Mieletön elokuu on mielettömän hyvä hyvän mielen elokuva.
On vuosi 1962. Elsa Aho (Kati Outinen) on helsinkiläinen hattukauppias ja hatuntekijä, joka vaikuttaa siskontyttönsä Minnin (Elena Leeve) silmissä kuivalta, kireältä ja keski-ikäiseltä, juuri sellaiselta naiselta, joka ei koskaan ole ollut nuori.
Helsingissä järjestetään kansainvälinen Rauhanfestivaali, jonne Minni haluaisi mennä katsomaan "kun ulkomaalaiset tanssivat kaduilla". Elsa torppaa idean, "sinähän et mihinkään kommunistien juhliin mene". Tapahtuu kuitenkin niin, että festivaaliin liittyen mies Elsan menneisyydestä, tsekkiläinen Jan (Miroslav Etzler) kahdenkymmenen vuoden takaa, etsii Elsan käsiinsä - ja yhtäkkiä on niin paljon suuria ja vastaamattomia kysymyksiä, että katsoja miettii, voivatko Jan ja Elsa enää löytää toisensa niiden takaa. Kysymys ei ole vain rakkaudesta vaan myös (suurvalta)politiikasta ja ideologiasta, 60-luvun arjesta Neuvostoliiton kupeessa rautaesiripun tällä- ja tuollapuolen.
Mielettömän elokuun musiikki on hurmaavaa. Elokuva on kuvattu lämpimissä väreissä ja lavastus on ihanan yksinkertainen. Toisaalta juoni on kepeä - kyseessä on romanttinen komedia - mutta toisaalta 1960-lukua elämättömälle silmiä avaava. Oliko maailma noin monella tapaa noin erilainen kuin nykyään? Ihmisten tapa puhua toisilleen, tavaran määrä, ihmissuhteiden mahdollisuudet ja mahdottomuudet, läpipolitisoitunut diskurssi... Tietysti kyse on fiktioelokuvasta, mutta en muista aiemmin nähneeni romanttista komediaa, joka saa ajattelemaan historiallisia olosuhteita ja olemaan silti alleviivaamatta niitä.
Kuriositeettisivurooleissa nähdään maailmanlaajuisesti kuuluisia henkilöitä ja elokuvan näyttelijäkavalkadi on vaikuttava. Eritoten pääosan Kati Outinen on uskomaton - miten hän onnistuukaan luomaan niin valtavia tunnetiloja niin pienillä ilmeiden muutoksella.
Tällaisia kotimaisia elokuvia katsoisin mielelläni enemmänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti