Juha Jokelan kirjoittama ja ohjaama Esitystalous III: Radio kertoo radiokanavasta nimeltä Radio Stage. Kanavaa luotsaa Jami, jolle radio on intohimo. Näytelmän keskeinen teema on muutos - ja sen myös Jami saa kohdata, kun yrityksen ylemmältä taholta paikalle lähetetään Marika, jonka tehtävä on viedä läpi kanavauudistus, jotta laskusuuntainen tuotto saataisiin jälleen nousuun. Kanavauudistuksen toteuttamisessa Marika nostaa esiin aamuohjelmaa juontavan "nuoren" naisen, Karoliinan, jolle hän haluaa antaa enemmän valtaa, vastuuta ja tilaa. Ja mitä sitten tapahtuukaan?
Näytelmässä vastakkain asetetaan perinteinen ja uudenlainen tapa tehdä radiota, tuottohakuisuus ja maailmanparantajuus, asiantuntemuksella toimitetut sisällöt ja pinnallinen radiopuhe, uusi ja vanha sukupolvi arvo- ja moraalikäsityksineen sekä muutos ja muutosvastarinta. Radio kuitenkin purkaa vastakkainasettelujen mustavalkoisuutta ja kyseenalaistaa vastakkainasetteluja hienosti: tarinaa ei kerrota vain Jamin näkökulmasta, vaan kaikki hahmot saavat äänensä ja tulkintansa kuuluviin, ja yksi näytelmän keskeisistä ideoista liittyy myöskin nyky-yhteiskunnan tarinallisuuteen ja siihen, kenen tarinaa kerrotaan ja ketkä saavat äänensä kuuluviin; keillä on oikeus puhua ja ovatko kaikki äänet yhtä tärkeitä; miten ihmiset itse määrittelevät itsensä ja miten toiset puolestaan heidän toimintansa näkevät ja nimeävät.
Näytelmä tekee näkyväksi varmasti jokaiselta työpaikalta tutut konsulttipuheet ja uudistus"tarpeet", mutta näytelmän vahvuus on siinä, ettei se leimaa mitään tahoa hyväksi tai pahaksi, vaan johtopäätökset jätetään katsojan tehtäviksi. Aineksia johtopäätösten tekemiseen näytelmä tarjoaa runsaasti. Se, mitä suoraan sanotaan, on, että ainoa pysyvä asia maailmassa on muutos - mutta kuitenkin tähänkin vaikuttaa olevan poikkeus: jos päätyy huomaamaan kaikki historian, nykyhetken ja tulevaisuuden kerrokset samanaikaisesti, ne näyttävätkin yllättävän samanlaisilta, eikä siinä näkymässä näytäkään havaittavan mitään muutosta...
Radio-näytelmän hahmot edustavat osuvasti radioäänien ja -juontajien stereotyyppejä (mikä tuo näytelmään hauskuutta ja tunnistettavuutta), mutta samanaikaisesti kussakin hahmossa on haavoittuvuutta ja syvyyttä. Näytelmän katsominen auttaa ymmärtämään työelämää ja antaa siihen uusia näkökulmia - näytelmä muistuttaa hienosti siitä, että minun näkökulmani ei ole ainoa eikä minun näkökulmani välttämättä ole sen oikeampi kuin kenenkään muunkaan. Hieno näytelmä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti