Into 2014. Suom. Niina Saikkonen. Alkuteos v. 2009. 341 s.
Jonathan Lyonsin tietokirja Viisauden talo - Länsimaiden arabialainen perintö luotaa keskiajan kulttuurihistoriaa. Eurooppalaisesta keskiajasta on totuttu puhumaan "pimeänä", mutta moni on myös tottunut kritisoimaan tuota "pimeyden" käsitettä. Viisauden talo toisaalta avaa sitä, mitä keskiajan ajanjaksolla tapahtui Välimeren eteläpuolella ja Lähi-idässä, toisaalta zoomaa eurooppalaisiin tapahtumiin, aatevirtauksiin ja historiallisiin henkilöihin arabialaisen sivistyksen läpi.
Oma lukijapositioni suhteessa Viisauden taloon seisoi varsin hatarilla pilareilla: ennen lukemista tiesin kyllä pääpiirteet Euroopan kulttuurihistoriasta ja sen, että arabikulttuurilla ja -kirjastoilla oli suuri merkitys antiikin tiedon säilymisessä keskiajalla ja sen yli tai läpi, mutta mitenkään yksityiskohtainen tietotasoni ei ollut. Tällaiselle lukijalle Viisauden talo on melko pitkälti sisällöltään uutta tietoa - ja toisinaan tunsin yleissivistykseni kanssa melkoista avuttomuutta teoksen edessä.
Osin jäin miettimään sitä, millaiselle yleisölle Viisauden talo on kirjoitettu; teoksen lähdetiedoissa ei mainita, mistä kielestä teos on suomennettu, mistä olisi hieman voinut päätellä alkuperäistä kohdeyleisöä. Suomennos on sujuva ja teoksen kieli ja kerronta on varsin helposti lähestyttävää, mutta itse olisin kaivannut lisää kontekstualisointia; toisinaan tuntui siltä, että esiin pompahtelee aina vain uusia historillisia henkilöitä sekä teoksia, enkä saa luotua itsellenki kokonaiskuvaa siitä, mistä nyt oikein on puhe; kuka tämä hallitsija on, mitkä ovat hänen suurimmat ansionsa tai tunarointinsa, ja mitä aluetta hän oikein hallitsee? mikä on tämä teos, mihin tieteenalaan se nykynäkökulmasta liittyy - mitkä nykyiset keksinnöt tai alat ovat velkaa juuri tälle teokselle?
Tunnustan siis avoimesti aukkoni historiallisessa ja tieteenhistoriallisessa diskurssissa, mutta kyllä tämä teos onnistui niitä myös paikkaamaan; vaikkei kaikki informaatio loksahtanutkaan kohdilleen. kokonaisuudessa on paljon kiinnostavaa. Sitä paitsi on virkistävää lukea sellaista historiankirjoitusta, jonka näkökulma ei ole aivan eurosentrinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti