Minerva 2010. Suom. Pirjo Aho. Alkuteos Lär dig säga jag och nej, 2009.
Sara Burlin Pellbäckin kirja Minä. Opi sanomaan ei. Elämän ohjat omiin käsiin kuulostaa nimensä perusteella lupaavalta, mutta kokonaisuus on melko puuduttava: ote ei ole innostava eikä sisällössä ole oikein mitään uutta tai oivaltavaa. Aikansa voi käyttää paremminkin kuin tämän teoksen parissa.
Teoksen paras anti on mielestäni kohta, jossa käsitellään ein sanomista imurikauppiastilannetta esimerkkinä käyttäen:
"Stressaantuneina puhumme helposti liikaa. Kuvittelemme ehkä, että oma puhe rauhoittaa itseämme ja vakuuttaa toisen, ettemme todella voi tai halua tehdä sitä, mitä meiltä pyydetään. Itse asiassa vaikuttaa siltä, että tulemme ylipuhutuiksi tai kyseenalaistetuiksi sitä helpommin mitä enemmän selitämme. Ajattele esimerkiksi pölynimurikauppiasta, joka soittaa ovikelloasi ja kysyy, etkö ostaisi uutta pölynimuria. Jos vastaat 'en, minulla on jo pölynimuri, ja se on oikein tehokas ja melko uusikin', myyjällä on siinä tapauksessa monta lankaa, joista vetää. Saat kuulla, kuinka tehokas hänen pölynimurinsa on ja kuinka nopeasti juuri sinun imurimerkkisi itse asiassa kuluu. Myyjän on vaikeampi perustella, jos sanot vain 'ei kiitos', ja saat keskustelun helpommin loppumaan."
* * *
Lukuhaaste 2016:
8. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa en ole lukenut aiemmin
16. En ole ikinä ennen kuullut kirjasta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti