Ravintola Sandro Tapiolassa on talvi-illassa houkuttelevan ja lämminhenkisen näköinen rakennus. Valitettavasti kokemuksena ravintola ei ole odotusten tasoa.
Olen käynyt useita kertoja syömässä Kallion Sandrossa, mihin pääsyynä on se, että annokset ovat olleet upeita niin makumaailmaltaan kuin kooltaankin. Sandroon meneminen on tarkoittanut minulle aina herkuttelua ja toisaalta kokemusta siitä, etten ehkä jaksa syödä ruhtinaallisen kokoista annosta loppuun saakka - Sandrosta ei ole koskaan tarvinnut poistua nälkäisenä.
Sandro-ravintoloita on nyt neljä, ravintolasta on tullut ketju ja käsittääkseni myös omistaja on vaihtunut. Edellisestä käyntikerrastani on kulunut puolitoista vuotta, siinä ajassa ehtii näköjään tapahtua paljon.
Siinä missä Sandrossa oli aiemmin hyvin helppoa käydä kasvissyöjänä - valinnanvaraa oli valinnanvaikeuteen saakka - ainakin Tapiolan lista on huomattavasti lihapainotteisempi. Pääruuissa on ankkaa, kanaa, karitsaa ja nautaa - ja pari kasvisruokaa.
Kokeilin veef-annosta, joka osoittautui pettymykseksi. Ainesosat olivat sinänsä onnistuneita: sitruuna-inkiväärimaustetussa veefissä oli makua ja bataattikiekot oli paistettu juuri sopivan kypsiksi. Mutta sitten alkoivat ongelmat. Annoksessa piti olla myös munakoisosalsaa, punajuuritahinia ja harissaa. Harissa oli todennäköisesti sekoitettu veefiin, koska maussa oli tulisuutta. Bataattikiekkojen alla oli kylmä, luiru ja melko mauton punajuurikastike. Munakoisoa ei löytänyt lautaselta missään olomuodossa, vaikka oikein keskityinkin sen etsimiseen. Siinä missä Sandrossa ennen kykeni luottamaan pelkän pääruoan tilaamiseen ja siihen, että pääruoka on monipuolinen, maukas ja yllättävä, tästä veef-annoksesta täytyy sanoa, että se ei ollut mikään annos. Kokonaisuus muistutti sitä, kuin kotona olisi kaivanut kaapista löytyvät jämät esiin ja lappanut ne lautaselle.
Ei jatkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti