Gaudeamus 2010. 365 s.
Teemu Ikosen kirjallisuushistoria 1700-luvun eurooppalaisen kirjallisuuden ensyklopedia eli Don Quijoten perilliset paljastuu lukemisen jälkeen - lukijan sivistyksen lisäännyttyä 1700-luvun kirjallisista konventioista - monellakin tapaa 1700-lukulaiseksi.
Kirjoittaja itse toteaa rakennevalinnan, sen, että teos on kirjoitettu ensyklopediamuotoon, kumpuavan käsiteltävästä aikakaudesta. Myös teoksen nimen voi sanoa heijastelevan pituuksineen ja alaotsikoineen aikakautta - mahtoiko olla Sofi Oksanen, joka kirjoitti Kun kyyhkyset katosivat -teoksen oheisblogissaan nykyajan suhtautumisesta teosten nimiin: ytimekäs yksisanainen nimi olisi paras (ja sellaisiahan suurin osa nykyteosten nimistä on -?).
Ikosen teos on kiinnostava. Ainakin itse sain siitä hyvin paljon uutta tietoa 1700-luvusta - ei ainoastaan kirjallisista teoksista ja kirjailijoista, vaan laajemminkin kirjallisuuden konventioista, tekijyydestä, julkaisemisen todellisuudesta. Teoksen painopiste on Ranskassa ja Englannissa, Saksakin tulee mainituksi.
Ensyklopediaa on mahdollista lukea sana-artikkeli kerrallaan kulkienristiviitteiden polkua, mutta itse nautin eniten konservatiivisesta alusta loppuun -lukemisesta, joten niin toimin tämänkin teoksen suhteen. Lukustrategia tuntui palkitsevalta, sillä kun sama asia tuli uudemman kerran vastaan eri sana-artikkelissa, kykenin jo lukijana nyökyttelemään muka-asiantunevasti kyseisen seikan kohdalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti