Nätti tyttö, vähän pehmee @ Ryhmäteatteri, Helsinki

Ryhmäteatterin Nätti tyttö, vähän pehmee kuulosti houkuttelevalle: kolme naista, kolme sukupolvea, ongelmia ja onnea - niin kuin meillä kaikilla. Kepeyttä ja huumoria, mutta kuitenkin jotain totta, koskettavaa.

Hesarin kriitikko Suna Vuori toteaa, että "näytelmä ei oikeastaan tule sanoneeksi mitään uutta sukupolvista tai -puolista". Aina ei tarvitse sanoa uutta ollakseen kiinnostava ja koskettava, mutta mielestäni Nätti tyttö, vähän pehmee ei oikein onnistunut sanomaan mitään.

Henkilöhahmot ovat joko epäkiinnostavalla ja särmättömällä tavalla tavallisia tai sitten niille on annettu silmiinpistävän omaperäisiä ominaisuuksia, jotka eivät kuitenkaan yhtään syvennä hahmoja. Viimeeksi mainittu seikka viedään pukuleikittelyksi: nuorin nainen, parikymppinen, harrastaa cosplaytä ja sillä varjolla hänet nähdään lavalla mitä kummallisimmissa asusteissa. Nyt alleviivataan (ja samalla koetetaan naurattaa katsojia hassuilla asuilla): nuori kokeilee erilaisia rooleja ja niiden sopivuutta itselleen, etsii itseään, peilaa identiteettiään muiden reaktioihin ja samastuu cosplay-kavereihinsa, joilla on sama harrastus. Samalla sanotaan jotain naiseudesta ja sen muuttumisesta kolmen sukupolven aikana. Hohhoijaa.

Paisti sukupolvista ja naiseudesta, näytelmä kertoo myös suomalaisuudesta ja miehen rooleista. Näytteleminen on energista ja nopeatempoista, mutta kohtaukset jäävät irrallisiksi.

Olennaisen äärellä Nätti tyttö, vähän pehmee on kohtauksissa, joissa isoäiti koettaa luoda uusia perinteitä - tästä lähdin sunnuntaisin juotaisiin kahvia hänen luonaan. Ja syödään pullaa. Perinteen synnyttäminen ei ole helppoa: kaikki hahmoista kaipaavat yhteyttä toisiinsa ja samalla koettavat vältellä sitä, elää kuitenkin omaa elämäänsä. Enemmän tällaisia tarkkanäköisiä havaintoja, niin näytelmä olisi saanut sisältöä ja sanottavaa. Sanottavaa varmasti olisi.

Nyt petyin.