"Kiinnitän sykevyön rinnan ympärille ja vedän treenipaidan päälle."
Like 2015. 215 s.
Riikka Ala-Harjan romaani Kevyt liha on jollakin tapaa liian kevyt omaan makuuni. Aihe on arkinen: on päähenkilö, Saara, joka on eronnut ja jolla on lapsi, Martti. Saara on ammatiltaan teatterin valoteknikko ja teatterissa aletaan työstää Jumalan rakastaja -näytelmää, johon liittyy olennaisesti myös Michelangelon Daavid-patsas. Saara urheilee ja tapaa lenkillä ollessaan 25 vuoden takaisen rakastajansa Jarnon. Syntyy seksisuhde.
Kevyt liha koettaa problematisoida naisena ja miehenä olemista. Daavid-patsas ja sen historia kuin myös Jumalan rakastaja ovat romaanin subtekstejä, mutta sen syvempiä havaintoja naiseudesta, mieheydestä tai ihmissuhteista ei synny. Saara muistelee ex-miestään Askoa, nukkuu poikansa Martin kanssa, kerrotaan (yksinhuoltaja)lapsiperheen arjesta, ja myös Jarnon pojan nimi on Martti - onko tämä nyt sitten elämän monikerroksisuutta ja samanaikaisuutta.
Daavid-patsas on lihaksikas ja niin on urheileva Saarakin. Saara valaisee työkseen näytelmiä: millaisessa valossa hänen oma elämänsä näyttäytyy. Tästä romaanista en saanut irti oikein muuta kuin liian suoraviivaisia rinnastuksia, joiden alla ei ole syvyyttä.
Jostakin syystä en lämmennyt tälle ulkonäköpaineiselle kirjalle, vaikka sehän on tämän ajan superilmiö kaikkine leikkauksineen jne. Jotain tästä puuttui ja lisäksi minua häiritsi nuo poikien samat nimet. Maailmahan on täynnä nimiä mistä valita. Onko sekin viesti siitä, että valitaan lapsille muotinimiä ja sitten luokalla on viisi Emmaa ja Viisi Onnia vuodesta toiseen.
VastaaPoista