, Impivaaran korpea kuin lukkarin kouluakin. Kun veljekset saapuvat lavalle, heistä voi oitis tunnistaa kyräilevän Simeonin (Eero Ojala) ja velmuilevan Eeron (Elias Keränen). Aapoksi (Eino Heiskanen) epäilin veljestä, joka puhuu eniten, ja osuin oikeaan. Juhania (Santtu Karvonen) jouduin arvuuttelemaan jonkin aikaa, samoin Timoa (Mikko Virtanen) ja Lauria (Miro Lopperi), mutta pisimpään mysteerinä pysyi Tuomas (Tommi Rantamäki). Veljekset onneksi puhuttelevat toisiaan usein nimillä, joten kyllä heidät ensimmäisen puoliajan aikana oppii.
Seitsemässä veljeksessä on joitakin oivallisen osuvia, kerrassaan mainioita kohtauksia. Yksi tällainen on se, kun veljekset menevät joukolla kosimaan Venlaa. Koska teos kertoo seistemästä veljeksestä, se on kokonaisuudessaan varsin miehinen. Näytelmässä on kuitenkin hmyös naisrooleja, vaikka ne jäävätkin kuriositeeteiksi. Tyttöjen käytös kosintatilanteessa on herkullisesti kuvattu: ennen kuin veljekset saapuvat paikalle, tytöt näyttämöllä juttelevat tyttöjen juttuja - ja kun he huomaavat veljesten saapumisen, mikä muutos heidän käytöksessään tapahtuukaan!
Toukolan pojat ovat mainio porukka, joiden erilaisuuden Jukolan veljesten kanssa voi aistia välittömästi. Seitsemässä veljeksessä olennaisessa osassa ovat myös musiikki ja tanssi.
Lukemaan oppiminen on veljeksille Eeroa lukuun ottamatta hankalaa, mutta jos naimisiin ja yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi aikoo, on tuo taito hankittava. Ja tälläkös näytelmässä mehustellaan! Paitsi että kohtauksen näyttelijäsuoritukset ovat silkkaa timanttia - varsinkin Juhanin osalta - aapisen tekstit ja raavaat veljekset asettuvat nauruhermoja herisyttävään ristiriitaan.
Kokonaisuudessaan väliaikoineen näytelmä on varsin pitkä, sen kesto on yli kolme tuntia. Toisaalta on vaikeaa sanoa, mitä siitä olisi voinut poiskaan jättää: mukana ovat avainkohtaukset (elämää Jukolassa, tappelu Toukolan poikien kanssa, lukkarinkoulu, Rajamäen rykmentti, Impivaaraan muutto ja saunan palaminen, viinanhakumatka Hämeenlinnaan, Viertolan härät, Taula-Matti, lukemaan oppiminen, Jukolaan paluu ja häät) ja näytelmän rytmi on hyvä.
Kannattaa käydä katsomassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti