Podin joitain viikkoja tai kuukausia tornikateutta, kun kuulin ystävieni tornikokemuksesta stadionin tornissa. Niinpä eräänä aurinkoisena lokakuun päivänä hissittelin itseni 72 metrin korkeuteen (5 e) tiiraamaan, miltä Helsinki tuosta korkeudesta näyttää, kun katsomiskeskiö sijaitsee Töölössä.
Hissi on nopea ja miellyttävä. Tornissa oleillaan ulkoilmassa. Tarjolla on "alaparveke" sekä joka suuntaan avoin tornin huippu, joka tosin (ja ihan syystäkin) on kalteroitu.
Yllätyin tornin pienuudesta. Ruuhkattomana turistihetkenä kokemus on hieno, mutta mikäli tornissa on kerralla enemmän kuin kymmenen ihmistä, alkaa varmasti ärsyttää ja ahdistaa.
Paras mukavuus on maisema, juuri muita ei ole tarjolla. Ylätasanteen keskellä on pieni koroke. Jos se on pöytä, se on matala. Jos se on tuoli, se on silti hyvin matala - istuttaessa katse ei yllä maisemaan asti. Toisaalta on hyvä, ettei tarjolla ole muuta kuin rautaa, betonia ja lähes 360-asteinen näkymä yli taloje, puistikkojen, katujen ja merenlahtien. Se riittää. Se on hieno. Ja on mahtavaa silloin tällöin turisteilla kotikulmilla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti